Tammiksien maanantaipinkka

Just sain isot lapset lähtemään koulun penkille, monta tuntia aikaa " itselle" !! Ei vain, tarvii hoitaa asioita ja jos vaikka tänä päivänä sais jotain pientä rempparintamalla aikaan. Nyt ei oo pahemmin supistellukkaa, vaikka aika vähäistä se ennen saikkuaki oli, mut mitää riskejä ei haluttu ottaa ja olihan ne paikat vähä pehmentyny lääkärin mukaan.

Se täs on kivaa, että mitää ei oo suoranaisesti kielletty tekemästä, omaan tahtiin saa puuhastella, ku töis on kuitenki aikataulut olemas ja kotona niitä ei oo kukaan laatinu! Mä oon kotona, ku lapset tulee koulusta ja voin aina heittää sohvalle pitkälleni, jos siltä tuntuu!



Vauveli on aika liikunnallinen tapaus, saa nähdä tuleeko joku sirkustaiteilija tai muu temppuhermanni, sellanen on meno tälläki hetkellä!



Täällä oli viikonloppuna hiljasta tammikuisten rintamalla, kaikki on reippaasti ulkoillu ja kotihommia on tehty, ettei oo koneelle ehditty, vai? ja kukaan muukaan ei oo pinoo alottanu, vaikka olis koneella käytyki...

no ollaan taas viikolla aktiivisia!!

Ilosta viikon alkua kaikille ja koittakaahan jaksella, mitä sitte touhaatteki!!!



Terv. Hemppa 27+6 ( huomenna taas uus viikko käyntiin!)

Huomenta!



Minä en ole paljoa edes koneelle ehtinyt viikonloppuna. Mies on aina viikonloput aamusta iltaan raksalla. Poika on edelleen kipeänä, korvatulehduksessa, joten on ollut aikasta rankka viikonloppu.

Minä aina odotan maanantaita ja normaaleja arkirutiineja (kerhot yms) innolla, että on päivisin jotain tekemistä. Illatkaan itekseen pojan kanssa ei tunnu niin pitkälle, kun päivät menee arkena nopeemmin.

Onko täällä ketään muuta rakentavaa perhettä? Miten muut jaksaa tän rumban?



Masuun kuuluu hyvää. Armas liikuskelee päivittäin. Onhan tuo nyt alkanut enempi liikkua, vaikka ei tämä taida mikään vauhtiveikko olla.

Aika kuluu hurjan nopeesti, en meinaa viikoissa pysyä perässä! Viikonloppuna oli oman äitini ja anopin kans puhetta joulusta. Jouluhan on ihan just kohta, ja sittenhän meidän armas kohta jo syntyy. HUH HUH! Sain serkultani meidän pojan vanhoja vauvanvaatteita takas lainasta, ja niitä ihastelin perjantai-iltana. Kylläpä olivat pieniä :)

Se hoitopöytä tarvii vielä hankkia, että saa vaavin vaatteet pestyä ja viikattua laatikoihin.



Mua on alkanut vaivamaan iskiaskivut. Välillä meinaa jalat pettää alta, kun oikein vihloo tonne pakaraan. Onko muilla vastaavaa? Mulle tää on ihan uus juttu, ei ole aiemmin ollut. Enkä oikein tiedä, mikä auttais :(



Nyt lähden laittautumaan ihmisen näköiseksi, että kehtaa pojan kans lähteä muskariin. Kotona sitä aina näyttää melkoiselta pirttihirmulta...



Hyvää alkavaa viikkoa

toivottaa Toukoaarre ja armas 29+2

...ja työt jatkuu taas. Vähän ihan hirvittää, että miten sitä jaksaa ja tottuu taas työrytmiin... Noh, onneks tää viikko vaikuttaa ihan inhimilliseltä (paitsi tänäänkin pitäs olla töitä 10,5 tuntia ja loppuviikon kruunaa se, ett lauantainakin on töitä)

Masuun ei kummepia. Tuntuu, että vauva liikuskelee nyt vähän maltillisemmin kun viikko sitten, mutta en oo osannu huolestua, kun liikkuu kuitenkin... Maha kasvaa ja painaa ja yhäkin oon vailla kunnon äitiyshousuja...taitavat jäädä hommaamatta=(

Selkä on vähän kipuillu, etenkin eilen kun siivottiin tuntitolkkuun muikkuja. Hyvä kun pääsin sen jälkeen enää seisaalleen...

