Tänään oli taas ns. läheltäpiti tilanne

Tapa se on tuokin

ei kenenkään äidin soisi olevan noin huolimaton.

Kaikkia tilanteita ei todellakaan osaa kukaan ennakoida ja pihatyötkin on tehtävä.

mutta tilanne on ihan elävää elämää. Mä en ole ylisuojeleva vaan ihan tavallinen nainen joka elää omakotitalossa miehen, neljän lapsen ja koiran kanssa. Olen huolellinen ja varoitan lapsia kävellessä tuolla pihatiellä aina että reunaan, auto tulee, mutta se hetki voi yllättää. Oikeasti on aika karua tajuta että mä voisin joutua elämään tänä iltana ihan uutta elämää.



Ja se että mä tiedän silti että elämä jatkuisi, se varmaan tulee siitä että mä ymmärrän etten mä voi sattumalle mitään, riittää että parhaani yritän. Se että tähän avaukseen vastaavat ne äidit jotka kokevat voivansa arvostella mua huolestuttaa: entä jos sattuma käy heillä kylässä, mihin heitä enää elämä kantaa kun usko itsensä kaikkivoipaisuuteen katoaa?

Ryntäsikö se 2v edes tielle päin vai oliko tuo läheltä piti -tilanne vain päässäsi? Ja mitä ihmettä selität, että sen takia ihminen olisi täysin rikki lapsensa menetettyään, että he kuvittelevat olevansa jotenkin kaikkivoipaisia?? Ihan ihme juttua suollat, huhhuh. Kaikkea ei kannata jättää sattuman varaan, hanki kunnon aita ja siihen portti, mitä pieni ei saa auki. Sitten voi sanoa tehneensä parhaansa, ei niin että tiedostat vaaran pihallasi mutta hurskastelet että et ole kaikkivoipainen tai kuvittele sitä. Ihan ärsyttää luettuani hyvin toisenlaista ketjua eilen...

mutta tilanne on ihan elävää elämää. Mä en ole ylisuojeleva vaan ihan tavallinen nainen joka elää omakotitalossa miehen, neljän lapsen ja koiran kanssa. Olen huolellinen ja varoitan lapsia kävellessä tuolla pihatiellä aina että reunaan, auto tulee, mutta se hetki voi yllättää. Oikeasti on aika karua tajuta että mä voisin joutua elämään tänä iltana ihan uutta elämää.

Ja se että mä tiedän silti että elämä jatkuisi, se varmaan tulee siitä että mä ymmärrän etten mä voi sattumalle mitään, riittää että parhaani yritän. Se että tähän avaukseen vastaavat ne äidit jotka kokevat voivansa arvostella mua huolestuttaa: entä jos sattuma käy heillä kylässä, mihin heitä enää elämä kantaa kun usko itsensä kaikkivoipaisuuteen katoaa?

olen 31 v lapseni haudannut äiti-ketju. Luepa ap se.

minuutin huolimattomuuden seurauksena, joten ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Onneksi sinä, äiti, olit valppaana (valppaanpana kuin minä olin) eikä lapsellei käynyt kuinkaan.

Minä en edes tiennyt ko. pihalammesta, ja kyläpaikan emäntä ehti ja tiesi nostaa lapseni kuiville.

ja antaa 2v. touhuta tien vieressä omiaan? Ei ihme että teillä oli läheltä piti tilanne taas kerran.

Sitten illalla on kiva kiitellä enkeleitä kun se 2v. ei juossutkaan tielle. Niin ja muistuttaa itselleen, että on ihan ok olla vahtimatta lapsiaan, koska vahinkoja nyt vaan sattuu, ei niille mitään voi.

En muuten luottais vielä noihin isompiinkaan, joku asia siellä tiellä voi saada ne juoksemaan sinne eikä ne välttämättä huomaa autoa...

ja antaa 2v. touhuta tien vieressä omiaan? Ei ihme että teillä oli läheltä piti tilanne taas kerran.

Sitten illalla on kiva kiitellä enkeleitä kun se 2v. ei juossutkaan tielle. Niin ja muistuttaa itselleen, että on ihan ok olla vahtimatta lapsiaan, koska vahinkoja nyt vaan sattuu, ei niille mitään voi.

En muuten luottais vielä noihin isompiinkaan, joku asia siellä tiellä voi saada ne juoksemaan sinne eikä ne välttämättä huomaa autoa...

Mitähän siitäkin tulisi, jos minä perhepäivähoitajana en olisi suojannut hoitolapsiani asiallisella tavalla? Voi voi kun sattui...!





Tekee oikein pahaa tämä aloitus ettei pihaa suunnitella lapsen ehdoilla! Selvästikin lapsesi tarvitsee kunnon hidasteet eli aidan ja hyvin suljettavan portin, jotta sinä ehdit ennen lastasi autotielle.

