Selasin kännykkäni puhelutietoja ja huomasin, että mulle on viimeksi soitettu vapun jälkeen :(

Se oli jotenkin romanttisempaa. Ja paljon vähemmän stressiä...enemmän aikaa kun ei ollut kännykkää ja nettiä. Ihmiset luki oikeita kirjoja ja lehtiä.

Mulle soittaa joka päivä joku ja tulee useampi tekstiviesti. Miehen viestien ja puheluiden lisäksi siis. Ja elän ihan "normaalia" elämää, en sen aktiivisempaa kuin muillakaan.

facebookin välityksellä tai tekstiviestein sovitaan.



Mut ap, laita numero, niin voin soittaa sulle! Jutellaan säästä ja vaikka harrastuksista.

ei ole enää kavereita jotka soittaisi, kahta kaveria näen kerran vuodessa, tapaamiset sovitaan sähköpostilla.

ei mullekkaan kukaan muu soittele kuin äitini ja mies.

minullekkaa kukaan soittanut pitkiin aikoihin.

Kavereita oli joskus mutta ovat kaikki jääneet.

Isäni soittaa ehkä parin viikon välein, ellen itse ehdi soittaa ensin (yleensä ehdin). Siskoni kanssa soittelemme kerran kuukaudessa ja tämän ystävän kanssa parin kuukauden välein. Miehen ja lasten kanssa soittelemme tietysti lähes päivittäin "menee tänään vähän myöhempään" ja "muista ottaa avaimet mukaan, kun lähdet kaverin luo" -tyyppiset puhelut.



Mä en ihan olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että näin vähän hoitaisin sosiaalisia suhteita puhelimitse. Muutamat ihmiset ovat jääneet vuosien varrella, kun totesin, että olen aina se, joka soittaa ja lopetin. Eipä ole heistäkään mitään kuulunut vuosikausiin, joten tuskin ovat jääneet kaipaamaan.

että en ole ainoa.



ap

että "teissä on jotain vikaa" tai "olette tylsiä", kun näin on käynyt, vai onko enemmänkin kyse siitä, että ystävät vaan esim. "jäi perhe-elämän jalkoihin"?



ap

tai siten ajatellaan että en nyt viitsi soittaa ettei häiritä.

sitten vaan päätin että asiaan on tultava muutos ja näin kävi. Olen tutustunut ihmisiin tämän palstan kautta ja olen alkanut keskustelmaan rohkeammin esim- lasten kavereitten vanhempien kanssa.

Jos asut pk-seudulla laita vaikka joku anonyymi s-posti-osoite tähän niin tutustutaan?

Kun soitat on pakko kysyä soitinko huonoon aikaan. Ja koska se pitää kysyä ei tee mieli soittaa että mitä kuuluu. Ennen saattoi soittaa ja jos toinen vastasi ei ollut mitään muuta tärkeämpää kuin hoitaa se puhelu.



Itse pidän puhelimen mukana mutta piippauksella esim. kaupoilla, eli tiedän jos se soi mutta se ei häiritse. Ja vastaan aina kyselyyn että onko huono hetki että jos vastaan minulla on hyvä aika puhua. Pikkuhiljaa tähän ovat kaikki ystävät tottuneet!