Neuvola ois viikon päästä. Sitä ootan kun kuuta nousevaa, vaik ei siel ikinä mitään ihmeellistä ookaan, mut onpahan silti kiva mennä...=)

Ei kai tän ihmeempiä. Pitää lähtee kohta fillaroimaan työmaalle (täytyy varata reippasti aikaa, ettei tarvii sit hiki hatussa polkee). Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Millamalla 29+3

Ja ihan eka Toukoaarteelle... Minä kärsin eka raskaudessa iskiaskivuista, ja mulle neuvolan täti suositteli magnesiumia. Muistaakseni lääkkeen nimi oli Emgesan ja sitä täysannos. Ei se kyllä täysin auttanut, mutta ehkä vähän. Parhaiten taisi auttaa lämmin geelipussi. Nyt ei ole onneksi ollut moisia vaivoja...



Täällä odotellaan huomista äitipolia. Kaikki kauhukuvat on käyty mielessä yön pimeinä tunteina, mutta onneksi vauva liikkuu paljon, joten ei hänellä kai suurempaa hätää ole. Olo on koko ajan ähky, johtuu kai siitä liiasta lapsivedestä.



Pitänee lähteä tästä pojan kanssa kauppaan. Aamun suurin ongelma on taas, että mitähän ruokaa sitä laittaisi tänään... Onko ideoita?



Tihveröinen 27+5

Eli totaalisen tukala olo! Supistelee, jos vähänkin liikkuu, paikat pehmeät ja kohdunsuu vähän auki. Pitäisi siis ottaa rauhallisesti, ja pakko onkin, kun kaikki liikkuminen aiheuttaa siis tiheää supistelua. Lisäksi tuntuu, ettei saa happea tarpeeksi. Ja oksettaa koko ajan! Ja vaavi perätilassa, eli potkii tosi kovaa (sattuu!) tuonne alapäähän ja virtsarakkoon.

Tosi onnellinen olen masuvauvasta, mutta nyt on oltu tarpeeksi raskaana tältä erää. ;-) Saisi jo koittaa se tammikuu ja pian!



Onneksi esikoinen on ollut todella hyväntuulinen (ei uhmailun merkkejä pitkään aikaan), helpottanut arkea kovasti.



Naava 30 ja rapiat

Asiat suhteellisen ok. Paineet 110/78, painoa tullut 2kg eli yhteensä nyt 4kg:) Vauvelin syke 150-155 ja tarjonta jäi hieman epäselväksi...tod.näk kuitenkin pää alaspäin, mutta ei kuulemma ihan suorasti. Voipi olla, että oli osittain poikkitilassa.



Mutta sitten fundusmitta olikin 30, joka on yli yläkäyrän. Syy tähän lienee vauvan koko, joka on siis iso viikkoihin nähden(painoarvio viimeksi 1340g) ja runsas lapsivesi. Siellä synnärillä lääkäri sanoi, että vettä on aika paljon, mutta oli kuitenkin korttiin kirjoittanut, että veden määrä normaali?!?! Pitäisköhän tässä nyt panikoitua vai ei... Ehkä ei!?!? Tuo diabetes saattaa kuulemma aiheuttaa runsasta lapsiveden määrää. Ja on mulla aiemmissakin raskauksissa fundusmitta ollut runsas-kuopuksen kanssa myös yli yläkäyrän...



NAAVA: Mulla ihan samat fiilikset kuin sulla!!! Sais tää odotus jo pikkuhiljaa riittää. Supistelee ja olo tukala kaikin puolin:( Tulis vaan tammikuu ja ainakin joulukuun loppu pian niin voisi synnyttä!



TOUKOAARRE: Mulla kans noita iskiaskipuja. Välillä liikkuminen tosi hankalaa ja yöllä puutuu jalat ja pakarat. Tosi kurjaa:( Mulle kuitenkin tuttua kun kärsin niistä vaivoista vaikka en ole raskaanakaan.



Talvikki 29+0

Joo, kyllä se tosiaan on maanantai..

Oli kyllä viikonloppu aika rauhallinen, koneella kävin, mutten saanut minäkään pinoa aikaiseksi. Vissiin aika moni on jo saitsulla?! Onhan se kiva kun ei tarvitse stressata töiden kanssa ja saa keskittyä ihan vauvajuttuihin. Täällä kyllä koko perhe malttamattomana odottelee sitä tammikuun alkua.. Jännä juttu miten nämä viimeiset kymmenen viikkoa tuntuu niin p-i-t-k-i-l-tä.. Onneksi tässä on joulu ja uusivuosi ja kaikkea muutakin välissä, niin vähän " katkaisee" tätä odotusta.



