Kummassa ihminen näyttää enemmän itseltään, peilissä vai valokuvissa?

kyllä se varmaan on se valokuva se todellisuus, eihän kamera valehtele. Katsopas kun muutkin ihmiset näyttävät ihan itseltään.

Mäkin näytän peilissä ihan hoikalta ja sievältä, jopa kauniilta joistakin kulmista katsottuna, mutta valokuvissa olen ruma ja läski.

ja kun et poseeraa parhaasta kulmastasi, kuten peilille. Usein ihmiset ymmärtävät vasta valokuvasta, kuinka lihavia oikeasti ovat. Peili valehtelee ja siitä näkee mitä haluaa nähdä.



Jos katsot kavereidesi valokuvia, he näyttävät yleensä ihan itseltään, mutta he itse pitävät varmasti osaa kuvista epäonnistuneina ja ajattelevat näyttävänsä rumilta. Inhimillistä nääs.

peilistä mua katsoo läski, löllövartaloinen ISO nainen.



Valokuvissa onnistun näyttämään kuitenkin aina ihan nätiltä ja vaikken hoikka olekaan, niin sopusuhtaisen näköiseltä kuitenkin, pikkuisen pyöreältä mutta en niin läskiltä kuin peili antaa olettaa.

joiden valokuvan olen nähnyt ja kuvitellut viehättäviksi, ovatkin kaikkea muuta. En siis luota näihin valokuva-vastauksiin.



Ja sanotaanhan, että jotkut ovat kuvauksellisia ja jotkut eivät.

valokuva on pysähtynyt hetki mutta elävä ihminen liikkuu, ilmeet vaihtuvat jne. Ehkä videolta näkisi, miltä oikeasti näyttää?

toki olevani ylipainoinen, mutta vain valokuvissa näytän siltä. Peilikuvaa jotenkin oppii katsomaan eri tavalla. Valokuvat ovat todellinen kauhistus.

että valokuva kertoo totuuden. Toki valokuvat voi toisinaan olla ihan erityisen epäonnistuneita, mutta kuitenkin.



Itse näytän mielestäni peilistä katsottuna samalta painoin sitten 50kg tai 70kg, mutta onneksi valokuvien avulla on helppo hahmottaa, millainen todellisuudessa on.

Luonnossa hyvinkin kauniit ihmiset saattavat mielestäni näyttää tosi kamalilta valokuvissa. Liittyy usein valotukseen sekä siihen, että kuvaan tallentuu pysähtynyt hetki - ilme tai asento, joka osana liikkuvaa kokonaisuutta on ok, mutta kuvaan ikuistettuna kamala.



Itse näytän useimmiten mielestäni kuvassa kamalalta, peilissä ok. Sama koskee myös esim. äitiäni, anoppiani, parasta ystävääni sekä siskoani. Mieheni onnistuu kuvissa, näyttää myös luonnossa hyvältä. Poikani on luonnossa aivan ihana, mutta kuvissa onnistuu harvoin. Vaihtelee henkilöstä toiseen - kai se on sitä kuvauksellisuutta.

Opiskelen psykologiaa, ja meillä oli just tähän liittyvä tutkimus aiheena.



Koehenkilöistä otettiin kuva, josta teetettiin myös käännetty versio (peilikuva). Sitten koehenkilöltä ja sen mukanaan tuomalta hyvältä ystävältä kysyttiin, kumpi kuva on kauniimpi.



Melkein poikkeuksetta koehenkilö ite valitsi käännnetyn kuvan ja ystävä normaalin valokuvan, sillä niin ne oli tottuneet näkemään koehenkilön.



Ehkä tässä vaikuttaa (osittain) sama ilmiö: ihminen ei yksinkertaisesti "tunnista" itseään valokuvasta ja siksi siinä korostuu, kuinka ruma on. Itsellä aivan sama ongelma :D



Ja sitten tottakai kaikki valokuvaustekniset asiat: jos kattoo suoraa linssiin, on punaiset silmät. siksi yritänkin katsoa aina vähän linssin viereen.