Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Teen henkisesti vaativaa työtä, ja olen huomannut

Vierailija
28.06.2011 |

että nykyisin vapaa-ajallani minulla on tarve elää mahdollisimman kevyesti eli pyrkiä tekemään niitä asioita joista nautin. Kroppani ilmiselvästi tarvitsee positiivia asioita ja tekemistä.



Monet läheiseni ovat läpi elämäni tukeutuneet minuun ja jutelleet hankalista asioistaan, mutta nykyisin minusta tuntuu etten välillä yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Joudun töissä olemaan täysin toisten käytettävissä, kuunnella ja yrittää yhdessä ratkoa ihmisten elämän solmuja. Välillä koen huonoa omaatuntoa kun huomaan, etten jaksa tehdä sitä enää vapaa-ajalla eli rehellisesti sanottuna mieluummin jättäisin negatiiviset asiat huomioimatta ja keskittyisin positiivisiin. Toki kuuntelen ja myötäelän edelleen, mutta toleranssini on matalampi kuin ennen. Ehkä tämä on täysin inhimillistä.



Ajatuksia, havaintoja?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei jaksa loputtomiin negatiivisia asioita.



Toki, jos esim. jollain läheisellä hyvällä ystävälläsi on vaikea elämäntilanne, on ystävän pakko jaksaa jonkun verran kuunnella. Mutta mun mielestä ammattiauttajaksi ystävälle ei tarvitse vapaa-ajalle rueta, sen voi ystävällisesti sanoa.

Vierailija
2/3 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vapaa-ajalla haluaa tehdä aika itsekkäästikin niitä asioita, joista nauttii. Tämä kai on sitä työn kuormittavuuden satoa, vaikken ole työtäni mitenkään kauhean raskaaksi kokenut - päinvastoin tykkään siitä. Joskus silti tuntuu, että sosiaalisen kanssakäymisen kiintiö vaan tulee täyteen. Ja silloin joutuu joskus tinkimään jopa ystävien tapaamisesta. Ei vain jaksa mitään "ylimääräistä".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
28.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sellaistakin olen aiemmin tehnyt. Pidemmän päälle asia pitää pystyä käsittelemään tai palaa loppuun ja on pakko vaihtaa työtä. Ja liikaa ei saisi antaa vaikuttaa yksityiselämään.



Helposti sitä kyynistyy niin työssä kuin yksityiselämässään. Tulee helposti mieleen, että mitä siinä valitat, muilla on niin ja niin paljon vaikeampaa. Se ei tietenkään ole kovin rakentava asenne, mutta pitää järjissä. Hiljalleen sitä myös oppii jättämään työt töihin, suhtautumaan niihin pintapuolisemmin ja sitten jaksaa taas paremmin yksityiselämässä olla läsnä.



Tärkeää on pitää itsestään huolta ihan fyysiselläkin tasolla. Ihminen on sen verran psykofyysinen otus, että henkistäkin jaksamista auttaa kummasti, kun liikkuu tarpeeksi, syö terveellisesti ja nukkuu riittävästi sekä etsii itselleen erilaisia aivoja oikealla tavalla stimuloivia harrasteita (marjojen ja sienien poiminta on aika kova sana ihan tutkitustikin, mitä tulee aivojen huoltoon.)