"Kelpaat sellaisena kuin olet, kunhan teet täsmälleen niinkuin me haluamme"

tuollaiset vanhemmat.



Nyt aikuisiällä tilanne on hiukan parantunut, mutta teininä kun asuin vielä kotona, tilanne oli oikeasti sietämätön. Aikuisena kärsin masennuksesta ja kummallisesta alemmuuden tunteesta. Mietin jatkuvasti mitä muut minusta ajattelee ja jos sanon nyt näin, niin suututanko jonkun. Ihan tuskaa.

Olen käynyt läpi anoreksiankin kotoa muutettuani ja edelleen näen jo äitini ilmeistä millä fiilareilla mennään. Hänen mielialansa ja sen vaihtelut olivat hirveitä ja silti niin kunnollista perhettä esitettiin. Kärsin omalla tavallani edelleen vaikka omat asiat on suht hyvin.