Menen ihan lukkoon kauniiden ihmisten seurassa.
Erityisesti, jos kyseessä on hyvännäköinen mies. Kellään muulla sama ongelma? Olen etsinyt tähän syitä ties mistä. Olin koulukiusattu ja aina tuntenut etten kuulu kauniiden joukkoon ja ettei kukaan komea mies voisi olla minusta kiinnostunut. Tässäkö syy?
Mikä voisi auttaa, tämä on todella kiusallista?
Kommentit (8)
Mulla vähän sama. En mene lukkoon, mutta jotenkin vaivun vaan ihailemaan kauniin näköisiä ihmisiä.
Muakin on joskus sanottu kauniiksi, mutten mielestäni ole. Mäkin olen koulukiusattu, jolloin mua ei to-del-la-kaan sanottu kauniiksi, vaan ulkonäköäni haukuttiin varsin raadollisesti. Johtuisiko kauniiden ihmisten ihailu sitten tästä.
Mä en tiedä, mikä auttaisi. Joskus jätän huomioimatta koko ihmisen, mutta se on tosi tylyä eikä kiva ollenkaan.
Joskus sen huomaa, kun joku tulee vähän uudempana kaveriporukkaan, eikä vielä tunne tätä kaunista henkilöä lähemmin. Naisilla alkaa usein tuijottelu ja sivusilmällä seuraaminen, jopa kyräily, miehet taas menevät aivan sekaisin ja alkavat änkyttää ja punastella.
Monet naiset usein ihastelevat ääneen kauniin naisen (kauneutta, kroppaa, hiuksia, kasvoja, tyyliä...) sitten vähän tutustuttuaan. Miehet saattavat olla normaalimpaa ujompia pitkäänkin kauniin naisen seurassa. Kaunis/huomattavan komea mies puolestaan saa aikaan mustasukkaisuutta muissa miehissä, kilpailua ja naisissa puolestaan ujostelua, hiljaisuutta, kikattelua ja muuta ihmeellistä käytöstä.
Hauskaa seurata, kun lähes aina ihmiset käyttäytyvät niin samalla tavalla kauneuden edessä. Ja erityisesti tämä näkyy itseluottamukseltaan heikompien toiminnassa. Toiset taas eivät reagoi millään tavalla toisten ihmisten ulkomuotoon. Itsetunto- ja tottumuskysymys.
jos on itse heikkoitsetuntoinen mutta kaunis? Minulla myös koulukiusaustausta! Ja tunnen muiden kauniiden seurassa itseni kömpelöksi ja myös niiden samanikäisten ei yhtä kauniiden.
Reaktio täysin primitiivinen, jopa fyysinen (punastelua, tms.). Miten tämän saisi kuriin?
t. ap
tulee kaunis nainen, joka ensin mittailee minut päästä varpaisiin, kääntää selän ja juttelee muille seurueen jäsenille muttei minulle.
Tästä en pääse eroon vaikka keski-ikäinen olenkin. Niin ja mitäänsanomattoman näköinen, ylipainoakin löytyy.
mua väitetään kauniiksi (jopa sellaista shittiä olen kuullut että olin jonkun mielestä yksi kauneimmista hänen näkemistään ihmisistä), mutta en todellakaan pidä itseäni kauniina koska opin kouluaikoina ajattelemaan, että olen maailmankaikkeuden oksettavin otus. Olisipa outoa, jos joku alkaisi punastella seurassani. No ei sellaista kyllä ole tapahtunutkaan.
ja "kiltin" oloinen, ongelmaa ei ole. Mutta varsinkin tuntemattomien seurassa ja jos toinen vaikuttaa etäiseltä/kopealta, tämä alemmuudentunne tulee esiin.
ap
mua väitetään kauniiksi (jopa sellaista shittiä olen kuullut että olin jonkun mielestä yksi kauneimmista hänen näkemistään ihmisistä), mutta en todellakaan pidä itseäni kauniina koska opin kouluaikoina ajattelemaan, että olen maailmankaikkeuden oksettavin otus. Olisipa outoa, jos joku alkaisi punastella seurassani. No ei sellaista kyllä ole tapahtunutkaan.
Minullakin oli nuorempana vastaavaa mutta onneksi olen päässyt siitä yli! Ne kauniit ja komeat kun ei sen parempia ole millään lailla