Oletko ihastunut toiseen vaikka olet naimisissa?

Minä olen myös ja ongelmia tosiaan piisaa.

Näyttäisi onnistuvan ihan hyvin. Tajusin nimittäin ihan juuri, mitä toiselta mieheltä hain. Samoja ominaisuuksia, joita juuri kotoa muuttaneella nuorellamme oli. Ihastukseni on aika lailla tuon nuoren luonteinen ja hän on samalla tavalla hauskaa seuraa. Kaipaan meidän nuorta kovasti. Uskon, että tämän tajuaminen auttaa minua ihastuksen yli. Ei hän voisi korvata minulle aviomiestä vaan korkeintaan lapsen.

Ollaan siis oltu 13 vuotta yhdessä, niistä 5 naimisissa.



Ihastukset ovat menneet itsestään ohi, kun en ole tehnyt ihastuksen johdosta yhtään mitään. Kyllähän niitä tunteita ja ihastumisiakin tulee ja menee. Ei se ole mielestäni vakavaa, varsinkin kun avioliittomme on vakaalla pohjalla eikä mulla ole koskaan ihastuttuani tullut mieleenkään, että haluaisin mieluummin tavoitella ihastukseni kohdetta kuin elää rakastamani miehen kanssa.

Tai merkitseehän se sen verran että piristää arkea, mutta ei siis merkitse esim. uhkaa avioliitolle tms.



Tunteet eivät määrää tekoja.

ei ollut "se oikea" tai "suuri rakkauteni". Nyt toisessa liitossani (kestänyt 8 vuotta) en todellakaan ole ollut ihastunut toisiin. En edes katsele muita ja säälin niitä jotka ovat väljähtyneissä liitoissaan ja ihastuvat toisiin.

aivan sekopäisesti toiseen mieheen. En tehnyt asialle mitään, odotin että ihastus hiipuu. Ja niin se hiipuikin.



Ikinä en pettäisi, sen tiedän. Ihastumiselle ei mitään voi, mutta sille voi tekeekö ratkaisevan askeleen eli pettää.

Ja tämä mies on myös minuun ihastunut.



Tästä seuraa draamaa.

tulin tänne katsomaan löytyisikö kohtalotoveria.



Olen ollut 10-vuotta naimisissa mieheni kanssa. Meillä menee tosi hyvin, paljon rakkautta, ytävyyttä ja 4 lasta. Täytän ensi kuussa 40 v.



Kesällä tapasin 10 v nuoremman miehen, aivan yhtäkkiä, hän oli tosi huomaavainen ja ihana, toimii samassa ammatissa kuin mieheni, jota kautta tavattiin. Todettiin olevamme ihastuneita toisiimme. Hänkin 4 lapsen isä!



No en suostunut mihinkään fyysiseen, ja onneksi on välimatkaa. Mutta FB:ssä flirttiä ja tullaan tapaamaan samoissa firman juhlissa pian. Toivon niin ettei tavata/että tavataan...en tiedä onko tämä vaan mun keski-iän kriisiä, koska todella rakastan aviomiestäni ja meillä on täydellinen perhe muutenkin...mutta miten toimia tuon miehen tavatessa?

annan itseni nauttia siitä kutkuttavasta tunteesta ja sitten vain odottelen



ohi se aina menee

Tapasin hiljattain sielunveljeni, miehen joka ymmärtää minua ihan täydellisesti. Hän pitää täsmälleen samoista asioista, innostuu, vihastuu ja nauttii samoista jutuista kuin minä. Ajattelemme samalla tavalla. Hän on todella komea, seksikäs ja jollain tapaa eksoottinen.



Jossain vaiheessa harkitsin tosissani, että rikon avioliittoni tämän miehen takia.

näiden vuosien aikana.

huomaa sillä silmällä muita miehiä kuin oman mieheni, ja samaa sanoo mieheni minusta. Ja yhdessä 7v.

Kaksi kertaa. Toinen oli kauan sitten, toisesta ihastuksesta (tai pitää tunnustaa että se meni kyllä rakastumisen puolelle) yritän juuri tässä toipua. Myös tämä viimeisen ihastukseni kohde on varattu, läheinen työkaverini.



Mieheni kanssa olen ollut 20v yhdessä. Joku sanoi kirjoitti hyvin tunteista. Myönnän että minulla meni liian pitkälle se mitä tein, mutta itse tunnetta (ihastuminen, rakastuminen) en voi kieltää itseltäni. Eikä siihen ole tarvetta kenelläkään, ainoastaan pitäisi pystyä kontrolloimaan sitä mitä asialle tekee.



Olen tullut siihen tulokseen että nämä ihastumiseni ovat olleet molemmilla kerroilla hlökohtaisen kriisin tuotosta, eikä parisuhteessani ole ollut sellaista vikaa mitä ei olisi voinut korjata.

työn kautta tuttuja miehiä



pientä flirttiä, pitkiä katseita jne.



ja siihen se jääkin. Mitään muuta en ole kenenkään kanssa tehnyt vaikka ollaan esim. oltu kahdestaan mökillä yötä



(joo, selvitetään nyt, tyky-päivän loppu, suunniteltu porukalla olevamme yötä, osa sairastuu ja kolme kertoo tuttavansa olevan ökyveneellään liikkeellä ja hakevansa heidät. Meille sovittu taksi noutamaan seuraavana aamuna, kuten olisi siis ollut heillekin. Menivät veneellä (sikaimaista) ja ja me jäätiin mökille. Istuttiin paljussa tunti tolkulla ja puhuttiin ja naurettiin)

En ole, enkä haluaisikaan!

Juuri nyt en ole, mutta olen ollut monesti. Yksi ihastus kesti vuosia.

ei avioliitto ole mikään tunteidenstojärjestelmä, tunteita tulee ja menee.

Mitään ei tapahtunut, en tehnyt ihastukselleni mitään ja tunne meni aika nopeasti ohi.

olen...

Mutta en ole koskaan edellyt pientä flirttiä pitemmälle, enkä aio koskaan edetäkään. Nuokin olivat ajan kanssa ohimeneviä pikku-ihastumisia.

Eikö pikemminkin voi kysyä että onko rakastunut toiseen vaikka on parisuhteessa?