Se ei riitä että huomioin ympäristöä mielestäni tarkasti, vaan jos kerrankin tarkkaavaisuus herpaantuu ja sen uskalla ääneen sanoa on lopputulos se että aiheutan pahaa oloa tunnustuksellani, olen provo ja äidiksi kelpaamaton. Keskustelu kääntyi ihan kummalliseen suuntaan!



Mun ajatuksena oli se että niin kamalan äkkiä vahinko voi tapahtua, mutta pitäisi jokaisen äidin ymmärtää että vahinko voi tapahtua kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Lapsi ei rynnännyt tielle mutta seisoi autotien reunassa kun ohi ajoi auto. Tiellä liikkuu siis muutama auto tunnissa, ei ole vilkas. (aika hassu ajatus siis portti olisi, mutta se lienee ainoa mahdollisuus tälle huolimattomalle aikuisellle joka ei pysty lapsia vahtimaan!)



ap

Älä välitä syyllistämisistä. Minunkin lapsille oli kerran käydä pihaleikeissä kohtalokkaasti, mutta onneksi selvisivät säikähdyksellä. Olivat silloin 4-ja 6-vuotiaita ja olin vauvan kanssa sisällä.

Oma piha voi olla vaarallinen, vaikkei ajotietä meidän tapauksessa ollut lähimaillakaan.

Muisto palaa mieleeni ajoittain ja jo sen ajatteleminenkin ahdistaa.

Se ei riitä että huomioin ympäristöä mielestäni tarkasti, vaan jos kerrankin tarkkaavaisuus herpaantuu ja sen uskalla ääneen sanoa on lopputulos se että aiheutan pahaa oloa tunnustuksellani, olen provo ja äidiksi kelpaamaton. Keskustelu kääntyi ihan kummalliseen suuntaan! Mun ajatuksena oli se että niin kamalan äkkiä vahinko voi tapahtua, mutta pitäisi jokaisen äidin ymmärtää että vahinko voi tapahtua kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Lapsi ei rynnännyt tielle mutta seisoi autotien reunassa kun ohi ajoi auto. Tiellä liikkuu siis muutama auto tunnissa, ei ole vilkas. (aika hassu ajatus siis portti olisi, mutta se lienee ainoa mahdollisuus tälle huolimattomalle aikuisellle joka ei pysty lapsia vahtimaan!) ap

Vahinkoja voi sattua, mutta mielestäni 2-vuotiasta ei yksinkertaisesti voi jättää yli 10 metrin päähän itsestään lähelle autotietä!! Itse en olisi noin kaukana 2-vuotiaasta muuta kuin aidatulla pihalla tai leikkipuistossa, jonka ympärillä joka puolella metsää, kävelytietä tms.

Pihatyöt on vaan tehtävä muulloin.

En ole kaikkivoipainen, enkä täydellinen, enkä mielestäni edes ylivarovainen. Silloin kun perheessä on pieni kävelevä lapsi (1-2-vuotias), hänen turvallisuutensa vaan täytyy taata aina ulkona liikkuessa.

Meillä nyt nuorin 3 ja huomaan selvän muutoksen viime kesään sekä lapsen ymmärryskyvyssä ja käytöksessä että siinä, mitä pystyn itse samalla tekemään. Silti lapsi on koko ajan valvovan silmän alla. Voi olla, että ensi kesänä jo harjoitellaan vähän itsenäisempää leikkimistä, esim. niin että olen itse omalla pihalla ja lapsi saa mennä naapuriin.

muut ovat ehdottaneet aitaa ja porttia, että 2-vuotiaan olisi turvallisempaa olla pihassa.

Ja itse usein mietin samaa. Minulla myös neljä lasta, tosin vain kaksi heistä pieniä, eivätkä hekään enää kovin pieniä (5v ja 7v). Aina, kun kuulee jostakin onnettomuudesta, pohtii tarkemmin omia tapojaan ja tottumuksiaan. Meidän lapset esim. saavat pyöräillä omalla pikkutiellämme (lyhyt, päättyvä tie, jolla ajaa pääsääntöisesti vain tämän tienpätkän varrella asuvat, jotka osaavat varoa lapsia) ilman aikuisten valvontaa. Ohjeistuksena pysähtyä reunaan, jos tulee auto- Mitään ei ole koskaan sattunut, mutta voihan se vahinko tulla milloin vain! Toisaalta, jos rajoittaisimme lapsilta kaiken ilman aikuisen valvontaa tehtävän tekemisen, aika vähän jäisi sitä "vapaata" tekemistä. Kaikelta ei voi varjella, ihan oikeasti!

Tajuaako kukaan ap:n faktoja? Autotie jossa ei juurikaan liikennettä. Mutta ei, av-mamma ei ole täydellinen ellei siihen hommata porttia ja mielellään vielä valjaat kaikille alle 3-vuotiaille, joilla lapset kytketään äitiin. Ettei käy Vahinko.

