¤¤¤MAALISKUISTEN maanantaita! ¤¤¤

tyty sylissä, joten sori isojen kirjainten puute. tänään on ollu äipällä pinna kireellä. vuoroin tekis mieli huutaa tytölle ja vuoroin taas halia ja pyytää anteeksi kiukkusia ajatuksia. onneks sentään en oo huutanu, mutissu vaan mielessäni et " okei, älä sitte syö" " älä sitte ...rskeles nuku vaikka äiti on antanu tisua ja yrittäny rauhotella kaikin keinoin" . vaikka eipä se tän vaavin vika ole, se nukkuu niin kuin osaa. mutta aina välillä vaan on näiträ päiviä, kun ei jaksa olla aurinkoinen. varsinkin kun ilma on tuhnusen sumunen ja marraskuu lähenee ja vietin viikonlopun anopin kanssa, kun mies oli mökkitalkoissa isänsä kans! ihan ok anoppi mulla on eikä ny silleen ottanu päähän sen jutut, mutta ei vaan ois jaksanu vieraiden nurkissa olla niin kauaa.



neitikin heräili mummolassa sata kertaa yössä. en tainnu ehtiä kertoa ilosanomaa, et to-pe yönä neiti heräs syömään vain 2 kertaa!!! mut pe mmentiikin sit mummolaan, joten se hyvä uniputki katkes siihen. no, toivoa on.



gallupeihin: syöminen menee välillä hyvin mut nykyään yhä useammin se on meilläkin sellasta kieppumista, et lusikka on usein poskessa suun sijaan. imetttäminen vieraassa paikassa on ihan mahotonta, kun pää pyörii ku väkkärä. kotona just ja just onnistuu päivällä, jos ollaan kahdestaan tai käsken miehen olla hiirenhiljaa liikkumati!! pienikin rasahdus, niin neiti kääntyy kattomaan. on se sellanen vaanija panthour! yöllä sit imetäänkin tiheesti...



turhin hankinta on imetystyyny, johon en saanu koskaan kunnon asentoa ja erinäiset tuttipullot, joita neiti ei ole huolinu. tyynyä voiskin nyt kokeilla neidin leikkikaluksi ja istumisharkkoihin.



AINIIN!! UNOHDIN KERTOA SUURIMMAN UUTISEN - NEITI OPPI LA RYÖMIMÄÄN!! aika hitaasti mittarimatotekniikalla vielä mennään, mutta eiköhän tuo tuosta. tosin vartiointi vaikeutuu huomattavasti...



ny neiti vinkuu siihen malliin, et yritän unia uudestaan, moro!

Kalamamille piti sanoa, että tee niin kuin itse parhaaksi näet. Ihailen, että olet jaksanut uskollisesti pumppailla pulloon - mulla olisi mennyt hermot jo ajat sitten ja olisin lopettanut...



Mä itse otin tavoitteeksi, että jos kaikki menee hyvin, imettäisin vähintään puoli vuotta, sen jälkeen sitten vauvan mukaan, eli jos tissi kelpaa sitten sitä, mutta jos ei, niin ei väkisin. Esikoinen meillä lopetti imemisen 7-kuukautisena, ja sitten siirryttiin korvikkeeseen, kun minusta ei ollut pumppaamaan (no, en mitään kyllä pumpulla tisseistä saakaan irti). Nyt Saana kyllä imee, mutta kun imisi kaikki yötkin... Mietinkin siis, pitäisikö imetys lopettaa - kuitenkin se pitää tehdä viimeistään parin kuukauden kuluttua, kun aletaan totuttautua ajatukseen, että minä menen töihin... Toistaiseksi kyllä työnnän tissin suuhun, kun on niin helppoa, mutta jos alkaisi takkuilla, lopettaisin varmasti.



Tulipa sekavaa sepustusta. Mutta tee siis niin kuin oman jaksamisen kannalta parhaalta tuntuu. Minusta on turha stressata siitä, saako lapsi äidinmaitoa vai korviketta, jos korvike vain sopii. Ihan varmasti tulee ihan yhtä hyvä lapsi, vaikka lopettaisitkin imettämisen nyt - ja päinvastoin, jos haluat vielä pumpata ;-)



En tiedä, oliko tästä mitään apua...