Viikko takaperin sain vihdoin sen äitiyspakkauksen (minä joka en aluksi todellakaan sitä meinannut ottaa..) Onnessani niitä vaatteita siinä sitten hypistelin. Makuupussi oli tosi kiva kun oli melko paljon isompi kuin esikoisen äp:ssä.. Menee sitten ratasiässäkin pidempään.. (ollaankin esikoiselle sitä lainattu..) Tekisi niin kovasti mieli jo pestä ja silittää vaatteita jne, mutta sitten loppuajasta kun sormet syyhyävät tekemistä, olisi tylsää että kaikki olisi jo valmiina.. Pesisin ja silittäisin niitä sitten uudestaan :-)



(.) säännöllisen epäsäännöllisiä melko kivuliaitakin supisteluja ollut.. Särkylääkkeillä ja lämpimällä suihkulla pärjää kuitenkin ihan kivasti..

Hieman on täytynyt tuota vauhtia hidastaa, mutta kovasti toivon että tammikuun puolelle mennään. Heti vuodenvaihteen jälkeen saa luvan tulla.. B.T.W. Onkos kellään tietoa jo syntyneiden tammikuisten voinneista? Muutamahan on jo käsittääkseni syntynyt (jo joskus 24 viikolla)??!



Meillä " venlavaltteri" antaa kyllä sellaista kyytiä mun kylkiluille että häijyä tekeepi.. Muuten kaikki ok. Paitsi että pahoinvointia alkanut taas jostain ilmestymään.. Oikein sellaista yökkioloa.. Onkohan kellään muulla sama juttu? Ai niin ja sokerirasituksesta selvisin todella puhtain arvoin. Yksikään vs.arvo ei mennyt yli viiden ja puolen, paasto oli 4,1..



Nyt mun täytyy mennä auttelemaan tuota meidän minä ite:ä. Yrittää kovasti tempoa housuja paidan paikalle päälleen ja käsi ja pää ovat nyt toisessa puntissa jumissa..



Mukavaa syksyistä päivänjatkoa kaikille tammenterhojen odottelijoille!



-Onemam ja " venlavaltteri" 30+2

Toivottavasti jo syntyneillä on asiat hyvin ja nämä masussa vielä olevat jaksavat siellä olla vielä kauan kauan...



Minä kärvistelen vielä töissä, vaikka olisin saanut supistelujen ja paikkojen pehmentymisten vuoksi sairaslomaa. Pitää varata aika työterveyslääkärille mahdollisimman pian, jotta selviää mikä tilanne on nyt. Viime viikon lopulla supistelut olivat taas melkoisia ja olo hankala. Ajatelkaa, mulla on niin ihana tilanne, että saan tosiaan käydä tarpeen mukaan köllimässä pitkin työpäivän ja pomolta on lupa, että saan tehdä lyhyempää työpäivää, jos siltä tuntuu. Hienoa, että on ymmärtäväinen työnantaja!



Kauhukseni olen huomannut, että pukamarintamalta alkaa kuulua taas uutisia. Viime raskaudessa sain järkyttävän pukaman, joka piti leikata. Nyt taas pakottaa tämä töissä istuminen, joten on varmaan taas sama edessä. Leikkaus vain oli viimeksi niin kaamea operaatio, että jo kauhulla odotan, jos sellaiseen taas joudun. Tietääkö kukaan mitään hyviä keinoja, jolla pukamien pahenemista voisi estää?



Odotan innolla äitityspakkausta, vielä en ole sitä saanut. Olisi jo kiva saada pestä vaatteet ja pakata ne lipastoon - tietysti sen jälkeen, kun olen niitä ihastellut perheen kanssa.



Mukavaa viikon alkua kaikille!



T.Pallotuija 28+

Tänään olisi sitten paluu töihin tiedossa :) Katotaan kui pitkälle rahkeet riittää siellä!!



Ihana, ihana viikonloppu ja loma takana!!!Ai että on saanut nautiskella ja jopa tehdä paljon asioita , mitkä työn vuoksi jää helposti hoitamatta. Äitiyspakkausta odottelen kovasti, muttei ole tullut. Kohta kolme vkoa, kun jätin paprut. Ruuhkaa pääkaupunkiseudulla, luulen.



Siis mitä ihmettä..onko joillekkin jo syntynyt tammikuisia vauvoja!!??Apua, mitähän heille kuuluu??????????????????Aika pieniä alkuja varmaan ovat!!!