Tajuaako kukaan ap:n faktoja? Autotie jossa ei juurikaan liikennettä. Mutta ei, av-mamma ei ole täydellinen ellei siihen hommata porttia ja mielellään vielä valjaat kaikille alle 3-vuotiaille, joilla lapset kytketään äitiin. Ettei käy Vahinko.

Luin oman viestini uudelleen ja se oli turhan voimakkaaseen sävyyn kirjoitettu. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan kanssa ei ole oikein toimia niin, että on itse 10 m päässä puuhailemassa muuta ja antaa lapsen touhuta omiaan. Joskus tällainen tilanne voi vahingossa päästä sattumaan, mutta sitä ei mielestäni voi pitää hyväksyttävänä jokapäiväisenä toimintana. Pihan aitaaminen helpottaa, jos haluaa vaikkapa joka päivä tehdä niitä pihatöitä ja antaa lasten leikkiä keskenään. Toinen vaihtoehto on olla lähellä ne hetket, kun 1-2-vuotiaan kanssa ulkoilee.

Meillä on aitaamaton piha umpikadun varrella ja seurasin 2-v. lasta koko ajan piha-alueella. Voi olla, että nyt kun kakkonen syntyy, laitetaan kevyt helposti purettava aita nyt ensimmäisiksi vuosiksi, jotta pääsen itse helpommalla. Auton lisäksi muita vaaranpaikkoja voisi olla naapurin vesiallas yms.

t. 15

Siis oikeasti olette sitä mieltä että pihaan tarvitaan portti? Tajuaako kukaan ap:n faktoja? Autotie jossa ei juurikaan liikennettä.

No justhan se lapsi meinasi jäädä auton alle (paikassa jossa ei juurikaan ole liikennettä)

Ei tarvii yli-ihminen olla. Portti ja aita on kyllä aika ehdottomia, jos ei käytännössä ole mahdollisuutta taata pienen (2v?) turvallisuutta käytännössä.

Se ei riitä, että havainnoi vaaroja jostain kauempaa. Kyllä aikuisen täytyy sitten vaan olla sellaisella etäisyydellä, että pystyy ne havaitsemansa vaaranpaikat tekemään turvallisiksi.

Jos ap kokee portin ja aidan naurettavaksi, niin sitten täytyy tosiaan lopettaa ne puutarhahommat ja vahtia lähietäisyydeltä. Tässä ei käsittääkseni ole mitään yli-inhimillistä.

siinä aidassa on niin naurettavaa? Etkö vain jaksa ryhtyä sellaista hommaamaan? Toimintasi on huolimattomuutta ja auton alle jäämiset voisi aivan hyvin ennaltaehkäistä. Ihan turha esittää marttyyria ja voivotella, että pitäisi olla yli-ihminen, kun tässä tapauksessa et ole edes "ihminen". Eri juttu esim. se, että lapsi jää auton alle koulumatkalla, jolle ei juuri mitään itse voi, mutta kuvaamasi tilanteet pystyy aivan helposti ennaltaehkäisemään.

ja edelleen ihmettelen ap:n asennetta. Minä en todellakaan ole kaikkivoipainen tai täydellinen. Nuo ap:n horinat ovat ihan suolesta siitä että hänelle olisi suunnilleen ihan ok jos lapselle sattuisi jotain, koska hän tiedostaa sen, ettei hän ole kaikkivoipainen. EI TARVITSEKAAN OLLA. Ja tuskin kukaan sen takia suree jos lapselle tapahtuu jotain että voi hitsi en ollutkaan kaikkivoipainen. Ehkä nuo sekavat jutut menivät eilen väsymyksen piikkiin (myöhäinen ajankohta) mutta tosi kummallisia ne olivat, etenkin kun olin juuri lukenut kyyneleet silmissä ketjun, jossa äiti kertoi haudanneensa auton alle jääneen pienen poikansa. Miksi sitä porttia ei voi hankkia, jos autoja kuitenkin siitä välillä menee? Ja jos on niin paljon pihatöitä, että lapsen vierellä ei aina ehdi olla. Ja jos auto tulee niin yllättäen talolle, ettei sitä edes töiltä kuule niin että lapsen vierelle ehtisi. En vaan tajua. Itselläni on pian 2-vuotias poika ja hänen menonsa on sellaista, että aidattu piha tai puisto on ainoa, missä hänen voi antaa vaeltaa itsekseen, tietty sielläkin silmällä pitäen. Onnettomuuksia voi aina tapahtua, ja on todella onnettomuuksia, joille kukaan ei voi mitään, mutta jos olet tiedostanut selvän vaaran paikan teidän arjessanne, niin en vaan kertakaikkiaan tajua, miksi et sitä korjaa vaan jätät asiat "enkeleiden" varaan ja vielä siunailet että sinä et ole mikään kaikkivoipainen ihminen.