Olen edelleen ihastunut/rakastunut nuoruuden ystävääni, joka on naimisissa.

Itsekin olen naimisissa. Petin miestäni tämän ihastuksen kanssa. "Puolustuksekseni" kerrottakoon, että avioliittoni on ollut vaikeuksissa pitkään (vaikka tiedän että tämä ei riitä syyksi, tunnen siis todella huonoa omaa tuntoa pettämisestä). Mieheni ei tiedä tästä pettämisestä tai näistä tunteistani toista kohtaan. Mieheni ei halua seksiä (tai haluaa sitä todella harvoin, täysin omilla ehdoilla). Mieheni ei myöskään vaikuta haluavan parantaa parisuhdettamme. Haluaisin yhteistä aikaa mieheni kanssa kahden, mutta hän ei koe sitä kovin tarpeelliseksi. Haluaa että ollaan koko perhe yhdessä (mikä on tietysti hyvä asia myös). Kaipaisin kovasti kuitenkin jotain kipinää suhteeseemme. Käytiin joskus terapiassa, mutta mieheni ahdistui liikaa ja halusi lopettaa. Hänen mielestään "kaikki on hyvin". Kun otan asian puheeksi, mies haluaa lopettaa keskustelun ja vaihtaa puheenaihetta. Itse vain suruilen ja ahdistun tilanteesta. En siis ole jättämässä miestäni. Haluaisin aidosti parisuhteemme kuntoon ja tehdä töitä sen eteen. Mutta miten pääsen yli näistä tunteista toista kohtaan sekä turhautuneista ajatuksista miestäni kohtaan. En halua eroa. Mistä lähtisin liikkeelle?