Eilen lueskelin vauva-kirjaa ja taas hiipi ajatuksia mieleeni, että miten paljon voi tapahtua sellaista, mistä ei osaa nyt edes pahimmissa kuvitelmissaan ajatellakkaan!!Pelottavaa se on ja pian saa kovat ahdistukset päälle, jos alkaa liikaa paneutumaan tommosiin fiiliksiin. Kyllä täytyy vaan uskoo ja toivoo, että on tarkoitettu niin, että kaikki menisi hyvin/normaalisti!!Nöyränä.



Mullakin silloin tällöin on ollut kipuja iskiashermossa, mutta menee ohi!!Samoin liitoskivut ollut hallinnassa. Nyt siis nähdään, mitä istumatyö sitten taas tuo mukanaan. Silloin tällöin meinaa tuntua lievää suonenvetoa, mutta se on niin olematonta ja ohimenevää, etten ole välittänyt. TOivoen ei pahene viikkojen kuluessa.



Karvasvettä nousee oikein urakalla kurkkuun jos vähänkään kumartelee ja syönnin jälkeen, vaikkei oikeestaan mitään tekisikään. Suolet lie jo niin ylhäällä lytyssä, että tulee närästysoireita. Inhottavan tuntuista. Myös väsymys on alkanut vallata enemmän!!Hemppa ollu 124, liekö alkanut laskemaan vai mikä?Ehkä jo aloitan erikseen rautakuurin, olenhan syönyt Multitabs plussaa ja omegaa ja multitabseissa on rautaakin.



No, tämmöstä tänään..ei kuitenkaan mitään ihan karmeeta, vaikka Halloween onkin ja ikääkin tulla tupsahti tämän päivän nimissä taas vuosi lisää :D



Meeris 28+2

Maanantai päivää taas kaikille!

Saatiin kuin saatiinkin alakerran ikkunat pestyä viikonlopun aikana!

Esikko oli la-su mummulla niin sai ihan rauhassa pestä.Mies oli aamut töissä ja minä täällä rauhallisesti pesin sillävälin aina muutaman ikkunan ja siivosin samalla sitämukaa huoneen kerralla.Iltapäivät pestiin sitten yhdessä ikkunoita ja eilen saatiin kaikki pestyä sekä loput talosta siivottua:)

Olihan se aikamoinen urakka näin raskaana olevalle.Mutta nyt on niin hyvä mieli että:))) Yläkerrassa olis vielä muutama ikkuna pesemättä vaan ne otan yks kerrallaan sitten ku jaksan.



Illat olikin sitten aikalailla kipuilua:( La en päässy enää käveleen,mies talutti vessaan.Sen verran oli selkä ja liitokset kipeänä.Vaan meni yössä ohi.

Vauva potkii ja melskaa eli kaikki kunnossa.

Muutama supistus tullu nyt aamulla,vaan rennosti otan nyt varmasti.



Toukoaarre

kyseli odottavia rakentajia.Me oltiin viime huhtikuusta tän vuoden tammikuulle!

Meillä silloin esikko 1v6kk ja odotin meidän kakkosta silloin.

Meillä oli todella raskas rakennus aika,mulla oli alussa verenvuotoa ja 2kk vuodelepo.Mies kolmivuorotyössä ja se rakennus.Esikkoa hoiti mummut,kummit ja isä jne..raksa stopissa pahimman kuukauden.

Pikkuhiljaa mies palaili raksalle ja yksinoloa tytön ja VALTAVAN mahan kanssa tuli pitkät päivät ja illat sekä yöt..Eikä vastoinkäymiset loppunu siihen,pahin ja raskain oli vasta edessä..



Tehtiin talo pitkästätavarasta ja pelkästään omin voimin!

Raskasta aikaa se oli,vaan mulla auttoi varmaan asiaan se että ei oltu ekaa kertaa rakentajia.Tiesin mitä odottaa,vaikka silloin ensinmäisellä kerralla oltiin " vain" kahdestaan;)



Viime elokuu aloitti medän perheen raskaimman ja surullisimman jakson,vaikuttaen koko loppuelämään.

Taas raksa stoppiin melkein pari kuukautta siinä vierähti ku yritettiin päästä jollainlailla jaloilleen ja elämään taas kiinni.

Siinä sitten yritettiin hoitaa esikkoa,raksaa,surua jne..

Ensin oli kauhea olo kun tänne valmistuvaan kotiin meitä piti muuttaa neljä,vaan yksi oli joukosta poissa.Oliko mitään järkeä tehdä kotia jossa kaikki tuleva muistutti vauvasta ja onnesta..Oliko järkeä maallisella mammonalla kun elämän yksi tärkein oli meiltä viety..



No pikkuhiljaa raksasta alkoi tuleen minunkin pelastus,kun tuli oikein paha olo vein tytön mummulle hoitoon ja tulin purkamaan surua töihin.

