Lapsen nukuttaminen, kun on jo ottanut väärän käytännön

Minäkin oli yh ja lapseni nukkui vieressäni.

Kun sitten hinasin viimein uuden miesystävän meille, niin lapsi meni mielellään omaan sänkyynsä nukkumaan. Samassa huoneessa sänky oli tosin. Joskus hän meni meidän sänkyyn maaten ja siitä siirrettiin sitten omaansa.

Sanoisin, että opeta lapsi ensin nukahtamaan omaan sänkyynsä. Jos sitten kesken yön tulee sun viereen, haittaako tuo?



Meillä lapsi nukahtaa omaan sänkyyn niin, että luetaan iltasatu, lauletaan ja sitten olen hetken vieressä. Voit vaikka aluksi käydä patjalle lapsen viereen ja lyhentää joka ilta tuota aikaa niin, että ei lasta tarvitse itkettää. Lapsi vähitellen oppii, että omaan sänkyynkin on turvallista nukahtaa. Tämä voi myös vähentää yöllisiä heräilyjä, kun lapsi kokee oman sängyn turvallisesti nukahtaa, jos yöllä herää.



Itse en ole jaksanut yöllisiin palautusoperaatiohin 3-vuotiaan kanssa ryhtyä, kun nukun itse ihan hyvin lapsi vieressä. Eli saa tulla viereen jos herää, välillä tulee, välillä ei.

Olen tästä asiasta puhunut ihan lasten psykiatrin kanssa. Meillä 5v. nukkui vieressä.



Lasten psykiatri kertoi kyllä juurta jaksaen, miksi se ei ole hyvä juttu. Esim. lapsen seksuaalisen kehityksen kannalta ei suotavaa, eikä myöskään muun kehityksen kannalta. Lapsi saa tuolla tavalla melkoista "valtaa", vaikkei sitä tietoisesti tee.



Minä sitten pistin lapseni nukkumaan tuon psykiatrin käynnin jälkeen omaan sänkyy. Sanoin, että nyt on sen ikäinen, että nukkuu omassa sängyssä. En keskustellut sen enempää asiasta. Tästä on nyt noin 1kk aikaa. Ei ole ollut ongelmia. Käy nukkumaan omaan sänkyynsä ja kahtena yönä nyt kuukauden aikana on tullut yöllä mun sängyn viereen kun on herännyt, eikä saanut enää unta. Olen vienyt takaisin omaan sänkyyn, vähän silitellyt ja sinne on jäänyt.



Oli paljon helpompi homma kun luulin. Olin ihan hämmästynyt, että tuosta noin vaan se homma kävi :O



Moni on tietysti varmaan eri mieltäkin tuosta vieressä nukuttamisesta ja sen tuomista ongelmista ja kehitykseen vaikuttamisesta. Minä kuitenkin uskon mieluummin pitkän linjan lasten psykiatria kuin mammojen mututuntumaa :)



Kaikillahan se ei tietty näin helpolla käy, kun meillä. Suosittelen kuitenkin ottamaan tavoitteeksi ja ihan haasteeksi niin tekemään, että lapsi omaan sänkyyn nukkumaan. Josko lomalla jaksaisit? Puhut asiasta etukäteen lapselle. Ei tarvitse sen kummemin selitellä. Kerrot vaan, että hänen ikäiset nukkuu omassa sängyssä ja sillä selvä. Sinä päätät teillä, ei lapsi.



Tsemppiä!