Perheen jakautuminen kahteen eri menoon?
Kiinnostaisi tietää, että miten miehenne suhtautuu siihen, että sinä menet yhden tai useamman lapsen kanssa yhteiseen juttuun ja hän viettää aikaa niiden lasten kanssa, jotka eivät tule mukaasi?
Meillä on muodostunut oikein ongelmaksi asti, kun miehen mielestä pitäisi kulkea koko perheen voimin yhdessä. Mikä on mielestäsi sopiva määrä viikossa liikkua pienemmillä kokoonpanoilla?
Aion vaatia tilaa itselleni olla ja elää välillä pienemmälläkin porukalla!
Kotiäiti tai työäiti ihan sama
Kommentit (7)
nauttii vaan jos saa jäädä kotiin yksin tai jomman kumman lapsen kanssa. Itse liikun aika paljon vain toisen lapsen kanssa. Saatan myös ottaa 1-2 päivän varoitusajalla äkkilähdön etelään vain toisen lapsen kanssa, kuten olen jo molempien lasten kanssa tehnytkin.
Parisuhde ei ole vankila vaan jokaisella on oikeus mennä/tulla miten haluaa.
Parisuhde ei ole vankila vaan jokaisella on oikeus mennä/tulla miten haluaa.
Eikös mies nimenomaan aseteta siihen ''vankilaan'' jos lähdetään huitelemaan milloin huvittaa ja jätetään toinen lapsi hänelle. Entä jos mies olisikin suunnitellut jotain lapsetonta menoa itselleen tuolle ajalle?
Parisuhde on aina kahden kauppa, jossa asioista pitää sopia yhdessä, ei niin että toinen päättää. Ja en nyt tarkoita tällä sitä että toinen kökkii aina kotona kun toinen ei päästä mihkään, se taas ei ole parisuhde, ainakaan kovin kummoinen.
jos mukana on monta lasta, jotka voivat poukkoilla kovin herkästi onnettomuuksiin. Joudun olemaan haukkana, joka näkee ja puuttuu kaikkeen. Mieluummin menen yhden tai enintään kahden kanssa lenkille.
Haluaisin käydä usemmin uimassa yhden uimataidottoman lapsen kanssa kerrallaan, mutta siitäkin syntyy aina sota, kun miehellä on aina silloin raskasta muiden kanssa (hän ei halua koskaan uimaan). En vain selvitä uimareissuja alle kahdessa tunnissa!
Haluaisin alkaa käymään yhteisessä (molempia kiinnostavassa) harrastuksessa vanhimman lapseni kanssa.
ap
en nyt muista millä numerolla kommentoin, 2? mutta jos kyse on tuollaisista menoista, eikä esim mistään juhlista, erikoiskivasta (huvipuisto yms) niin aika tyhmä miehesi valittaa. Lähtisi mukaasi lenkille/uimaan, niin olisi kaksi silmäparia vahtimassa ja koko perhe pääsisi nauttimaan yhteisestä ajasta.
Parisuhde ei ole vankila vaan jokaisella on oikeus mennä/tulla miten haluaa.Eikös mies nimenomaan aseteta siihen ''vankilaan'' jos lähdetään huitelemaan milloin huvittaa ja jätetään toinen lapsi hänelle. Entä jos mies olisikin suunnitellut jotain lapsetonta menoa itselleen tuolle ajalle?
Parisuhde on aina kahden kauppa, jossa asioista pitää sopia yhdessä, ei niin että toinen päättää. Ja en nyt tarkoita tällä sitä että toinen kökkii aina kotona kun toinen ei päästä mihkään, se taas ei ole parisuhde, ainakaan kovin kummoinen.
Pitäskö ottaa kaikki, ettei miesparka vaan joudu olemaan pallo jalassaan? Miksei se iskä voi lähteä sit niiden kotiin jääneiden kanssa tekemään jotain muuta? Kuka käskee himassa kökkiä?
Vai tarviiko miehet erityisen paljon ihan omaa aikaa? Onko sitä sillä äidillä?
Ne vievät koko illan. Minä käyn jossain muutaman kerran vuodessa! Mies ei tenttaa noista menoistani, mutta valittaa ja valittaa.
Yritän käydä iltalenkillä yksin, mutta en riittävästi tätäkään, kun mies aina valittaa. Olen taas päättänyt, että yritän käydä edes lenkillä ja saada siten kolmesti viikossa kerrallaan edes tunnin omaa aikaa. Mielelläni alkaisin harrastamaan lasten kanssa ilman miestä, mutta en kaikkien lasten kanssa yhtäaikaa sentään.
Minä olen kohtalaisessa kunnossa. Mies ei liiku tarpeeksi. Kehoitan häntäkin lenkkeilemään, mutta hän valittaa olevansa aina kipeä ja ruokailu vie liikaa aikaa (aina nälkä ja on lihava). Ei muka ehdi! Nuoruuden kunnollaan liikkuu vielä yllättävän hyvin seurassa, mutta yksin ei saa aikaiseksi.
ap
riippuu vähän lasten määrästäkin, onko menot tasaisesti kaikkien lasten kesken, saako mies päättää ikinä ketkä lähtee, ketkä jää. Miksi ette voisi mennä yhdessä?