Ja töitä tein,villotin,levytin,kittasin seiniä, saumasin kaikki laattalattiat,laitoin silikoneja sekä autoin miestä töissä joita ei yksin voinu tehdä.

Ja samalla hoidin kodin,aina hain tytön ajoissa pois mummulta että kerkes tytönkin kanssa olemaan:) Aika haipakkaa oli meidän elämä..

Vaan onneksi ei vaikuttanut tyttöön mitenkään! Ehkä asiaan vaikutti osaltaan myös se että aina oli sama mummu joka hoiti ku olin raksalla itekki ja kävivät paljon leikkimässä sielläkin.

Välillä iski armoton suru,varsinkin iltaisin ku tyttö nukkui jne..Jokapäivä kävin Enkelimme haudalla.

Tammikuussa alkoi näyttämään että päästään muuttamaan kuun lopulla,sillon iski pelko ja masennus.Innostus kaikkosi uutta kotia kohtaan,enhän voi muuttaa sinne kun poikamme ei pääse mukaan..

No kyllähän sitä muutettiin,pakkohan se oli ja ajatuksetkin muutuivat pikkuhiljaa.Asuuhan Enkelimme luonamme,meidän sydämmissämme ja mielessämme:)

Ehkä sitä jaksoi sen voimalla,että jossain vaiheessa on mahdollisuus siihen niin normaaliin perhe-elämään kuin meidän perhe vain pystyy elämään.

Ja talohan ei valmistu jos siellä ei ole.Hammasta purren mentiin surun kanssa käsikädessä rakennus vaihe loppuun..

Pikkuhiljaa muuton jälkeen alkoi mielessä olemaan tämä vauva joka nyt masussa kasvaa..

Eli raskasta oli ja olis ollu ilman vauvan kuolemaakin.Vaan ihminen jaksaa sen mitä pitää!

Helppoa ei ole ollut muutonkaan jälkeen vaan selvittiin ja selvitään,meidän on pakko.



Että sisulla eteenpäin vain!!Mieti sitä aikaa joka koittaa kun pääsette uuteen kotiin asumaan!



Nyt ei enää ole kuin muisto siitä kuinka raskasta oli rakennusaikamme,vaan siitä selvittiin.

Elämä rullaa taas omalla painollaan eteenpäin uudessa kodissa ja suurin suru on väistyny,välillä tulee surun päiviä,mutta niistä olen selvinny.



Äh,sekava ja pitkä teksti,toivottavasti jaksat lukea.. Voimia ja tsemppiä teille.Pian se on ohi;) Kohta tuskailet siivoamisen sun muiden kanssa.Varsinkin jos isoa kotia rakennatte.

Mää ainaki kiroan talon joka kerran ku on siivouspäivä..liian monta neliötä;)



Vell@ rv 26+6

Eli kaksin kappalein on meitä Tammikuisia ainaki jo syntyny.

Mietinkin tässä yksi päivä mitä heille kuuluu..toivottavasti molemmissa perheissä kaikki kunnossa!

Taivaan Isän siunausta pienille ja voimia vanhemmille!

Mua tympii kun en saa veivattua itteeni ylös nyt kotona ollessa tarpeeksi aikaisin! Siis oikeesti mä haluaisin nousta ylös tai siis herätä joskus 8 maissa mut jos laitan herätyskellon soimaan niin laitan sen kiinni ja mietin et eihän täs mitään kiirettä ole ja hups heikkaa kohta ollaan taas unessa, argh! Se on se puol kymmenen millon herään ilman herätyskelloa. Mut täytynee sanoa että yöt on olleet aika levottomia viime aikoina. Siis heräilen tosi usein ja sit en taho millään saada unta kun vaan pyörii ja vaihtaa asentoa ja sit taas tuntuu inhottavalta ja taas uutta asentoa etsimään... toivottavasti tätä ei nyt sitten kestä loppuun saakka!



Mua on kans alkanut väsyttään ihan tolkuttomasti päivisin tai oikeestaan koko hereillä olon ajan. Oon ensin ajatellut että se johtuu niistä sokereista, mut kun oon mittaillu niitä tosi ahkeraan niin aina on arvot ollu normaalit. Siis vaikka olisin syöny mitä! ja mittari on testattu että se toimii oikein... Ihmetyttääkin et onko niissä sokereissa sittenkään mitään hätää vai onko tämä vain tällainen välivaihe et ne pysyy kurissa kunnes jonkin ajan kuluttua ne menee taas sekasin..?? mut joka tapauksessa oon alkanut kans miettiin et liekö sit hb laskenut.. tähän saakka ainakin on ollut hyvä eikä ole ollut puhettakaan mistään rautatableteista. Ylihuomenna on neuvola niin sielläpä se asia sit selvinnee...



