Lue keskustelun säännöt.
Törmäsin nuoruudenihastukseeni..huoh
24.06.2011 |
Kävin tuossa aamupäivällä kaupassa viime hetken ruokaostoksilla ja siellä törmäsinkin täysin yllättäen kaveriporukkaan, jossa oli muutama nuoruudenaikainen tuttavani. Ollaan niiden kanssa aina moikkailtu tavattaessa, vaikka ei ollakaan aktiivisesti yhteydessä. Mutta... samassa porukassa oli myös samoissa piireissä pyörinyt tyyppi, johon olin aivan toivottoman ihastunut aikoinaan. Tiedän tyypin olleen kiinnostunut myös minusta silloin ihan vakavissaan, mutta esteenä oli sitten muut seurustelusuhteet ja sekin, ettei hieman epävarmoina ihmisinä jotenkin saat oikein hommaa liikkeelle. Kerran yksissä uudenvuodenjuhlissa suudeltiin ja kierrettiin toisiamme kuin kissat kuumaa puuroa, mutta ei siitä silti loppupeleissä tullut mitään.
Nyt ei olla nähty vuosiin mutta aina olen muita kautta vähän kuullut tyypin kuulumisia ja katunut, etten silloin aikoinaan ottanut härkää sarvista. Nyt sitten nähtiin tuolla kaupassa ja tuli vaan niin vahvasti sellainen olo, että olisi mahtava näin aikuisempana ja rohkeampana päästä kunnolla juttelemaan. Ihan oikeasti ei varmaan tultais toimeen toistemme kanssa, mutta haluaisin vain tämän epämääräisen kaiherruksen pois mielestä. Ei kuitenkaan tunneta niin hyvin, että ainakaan tossa tlanteessa olisi ollut luonnollista kutsu vaikka joskus kahville tai kaljalle kahdenkeskisesti.
Siis mullakin on perhe ja kaikkea, eikä tietenkään ole mitään järkeä haikailla yli viidentoista vuoden takaisia juttuja. Silti homma kaihertaa, koska suhde jäi kokematta niin typeristä syistä ja oltaisiin ehkä oikeasti voitu tullakin toimeen parina. Nyt tuosta ihmisestä on tullut mulle sellainen täyttymättömien toiveiden kohde enkä osaa päästää irti. Hitto.
No, eipä tässä mitään. Piti vain jonnekin avautua tästä, niin ei tarvi koko juhannusta huokailla menneiden perään.
Kommentit (2)
Nää on niin näitä.
Itselläkin on nuoruudesta jäänyt muuan äijänketale tuollaiselle vaivausasteelle. Ei meistä mitään koskaan tule, mutta kummaa kipinää on aina ollut ilmassa ja tullenee aina olemaan.
Ollaan myös facessa kamuja, joskus chattaillaan niitä näitä ja tähän olen tyytynyt, vaikka ihku tyyppi onkin.
Viime viikonloppuna sain vielä veljeltäni kuulla (veli oli pikkuhiprakassa), että tämä ko. tyyppi oli keväällä avautunut äijäporukalle, että olen kuulemma mahtava nainen ja oli harmitellut, ettei silloin nuorena sällinä osannut tarttua härkää oikeasti sarvista vaan antoi tilanteiden luisua aina ohi.. Samaa joskus olen itsekin miettinyt.
Nooh, ei me ap varmasti olla ainoita. Ja kun oma mies on kuitenkin sellainen sytkäri mulle tunteiden tasolla, niin antaahan menneen olla siellä huokailutasolla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voimaa antavia asioita. Eikö toisaalta ole aika ihanaa, että sinulla on tällainen "kypsymätön ihastus", joka ei ola arkipäivää vaan ennmminkin unelmaa. Kaikkia unelmia ei ole tehty toteutettaviksi vaan päiväuniksi. Niin ne säilyy usein kauniimpina ja kutkuyttyavina, antaa tarvittaessa iloa arkeen ilman että oikeasti tapahtuu mitään. Vähän niin kuin teininä kaukorakkaus idoliin. Kevyttä ja kestävää, omassa mielikuvituksessa. ;)
Ihanaa juhannusta sinulle ja perheellesi! :)