Terhi&tissihirmu-Saana

Huomaa että arki tullut kun väki ehtii koneelle. Meillä tosin on nyt vähän niinkun viikonloppu kun mies vapailla, nice:)



Oltiin tänään taas kerhoilemassa tossa seurakunnan vauvakerhossa jossa on käyty jo 2kk. Siellä on kyllä kivaa. Suosittelen. Mulla oli vähän ennakkoluuloja noita seurakunnan juttuja kohtaan, pelkäsin että on kovinkin uskonnollista puuhaa mutta yllätyin positiivisesti. Ohan sielä yksi rukous ja usein lauletaan joku virsi, mut ei muuta uskonnollista. Paljon sellasta syvällistäkin keskustelua äitiydestä yms. Ja lapset nauttii toistensa seurasta.Muille epäilijöille siis vinkiksi et menkää ihmeessä.



Ja GALLUPPIIN. Meillä käyttämättä on jääny rintareppu, mutta onneks ostinki sen kirpparilta pulittaen 5e. Jotenkin vaan ei oo tullu käytettyä. Vaunut on kätevämmät. Ja kantoliinaa on käytetty myös tosi vähän, iah pienenä Näpsä ei siinä viihtynyt ja sit isompana vaunut vaan tuli aina valittua kun johonkin lähti. Vaunuihin saa roinat hyvin mukaan jne.



Muuten, jos täällä on muita laiskoja ja einiinhyviäkokki-äitejä niin vinkkinä että noista kaupan hed.soseita tulee hyvää kiisseliä vauvalle ja rahaa säästyy. Meillä hedelmäsoseet ostetaan kaupasta ja kun niistä tekee kiisseliä niin esim. 1,5 purkista tulee kiisseliä kolmekin purkillista, jääkaappiin vaan ja kyllä ne päivässä-parissa menee. Tuttelin yhessä kirjassa onkin ohje että:

-1dl kylmää vettä

-1rkl perunajauhoja

- 1 purkki hed.sosetta



Teen ton usein 1,5 tai kaksin kertaisena. Kokeilkaapa.



IMETYKSESTÄ. Se on kyllä meille äideille tosi henk.koht aihe niinkun että helposti ottaa varmasti itteensä jos ei imetys onnistukaan. Ihan alaa opiskelevanakin voin sanoa että imetyksestä kyllä mun mielestä vouhkataan ihan liikaa ja äitejä aivopestään aiheella: " Imetys kannattaa!!!" Mun mielestä tuleville th:lle pitäis imetysohjauksen ohella painottaa vähintään yhtä paljon sitä että kuinka tuetaan äitiä jolla ei imetys syystä tai toisesta suju. Meillä imetellään, mutta ekat 4kk oli aika karikkoista kun typylle ei aina tissi maistunut ja siinä raivottiin. Kyllä oli itselläkin itku herkässä kun itse yrittää parhaansa ja toinen vaan huutaa tissille. Olin jo niin vähällä luovuttaa. Nyt kyllä tissi maistuu ja ihan taloudellistakin syystä olen tyytyväinen. Mutta mulla ei ainakaan tule mieleenikään tuomita ei-imettäviä. Terveitä lapsia niistä ei-imetetyistäkin tulee ja sitä läheisyyttä voi antaa myös monella muulla tapaa:)!!



Nonnniiiin. Eipä tällä erää muuta.



-miuqu ja vajaa 7kk nti Näpsä-

Olen valitettavan usein törmänny siihen, että äidit on toisilleen pahimpia susia! Mikä siinäkin sit lienee? Ja kun erehdyin ääneen puhumaan, että olen harkinnut imetyksen lopettamista kun en tahdo jaksaa(siis silloin kun vielä imetin), sain sellaisen itsekäsidiootti-ryöpyn niskaani toisilta äideiltä, et oksat pois! Silloin lopetin koko aiheesta puhumisen. Mutta hyvä että täällä sekin suvaitaan ettei imetä! :)



Iltariehuminen isommilla meneillään, kumma juttu miten vauhti kiihtyy kun ilta pimenee! Pakko noita on lähteä rauhoittelemaan.



