Jos lapsille tulee 7 vuotta ikäeroa,

ja kolmosen ja nelosen välillä 8 v.

toinen on 2 niin toinen on 9



-nero

mulla ja mun vanhimmalla siskolla on ikäeroo 11v. ja soitellaan joka päivä,ja joskus otetaan kaltsuu.

Myös omilla tyttärillä on saman verran ikää toinen on 11v. ja toinen 1kk!

toinen on 2 niin toinen on 9

-nero

voitko kertoa millainen tuo ikäero on ollut käytännössä.

ja kolmonen (tyttö) rakastaa pikkuveljeään, nelosta, jota kaikki muutkin hellivät.

Mutta muuten en jälkimmäisten väleistä voi vielä sanoa, koska nelonen on vasta 9 kk.



t: 2

miksi lapsilla on moiset ikäerot? entä minkä ikäinen itse olet nyt?

miksi lapsilla on moiset ikäerot? entä minkä ikäinen itse olet nyt?

Siis miestä joutui ylipuhumaan =)

Ikää nyt 42v ja nyt on ns. kaikki lapset kotona.

EIkö pelottanut tehdä vielä yli 40-vuotiaana?

niin tuo asia ei ollut noin simppeli kuin kirjoitin.

Olin 39 v, kun "ehkäisy petti" eli mies jätti kumin laatikkoon. Tuloksena oli Down, joka keskeytettiin rv 18.

Ajattelin että olemme eläkeläisiä ja huolehdimme hyvässä lykyssä aikuisesta pojasta joka on lapsen tasolla ja vaipoissa.

Mies sanoi että se siitä. Mun oli pakko saada lapsi vielä oman mielenrauhani vuoksi. Ja uskon että mieskin sen sitten loppujen lopuksi huomasi, koska siihen sitten lopulta myöntyi, joten sen johdosta meille syntyi "terve" jälkeläinen.

EIkö pelottanut tehdä vielä yli 40-vuotiaana?

niin tuo asia ei ollut noin simppeli kuin kirjoitin.

Olin 39 v, kun "ehkäisy petti" eli mies jätti kumin laatikkoon. Tuloksena oli Down, joka keskeytettiin rv 18.

Ajattelin että olemme eläkeläisiä ja huolehdimme hyvässä lykyssä aikuisesta pojasta joka on lapsen tasolla ja vaipoissa.

Mies sanoi että se siitä. Mun oli pakko saada lapsi vielä oman mielenrauhani vuoksi. Ja uskon että mieskin sen sitten loppujen lopuksi huomasi, koska siihen sitten lopulta myöntyi, joten sen johdosta meille syntyi "terve" jälkeläinen.

Maailma ei edelleenkään ole mustavalkoinen, ainakaan mulle.

t: 2

Ihan hyvät välit on, mutta veljellä nyt murrosikä menossa, joten odottelen kovasti kun tulee vielä ikää lisää niin varmasti lähennytään taas. Kun pääsee yhdessä ottaa vaikka keppanaa ja kun tulee myös perhettä hänelle yms yms.. :)

Onhan tää ollut helppoa. Sai möhniä vauvan kanssa, kun esikoinen oli virikehoidossa hyvällä omallatunnolla eli eskarissa. Toisaalta esikoinen oli jo reipas, omia juttuja ja kavereita, mutta toisaalta ihana sisarus. Nyt nuoremmalla ikää melkein 2 ja vuoden ovat jo viihtyneet paljon yhdessäkin. Tietysti nuorempi itkee lohduttomana oven takana, kun esikoisella on kaveri kylässä ja ovat omissa jutuissaan. Paremman puutteessa pikkuvelikin kelpaa ja osaa kyllä hössöttää tuota nuorempaa niin, että nauru raikaa. Juoksevat, kiljuvat, kiskovat tavaroita, leikkivät ja TAPPELEVAT! Nuorempi on kova hakemaan huomiota ja käyttää kaikkea hampaista lähtien saadakseen vanhemman lapsen huomion itselleen. Vanhempi on taas ihan avuton tuollaisen 1-vuotiaan kanssa... Voiko sellaista edes tinttaista takaisin?:)



Eli ihan kivasti on mennyt. Aika helppoa ollut ja lainkaan uuvuttavaa kuten pienellä ikäerolla olisi ollut. Ja onhan niistä silti seuraa, vaikka ikäeroa onkin!