Siskon mies ärsyttää ja harmittaa

Kyllä he sukua tapaavat, mutta harvemmin nyt, kun he ovat saaneet lapsen. En sitten tiedä, kuinka paljon he tapaavat miehen sukua.

ap

Eli siis tapaavat teitä kuitenkin? Miksei se riitä sinulle? Eivät kaikki todellakaan halua viettää joka jumalan juhlapyhää puolison suvun kanssa - ja vieläpä yötä päivää...

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun miehesi haluaisi teidän viettävän kaikki juhlapyhät hänen sukunsa kanssa?

Minä, minun perheeni, minun sukuni ja ME tykätään tehdä niin ja näin ja siksi MINUA harmitta ja MINUSTA ei tunnu enää mikään samalta... Just.

lapsuuteni oli tuollainen, että koko suku läsnä yhden omakotitalon pihassa.. Pieni suku ja aina kaikki juhlat yhdessä. Nyt olen aikuinen ja vanhemmat eronneet, serkuilla ja sisaruksilla omia perheitä.. Mikään ei ole niin kuin ennen.. Harmittaa mutta ei voi mitään, elämä muuttuuu..



Niin ja siitä vielä kun oltiin aina kaikki juhlat ja pyhät kimpassa koko suku niin joskus jos ei oltukkaan yhdessä ei meidän perhe osaanut tehdä yhtään mitään.. Muistan, että pari kertaa ollaan käyty kylpylässä jne. mutta silti jotenkin etäinen olo vanhempiin kuitenkin.. En tiedä miksi.. Sekutkin on läheisempiä minulle kuin oma sisko.. Joskus katsoin serkun perheestä otettuja valokuvia jouluaattona kun sukulaiset ovat lähteneet omiin koteihin pelaavat he yhdessä hymyssä suin lautapeliä. Meillä tultiin kotiin ihmeteltiin lahjoja vielä hetki jo sitten painuttiin siskon kanssa omiin huoneisiimme.. En tiedä miksi kerroin tämän.. Ehkä siksi että meidän perhe ei varmaan oppinut ikinä tekemään mitään perheenä sen takia, että aina oltiin sukulaisissa.. Vaikka olihan siellä sukulaisilla kivaa, sitä en kiellä.

kun kaiken arjen saa olla ihan oman perheen kesken? Sit mielummin ollaan oman väen kesken aina ja ikuisesti eikä enää edes osata olla muiden kanssa...kultainen keskitiekin on olemassa ja apntapauksessa tuntuu tosiaan siltä että mies vaan ei tykkää olla muiden kanssa ja siksi eristää perheensäkin.

oman perheensä kesken vietetään paljon aikaa mutta miehen perhe on kuin ilmaa (siis veljeni perhe)...ollaan ajateltu siskon kanssa että ei asialle mitään voi vaikka meilläkin niin paljon hauskoja muistoja yhteisistä juhlista. Lapset joskys kyselee että miksi serkut ei koskaan tuu mihinkään...

Perheen tavat ovat vasta muotoutumassa. Ei ole kovin montaa juhlapyhää ehtinyt olla, mutta miehen on ap jo leimannut inhotuksi, ei-sosiaaliseksi jne. Kyllä ap:n siskon mies tietää, jos selän takana puhutaan ja nyrpistellään! Ja entä sitten miehen suku ja heidän tapansa?

on niin ihanaa viettää juhlapyhät ihan rauhassa oman perheen kanssa hyvin syöden, pelejä pelaillen jne. jne. just siksi, että arkena ei ole aikaa "olla vaan" montaa päivää peräkkäin ilman aikatauluja.

kun kaiken arjen saa olla ihan oman perheen kesken?

ymmärrä tuota puhetta "eristämisestä", kun kuitenkin näissä sukukinkereissä käyvät...

Onko se tosiaan eristämistä, jos ei halua (vieläpä samalla paikkakunnalla asuvien?) puolison sukulaisten nurkkiin jäädä nukkumaan?

ja apntapauksessa tuntuu tosiaan siltä että mies vaan ei tykkää olla muiden kanssa ja siksi eristää perheensäkin.

Kaikki eivät tykkää samoista asioista kuin sinä, eikä sulla todellakaan ole puuttumista muiden perheiden tapoihin toimia! Mikäs sanelija olet olevinasi MUIDEN OSALTA? Voi voi, ehkä voisit kuitenkin hankkia lisää jotakin muuta sisältöä omaan elämääsi niin oppisit antamaan tilaa muille ja pääsisit pakkoajatuksistasi. Sun tapasi toimia ei ole ainoa oikea, voithan sä ITSE vaikka muuttaa johonkin sukulaiskommuuniin, kukas siihen puuttuisi, mutta anna herranjumala sentään muiden elää rauhassa omilla tavoillaan!