Ja närästys on kyllä tuttuakin tutumpaa!! Mulle annettiin neuvolasta ohjeeksi syödä rennietä sillon jo melko alussa kun ensimmäisen kerran oireita alkoi tulla (lähinnä töissä). No, sit siinä oli tosi pitkä väli ettei niitä tarvinnut käyttää ollenkaan mut nyt se on taas ilmestynyt ja todella tympee sellanen! Siis välillä närästää niin kauheesti ettei tiedä miten päin olis, en kuitenkaan viiti niitä rennieitäkään koko ajan olla napsimassa vaikka pakkauksessa sanotaan et max 12 tabl. /vrk!



ja sit välillä tulee sellasia repäisykipuja tuolla vatsanseudulla ja sit välillä tulee tunne et jalat lähtee pois paikoiltaan! siis kun kävelee niin tuntuu et jalat ei oo oikeen paikoillaan kun astuminen sattuu! Tätä ilmenee esim. sohvalta ylös noustessa, menee kuitenkin pian ohi, onneksi! Niin ja niitä suonenvetojakin on tullut, öisin. Ja mitähän vielä... vai olikohan siinä jo tarpeeksi vaivoja näin alkuviikon kunniaksi.



Huomenna alkas sitten se perhevalmennus. Odotan kyllä inholla niitä ekoja kertoja! Siis kun olen kuullut että siellä tehtäisiin jotain todella tyhmääkin!!!! jotain leikkimistä jollain kuvakorteilla jne. Mua kiinnostaa se synnytyssairaalaan tutustuminen ja sit jos katotaan videoita synnytyksistä ja kerrotaan niistä kivunlievityksistä ja siis tämmöstä mikä oikeesti liittyy tähän raskauteen. Mut mua ei kiinnosta pätkääkään jotku typerät leikit tai muut vastaavat!!!! ja mitkään parin vaihdot... EI KIITOS! et saapa nähä mitä siitäkin sit tulee... parempi kai olis ollut kun en olis kuullu mitään etukäteen, mut kun kaveri kerto niin tuli sellanen olo et hemmetti en mee sinne ollenkaan!!



mut nyt tulee vieraita, joten moi!



milla_s rv 30+3

Heippa tammikset,



ja synttärionnittelut Meerikselle! Täällä taas vietellään aikaa hissukseen kotona, pitämätöntä lomaa kun vielä oli... Esikoinen meni kouluun, ja pitäis lähteä kohta käymään kaupassa ja veljen luona vois piipahtaa kanssa.



Mulla on myös aikamoiset iskias (tai jotkut)kivut, toinen pakara aivan jumissa, ja vielä kun on 2-kerroksinen talo,niin rappusia kun ravaa saa voihkia. Venyttely auttaa vähän, täytyy muuten koittaa sitä lämpöpakkausta josta joku puhui.



Samoin oon jotenkin ollu ihan zombi,väsyttää ihan hirveesti, hb oli kuitenkin 122 että johtuneeko vaan vuodenajasta ja tästä tilasta yleensä, en jaksanu viikonloppunakaan oikeen muutakuin maata...



No olipa valitusta,masussa kuitenkin myllätään ahkeraan,että siltä osin kaikki kunnossa - täytyy nyt mennä postilaatikolle kattomaan josko se äitiyspakkauslappu ois vihdoin tullu..



:)uutta viikkoa!



Rosa huomenna tasan 30 rv

Viikonloppuna en ehtinyt edes käydä kurkkimassa täällä, mutta hiljaista on vissiin ollut joten en ole mitään suuria juttuja menettänyt.



TALVIKKI: Oletko raskausdiabeetikko vai ihan " tavallinen diabeetikko" ? Mä kuulun tohon jälkimmäiseen ryhmään ja mulle ei ainakaan missään ole mainittu mitään tosta lapsiveden määrästä. Täytynee kysäistä kun seuraavan kerran lekurille menen.



MEERIS: Isot onnittelut synttäreiden johdosta!!! *ojentaa vaatimattoman lahjansa ja nuuskii joko kahvi on tippumassa* =D



Uusia oireita on ilmentynyt mulle. Rinnat on alkanut vuotamaan; ilmeisesti kysymyksessä on se ternimaito. Onneksi asia on ainakin vielä kurissä päivisin, mutta öisin on yöpaita tissien kohdalta märkänä. Ja nännit on tullut herkemmiksi ja ehkä jopa vähän kipeiksi. Muuten mennään samoilla vaivoilla.

