Naapureista..

pieni avatuminen.. Muutin tähän taloon 2v. sitten miehen perässä siis.Idyllinen kahden talon ja yhden pihan paratiisi,muuttui siitä päivästä sotatantereeksi ja käräjäsaliksi.



Rakas naapurini on myös vuokran-antaja(mme),hyvin erikoinen persoona sanoisin,vähän pahansuopa(ei soisi alempiarvoisilleen onnea,jos noin voisi kuvailla)ja mielestäni erittäin kateellinen,ja alentuva nainen.



En ollut saanut edes kaikkia tavaroita kannettua sisälle,kun tämä nainen tuli meille(ihan pyydettynä,silloin oltiin vielä väleissä)nokanvarttaan pitkin katseli ympärilleen ja tokaisi:Ethän sä nyt tänne voi muuttaa!



Sen naaman nyrpeä ilme on sittemmin tullut hyvinkin tutuksi,mm.vesipumpun hajottua(koska käytimme liikaa vettä) rouva ihan pokkana sanoi miehelleni meidän olevan siitä vastuussa.Asummehan ok-talossa! Samoin kävi ikivanhan jääkaapin,josta tippui ensiksi ovi ja vähän sen jälkeen alkoi sulakkeet pamahdella. Mutta se(kin) oli itseasiassa meidän vika olimme kuulemma roikkuneet(?) ovessa.



Ja kissoista...rouvan mielestä minun olisi pitänyt opettaa kissani paskomaan meidän tontille,ettei heidän koiransa pääse syömään kissankakkaa jossa on siis matoja.Heidän hienosto kissansa(jossa on rouvan mielestä liikaa raitoja) ei tietenkään kakkaa eikä tod. pissaa,ne on aina meidän kissat.Ja meidän kissat on aina kuulemma niin nälkäisiä,että rouvan miehen pitää syöttää niille kinkkumakkaraa.



Ja näitähän riittäisi,mutta siinä pääpiirteittäin,aina oli vika meissä,tai meidän toiminnoissa.Että sellanen avaus,ja uusi asunto on hakusessa,rouva kun päätti ottaa asunnon omaan käyttöön lopultakin.