Ja tuota... ehkäpä et olekaan niin ihana ihminen kuin itsestäsi kuvittelet, koska kyllä tuollaisesta valituksesta ja roikkumisesta vähän sellaisen tuntuman saa. Se että muut eivät toteuta SUN elämäntapaasi ja käskyjäsi, ei kun siis anteeksi... toiveitasi, ei tee heistä mitenkään eristyneitä. Aika monilla juuri se oma aikuisena luotu parisuhde, perhe sekä tietyt ystävät ja kaverit ovat hyvin tärkeitä.



Kasvapa aikuiseksi. Jotenkin tosi ärsyttävä koko aloitus ja sinä et tuossa kuviossa ainakaan mun sympatoita saanut, sorry.

Kaikki kökkäjäiset olisi pitänyt juhlia yhdessä ja olin lukemattomissa juhlissa lapsenvahtina, koska olin iltatähti ja näin ollen sinkku pisimpään.

Kun menin naimisiin, sain hyvän syyn irtaantua sukuni pakkojuhlista. Toivottavasti ap ei ole siskoni:)

Minä taas olen väsynyt miehen perheen "kokoontumisajoihin", ja haluan viettää juhlia välillä pelkästään oman perheen ja välillä omien vanhempieni kanssa. Minusta on tärkeää että perheelle muodostuu ihan omiakin traditioita, ja aina ei tarvitse olla hirmuisesti vilskettä. Joulusta puheenollen olen väsynyt kertomaan vuodesta toiseen anopille miksi en syö kinkkua. Sukulaisia on kiva tavata, mutta ei liian usein, muitakin tuttavia löytyy...

mäkin saattaisin valehdella jotain tuollaista, että "harmi, kun en pääse kun ei tuo mies tykkää" jos itseäkään ei huvittaisi.

Mites, käykös se ap oman miehensä sukulaisissa yhtenäkään juhlapyhänä?

Entä jos lasten perään on aina joutunut katsomaan se sisko, joka nyt nauttii perheen kanssa olemisesta? Entä jos siskoa ärsyttää se, että matkaa kotiin on muutama kilometri, mutta pitäisi jäädä patjalle nukkumaan lapsuudenkotiin vain siksi, että muu suku ei uskalla sanoa olevansa aikuisia ja haluavansa kotiin nukkumaan. Entä jos se sukujuhannus on väkinäistä pakoa muinaiseen lapsuuteen ja nuoruuteen?



Jospa siskosi on ainoa, jolle se sukujoulu/juhannus/vappu onkin ankeaa pakkopullaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät suostu muuttamaan mitään?

Enkä siis sano tuota todellakaan millään pahalla tai sukuja väheksyen.



Huh huh, aika painostavalta ihmiseltä kyllä aloittaja vaikutat ja jyrkältäkin. Olet tainnut saada kaiken aina nenäsi eteen juuri kuten sinä tahdot, sitten se vissiin onkin vähän vaikeaa aikuisena opetella kestämään sitä että ne muut ihmiset eivät pompikaan kuten sinä haluat.

voi olla huolestuttavaa kun mies eristaa vaimonsa ystavista ja sukulaisista, sellaisessa perheessa saattaa olla vaikkapa vakivaltainen perheen isa joten kannattaa olla tarkkaavainen tuollaisten muutosten suhteen.

Perhe käy sukuloimassa, mutta parin tunnin vierailulla samassa kaupungissa eikä jää sinne siskonpetiin yöpymään.. Syitä voi olla monia. Ap voisi tietysti siskonsa kanssa kahden kesken jutella, missä mennään. Se esim. olisi huolestuttava merkki jos siskon mies ei anna tämän yksinään käydä sukulaisissa. Jotkut taas haluavat itse liikkua aina ja kaikkialla perheenä, niin että edes lapsuuden perhettä ei voi samassa kaupungissa käydä tapaamassa ilman puolisoa. Silloin olisin huolissani, onko se jotenkin puolison sanelemaa.



Niin ja me vietämme juhlapäivät mieluiten oman perheen kesken. Vanhempamme asuvat meistä kaukana, mutta samassa kaupungissa. Olemme tehneet niinkin, että mies yöpyy anoppilassa ja minä vanhempien luona, lapset missä millonkin. Silloin voi viettää aikaa kahden omien vanhempien kanssa, päivällä sitten vieraillaan tasapuolisesti molemmissa paikoissa,

On erikoista jäädä nukkumaan lapsuudenkotiin jos asutaan samalla paikkakunnalla.