Maha oli äitin mukaan kuulema jo ihan hirveen iso, mutta sf-mitta kyllä on niukin naukin käyrien sisäpuolella. Ei siis vielä syytä huoleen. Mahassa jumpataan suht koht ahkerasti ja välillä pitkän istumisen jälkeen tuntuu kyljissä semmoista repivää tunnetta. Olisko niitä liitoskipuja, vai mitähän??



Tässä tämän maanantain saldo, jatketaan huomenna.



-J ja Röllimaha- 27+6



p.s. Meidä masukilla on tänään nimpparit. Artturin päivä näyttää olevan. =D

ja terkkuja kuusamon tropiikista,oli kiva loma..Hyvää ruokaa ja uimista olipa se kiva käydä uimassa oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kevytolo vedessä jalka nousi kuin ennen kesää ;) Eilen tultiin sit kotiin,illanpäälle meinas sit vähän supistella ja masu oli pinkeenä kokoillan ja on vieläkin vaan tämmöstä se on ollut jo monta monituista viikkoa.Mulla kans vaivaa tuo valtava väsymys ja pahaa oloa pukkaa päällensä aina silloin tällöin vaan eikait se auta ,pakko kestää.En tiä mitä tekis tuon painon kans tuntuu nousevan oikein urakalla vaikka vähän olen kattonut mitä syön varmaan pitää sit pyöriä synnärille.Tänään viikkoja 30+3 tyttö syntyi tasan 36 jos sinne asti pääsis niin olis hienohomma. Toisaalta se on pelottavan lähellä.Vaavilla taitaa olla aika säännöllinen rytmi,aamulla herää ja rymistelee aikansa ja sit nukkuu melkein kokopäivän ja illalla vetää iltajumpan ja sit taas koisii,tällänen rytmi sopis sit synnyttyäänkin ;) Aina välillä masussa tuntuu jotain ihme viiletelyjä jne...vaan kait ne kuuluu asiaan.? Just kun oli viime viikolla puhetta valkovuodosta ja taisin jotain mainita et on vähentynyt ,niin mitä sitä höpöjä puhumaan...pikkarit märkänä tuontuostakin.;( jahas,jos tästä sitten lähtis kauppaan ja hakis samalla tytön koulusta.

Meerikselle onnittelut ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille.



Lettis73 30+3

Tämä tammivaavin odottaja on kirjoitellut tänne viimeksi kai heinäkuussa, mutta olen kyllä seuraillut juttujanne pitkin syksyä. Nyt kun on viimeinen kolmannes menossa ja ajatukset kellon ympäri oman navan ympärillä, niin ajattelin taas aktivoitua. Tässä vähän taustatietoa minut jo ehkä unohtaneille; esikoista odotellaan ja Tampereella asustellaan, raskaus on edennyt vallan mainiosti ilman ihmeempiä vaivoja tai kolotuksia, sairaslomaakaan en ole tarvinnut. Ravaan neljänä päivänä viikossa Hgissä töissä, mutta sekin on sujunut vielä yllättävän hyvin. Syksy on mennyt vauhdilla, masu kasvaa silmissä ja äitiysloman alkua joulukuun ekalla viikolla odotellaan kuin kuuta nousevaa.



Me ollaan käyty kahdessa ultrassa, mutta sukupuoli on onneksi yhä salaisuus. Hankintoja on tehty sen verran, että kotona komeilevat upouudet hienot vaunut. Äitiyspakkaus tuli parisen viikkoa sitten ja sisällössä on riittänyt hypistelemistä ja ihastelemista :) Pikkuhiljaa pitäisi muitakin tarvikkeita alkaa hommailemaan.



Oloni on siis ollut koko ajan hyvä, selkää jomottaa välillä ja suonikohjuja pukkaa toiseen jalkaan, mutta ei ne pahemmin menoa haittaa. Alkuraskaudessa kärsimäni sikamainen röyhtäily on nyt ilmestynyt takaisin, se lienee oma versioni närästyksestä, josta niin moni tuntuu kärsivän.



Talvikki: tuosta isohkosta sf-mitasta tuli mieleeni, että itselläni se oli viime viikolla hypähtänyt käyrän keskivaiheilta yhtäkkiä ylärajoille, mutta terkkarin kanssa päättelimme, että se johtuu vaavin asennosta. Meidän tyyppi kun on viime aikoina viihtynyt poikittain, tai oikeastaan kolmiona, pää alaspäin, peppu keskellä ja jalat kohti kylkeä. Niinpä se peppu keskellä " nostaa" mahaa korkealle. Jos siis sinunkin vaavisi on osittain poikittain, niin tässä voi olla selitys.



