Pilaako jännittäminen työhaastattelun ja kuinka paljon?
Onko nolompaa vaan vapista raadin edessä vai ottaa puheeksi että jännittää?
Olen ollut yli vuoden työttömänä ja nyt sain haastattelukutsun aivan huippuhommaan. Itsetunto ei vaan ole enää kovin korkealla, kun olen hakenut töitä tosi kovasti ja saanut monesti tylyt rukkaset ja kaupan päälle analyysin puutteistani ja heikkouksistani.
Kommentit (14)
Jännitys voi kertoa siitä, että tosiaan haluat paikan. Olen itse ollut joskus liiankin rentona haastattelussa. Jos työtehtävät eivät vaadi esiintymistä, en usko, että jännitys haittaa. Jos olen vaikka vastannut tyhmästi kysymykseen, olen sanonut, että saanko vastata uudelleen, jännittää niin, että sanat menivät sekaisin. Jos kysytään kolmea huonoa ominaisuutta, voit vastata, että jännität tällaisia haastattelutilanteita.
vai halusitko olla vaan ilkeä?
Itse siis olen esimies ja minulla on 18alaista.
Olen valinnut 4työntekijää itse loput ovat olleet firmassa jo ennen kuin tulin esimieheksi.
Riippuu tosi paljon miten paljon ihminen jännittää.
Jos ei katso silmiin, vaikertelee puheen kanssa yms. saan ihmisestä välittömästi huonomman kuvan kuin toisesta joka ei ole niin jännittynyt.
Täten jos on paljon muita vaihtoehtoisia hakijoita mieluummin valitsen jonkun muun.
vai halusitko olla vaan ilkeä?
Itse siis olen esimies ja minulla on 18alaista.
Olen valinnut 4työntekijää itse loput ovat olleet firmassa jo ennen kuin tulin esimieheksi.
Riippuu tosi paljon miten paljon ihminen jännittää.
Jos ei katso silmiin, vaikertelee puheen kanssa yms. saan ihmisestä välittömästi huonomman kuvan kuin toisesta joka ei ole niin jännittynyt.
Täten jos on paljon muita vaihtoehtoisia hakijoita mieluummin valitsen jonkun muun.
että silmiinkatsomattomuus on pahin ele haastattelussa. Se antaa epäluotettavan ja salailevan kuvan. Ujous on ihan yleinen luonteenpiirre, jota ei vaan kovin positiiviseksi koeta, mutta ilmeisesti jännittämisen esiin tulo on ratkaisevaa. Eli jos jännittää, ei kannata ilmaista sitä katsetta pakoilemalla.
että silmiinkatsomattomuus on pahin ele haastattelussa. Se antaa epäluotettavan ja salailevan kuvan. Ujous on ihan yleinen luonteenpiirre, jota ei vaan kovin positiiviseksi koeta, mutta ilmeisesti jännittämisen esiin tulo on ratkaisevaa. Eli jos jännittää, ei kannata ilmaista sitä katsetta pakoilemalla.
Juurikin näin.
Monesti se jopa antaa haastateltavasta myönteisemmän kuvan kuin täysi rentous ja jännittämättömyys.
haastatteluraadista, jossa on jäseniä tulevista työkavereista. Heille ehkä huonoin hakija on sellainen, joka on itsevarma, esittää kehitysehdotuksia, korostaa osaamistaan ja tuloksentekoaan eli on selvä uhka työpaikan totutuille tavoille.
Eli kannattaa olla nöyrä, kertoa miten arvelee työkokemuksesta olevan apua uudessa tehtävässä, korostaa kiinnostuksen kohteita ja oppimishalujaan sekä kokeneimpien työkavereiden antamaa oppia.
Jännittäminen ja muut vajeet tekevät ihmisestä inhimillisen ja sitä haetaan.
sehän riippuu ihan siitä kuinka paljon hakija jännittää. pieni jännitys ei haittaa. On myös aika tapauskohtausta.
ja sitten alan sönkätä nopeasti ja paljon etten itekkään ota selvää mitä puhun.
ja sitten alan sönkätä nopeasti ja paljon etten itekkään ota selvää mitä puhun.
ja sitten alan sönkätä nopeasti ja paljon etten itekkään ota selvää mitä puhun.
on kaksikin työpaikkaa.
siitä ettei jännitys estä työnsaantia :)
Ei pitäis ääneen sanoa, mutta todennäköisesti et tule saamaan sitäkään työpaikkaa.