Lue keskustelun säännöt.
Arttu Wiskari - Tuntematon potilas
25.06.2011 |
Surulliset, tunteita herättävät sanat. Pelkään itse vanhuutta. En ehkä niinkään kuolemaa (vaikka kyllä sitäkin), mutta varsinkin vanhuutta. Pelkään vanhuksia, suoraansanottuna inhoan niitä. Isoäitini muutti reilu vuosi sitten vanhainkotiin, enkä ole käynyt vielä kertaakaan katsomassa häntä siellä. Pelkään, että hän lähtee pian ja silloin minua kaduttaa, etten käynyt häntä useammin katsomassa, mutta en vain pysty siihen. Minulle on liian vaikeaa nähdä kärsivä vanhus, joka ei ole perillä tästä maailmasta, eikä edes tunnista, kuka olen. Muita samankaltaisia?
Kommentit (8)
itse olen ammatiltani lähihoitaja, suuntautunut lapsiin ja nuoriin. Vanhusten parissa olen kuitenkin joutunut jonkun verran toimimaan työharjoitteluissa ja muutaman sijaisuudenkin olen tehnyt geriatrisella vuodeosastolla. Mutta ei, se ei ole minun alaani alkuunkaan. Inhoan sitä paikkaa, inhoan vanhuksia. Minun käy niin sääliksi niitä, ja toivoisin vanhuksille sellaista hoitajaa, joka oikeasti nauttii työstään, niin että vanhuksetkin voisivat parhaansa mukaan nauttia viimeisistä päivistään. Minusta siihen ei ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parissa. Hoidan jokaista vanhusta, niinkuin haluaisin omaa äitiä/isääni hoidettavan, ja todella rakastan omia vanhempiani!
Se mieletön elämänkokemus, mitä kuulee vanhuksilta jotka ovat kokeneet sodan, evakkoon lähtemisen ym... Olisi nuoremmilla opittavaa..
parissa. Hoidan jokaista vanhusta, niinkuin haluaisin omaa äitiä/isääni hoidettavan, ja todella rakastan omia vanhempiani!
Se mieletön elämänkokemus, mitä kuulee vanhuksilta jotka ovat kokeneet sodan, evakkoon lähtemisen ym... Olisi nuoremmilla opittavaa..
että on kaltaisiasi ihmisiä, jotka aidosti nauttivat työstä vanhusten kanssa. Kumpa teitä olisi enemmän, eikä vanhuksia hoitamaan tarvitsisi palkata ketä tahansa, joka vaan sattuu olemaan työtön(kuten minä). Sellaisen hoitajan haluaisin itsellenikin vanhana, joka nauttii työstään, ei sellaista, jonkalainen itse olen vanhusten parissa.
Ap
elää, niin lopulta sitä haluaakin kuolla pois. Vähän sama juttu kuin synnyttämisen kanssa: alkuraskaudessa tuleva synnytys pelottaa, mutta mitä pidemmälle raskaus etenee, niin johan sitä synnytystä odottaa ja toivoo pian tapahtuvaksi.
Nuorena toki on terveyttä ja tekemistä paljon, joten kuolemista ei odota tapahtuvan vielä pitkään aikaan.
Kyllä minä ymmärrän kuolemankaipuun silloin kun ihminen on sairas ja voimat ehtyvät...silloin jo haluaa pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittäkää nähdä se vanhus henkilönä, jolla on oma menneisyys. Hän on äiti, isä, hoitanut lapsensa, tehnyt elämäntyönsä kuka minkäkin alan parissa.
Hänellä ON menneisyys, muistot, joita ei kukaan voi ottaa pois.
t. 4,
joilla ei ole koskaan ollut lapsia eikä puolisoa. Saattaa olla , että he ovat minun tai sinun tätejä tai enoja tai setiä. Kuka heitä muistaa kun heidän kaikki muut läheiset ovat jo poissa?
Yritetään muistaa myös heitä.
ekalla kuulemalla fiilis oli että ihan jee biisi,mutta mitä enemmän kuuntelee,sen enemmän tykkään!
niin asiaan;en mä vanhuksia pelkää,mutta heidän parissa olen työtä tehneenä todennut,että joistain tulee tavattoman ilkeitä!!