Meidän tyyppimme riehuu ja myllertää etenkin iltaisin niin, että telkkarin sijaan katselemme miehen kanssa alienia, joka liikuttaa mahaani. On se niin käsittämätöntä, miten joku omasta tahdosta riippumaton alien liikkuu niin, että sen voi jopa nähdä!! Oma pieni alien.



Kuulumisiin,

t@mmikuinen ja tyyppi 28+5

Jahas, pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen. Olin viime viikon talvilomalla, ja koko viikon sitten ankaran flunssan kourissa ihan vuodepotilaana. Hiukan harmitti, että lomaviikko meni sairastellessa - olisin voinut olla saikulla & pitää loman lomana. No, meni mikä meni!



Viime viikolla oli tiistai-illassa muutenkin hieman dramatiikkaa: liukastuin & kaaduin mahalleni. Sain onneksi käden eteen vähän vaimentamaan, mutta kyllähän se kipeää otti ja pelästyin ihan älyttömästi. Kipuja eikä vuotoa tullut, joten äitiyspolilta kehotettiin ottamaan rauhallisesti ja seurailemaan liikkeitä. Kävin kuitenkin keskiviikkona pariin otteeseen neuvolassa kuunteluttamassa sydänäänet & hiukan tunnustelivat pikkuista masun päältä. Kaikki oli kuitenkin hyvin, joten selvisimme molemmat säikähdyksellä - minä mustelmilla. Huh!!



Mulla on enää 3,5 viikkoa töitä ennen äitiysloman alkua; pidän ennen sitä ylityövapaita pois. Onneksi. Työmotivaatio kun tällä hetkellä on ihan pakkasen puolella; mieluiten olisin vain kotona ja nautiskelisin. Pikkuisen huone on jo kunnossa ja samoin kaikki hankinnat. Vielä pitäisi vaatteet pestä ja viikkailla omille paikoilleen. :o) Tuntuu hurjalta, miten nopeasti aika on kulunut: ihan äsken vasta plussasin!!



Nyt taitanee olla pakko jatkaa töitä (blaaah), mutta eiköhän tämä tästä. Oikein mukavaa viikkoa kaikille - ja hirmuisesti onnea jo synnyttäneille tammimammoille! :o)



Jennika 76 sekä Adam 29+0

Olen raskausdiabeetikko enkä muista mistä olen saanut tuon tiedon, että diabeetikoilla olisi vettä mahdollisesti enemmän. Ainakin netistä löysin yhden kohdan, jossa mainittiin,että alhaiseen glukoosin sietokykykyyn liittyy runsas lapsivesi.

Joo, enpä tullut ajatelleeksi tuota, että vauvan asento saattoi tosiaan aiheuttaa myös tuon ison mitan. Kovasti vauveli liikkuu ja mahtuu vaihtamaan asentoa, koska äsken oli taas selvästi perätilassa kun hikka tuntui ihan tuossa ylävatsalla.

Esikoinen on kipeä ja olen kohta töistä kotiutumassa koska mies puolestaan lähtee töihin, vahdinvaihto siis. Toivottavasti ei enää tänään nousisi kuume, eilen oli huikeat 39 astetta ja lauantaina ei mitattu, mutta kuumeiselta poitsu vaikutti kuitenkin. Eilen oli kyllä ihan tööt ja laitoin hänet jo seiskan jälkeen nukkumaan. Olivatkin sitten miehen kanssa nukkuneet melkein puoli kymmeneen, mikä on kyllä poitsun kohdalla tosi harvinaista. Jos tänään vielä on kuumeessa, niin pitänee huomenna viedä lääkäriin. Toivottavasti nyt itse säästyisin tolta taudilta, ainakin toistaiseksi olo on ihan ok.



Masuun ei mitään uusia kuulu, kovasti masukas välillä viuhtoo ja potkii, mutta aika paljon tuo taitaa nukkuakin, etenkin jos itse puuhailen jotakin ja olen liikkeessä. Närästys meinaa vaivata, piimä auttaa yleensä siihen tosi hyvin, kantsii kokeilla! Tän viikon jälkeen olisi vielä viisi viikkoa töitä, toisaalta vähän mutta toisaalta ihan liikaa.



Nyt täytyy tsekata vielä että kaikki tärkeimmät työjutut on hoidossa ja lähteä bussilla kotiinpäin.



Jaksuja kaikille,

Suffis rv 28+6