Kiitos ja halaus kaikille! :)

mies pois kotoa, minä siis nettiterrorisoin.. Kaisaa nukuttelen taas kerran, sen verran hiljaista huoneessa jo on, että jokohan sitä ollaan unten mailla.



Osallistunpa minäkin vielä imetyskeskusteluun - pakotettuna täysimettäjänä. Että ongelmia meillä on tuottanut nimenomaa se, että pullosta ei kelvannut ollenkaan. Mä olin etukäteen ajatellut että lopetan imetyksen heti, jos se ei suju. Etukäteen murehdin siis imetystä enemmän kuin synnytystä tai muuta yhteensä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vaikka matkan varrella olen uhonnut sata kertaa, että kohta loppuu, niin edelleen vaan imetän. Asioilla on aina puolensa.



Tuosta suvaitsevaisuudesta täytyy kyllä kehua meitä maaliskuisia. Ei ole tarvinnut " taistella" mistään asiasta ja se on hienoa. Enpä mä täällä notkuisi todellakaan, jos tarvitsisi pelätä arvostelua. En nimittäin olisi koskaan uskonut, kun varovasti kurkkasin odotusaikana maalismurujen pinoon, että täällä ollaan vielä reilun vuodenkin kuluttua..



Nyt hyvät yöt kaikille, mä menen sänkyyn lukemaan Lehtolaista. Meillä ei olla vielä siirrytty talviaikaan... mun sisäinen kello on jo 21!



kua ja Kaisa 25.3

Moi kaikki maalikset! Olen lueskelllut juttujanne noin 1,5 kk ajan. Tarinanne ovat mukavia, ja porukka näyttää suvaitsevaisilta. Ette koskaan tuomitse muita, hyvä niin. Olen monesti ajatellut kirjoitella, mutta aina on jäänyt. Anteeksi saamattomuuteni ja " salakuuntelu" .



Meidän esikoispoju " Mini" syntyi pääsiäisenä 25.3. Pakko myöntää, että on maailman helpoin vauva. On kovin tyytyväinen, hymyilee, touhuaa itsekseen, nukkuu hyvin, syö hyvin jne. Täysimetin puoleen vuoteen. Nyt kotitekoisia kiinteitä lisäksi, hyvin menee kaikki ruoka, karkeakin. Syö kiltisti, ei yökkäile jne. Yöt on nukkunut 7 viikosta alkaen siten, että herää korkeintaan kerran. Päivisin nukkuu 2-3 unet, iltatirsat jää toisinaan pois. Ryömii ja nyt ottaa konttausaskeleita, tutkii kaikkea mahdollista, mutta ei mene, kun kuulee ei-sanan. Höpöttää omia juttujaan, äiti ja ihi -sanat tulevat silloin tällöin; ei vielä taida ymmärtää niitä täysin. Jumpassa ja vauvauinnissa käydään.



Mitäköhän osaisin muuta kertoa? Aika on mennyt nopeasti. Minä lähden tammikuun alussa töihin, koska mies haluaa jäädä Minin kanssa kotiin. Jää siis vuorotteluvapaalle. Mukava ratkaisu, ollaan kaikki tyytyväisiä, ainakin tällä hetkellä!!!



Varmaankin siksi en ole aiemmin kirjoitellut, kun kenelle tahansa ei voi kertoa noin helposta vauvasta. Ainakin tuttavapiirissä olemme huomanneet kateutta tms. ilmassa. Minkäs me sille mahdamme, jos Mini sattuu olemaan luonteeltaan tuollainen?!



Kommentoikaa mukaantulemistamme. Kirjoittelenko kuulumisiamme? Joku teistä odottaa vauvaa (Tuulia?),; Onnellista odotusta! Muille mukavaa viikonjatkoa!



T: Minin äiti ja Mini 25.3.