Paras tapa unohtaa pettäminen??

Tulee sellainen tunne, että ongelmana onkin se, ettei mies tai kummi ota vastuuta tapahtumasta. Selitellään vaan, että olin niin kännissä tai aikuisiahan tässä ollaan. Ap ei saa mitään "hyvitystä" tai oikeutta itselleen. Oikeasti, miten voisit antaa anteeksi tai jättää asian taakse?!

Ja vielä tuo "en muista mitään". Mies ei ota vastuuta itselleen, koska ei muka muista. Aika vaikea antaa anteeksi, kun ei edes pyydetä anteeksi (siis oikeasti pyydetä).

Panisin kyllä välit poikki tuollaiseen kummiin. Tosin tekisin sen passiivisesti, eli ei kutsuja kotiin, ei mennä ikinä kylään, jne. Aina vaan joku tekosyy. Sitten ei kummi pääse sanomaan, että oot pikkumainen. Sitä se nimittäin väittää, koska ei itse halua ottaa vastuuta pettämisestä.

Itse en pystyisi jatkamaan miehen kanssa.

Sanoi ettei ole hän josta puhutaan,ei voi tajuta että muka on tehnyt niin ja että ei todella tunne mitään sitä tyhjäpäätä kohtaan. Mutta olen samaa sanonut että kuvottaa ajatus että on selvinpäin sitä naista kyyläillyt kun ollaan oltu tekemisissä. Ei kuulemma todellakaan ole. En usko,siksi se myös niin vaikeeta onkin,en usko mitään mitä mies siitä sanoo.

Sitäpaitsi kännin piikkiin ei voi laittaa, miksei se mun mies yrittäny sitä kummitädin miestä jos kert oli niin kännis,tai niiden koiraa??! Miks just sitä naista jos kerran oli niin niin sekasin ettei tajunnut mitä teki!!?

kyllä uskoa, ettei yhtään mitään muista. Ehkä mies ei tajua, että parempi olisi kertoa totuus ja sitten selvittää asia sen pohjalta.

Sanoi ettei ole hän josta puhutaan,ei voi tajuta että muka on tehnyt niin ja että ei todella tunne mitään sitä tyhjäpäätä kohtaan. Mutta olen samaa sanonut että kuvottaa ajatus että on selvinpäin sitä naista kyyläillyt kun ollaan oltu tekemisissä.

miks ihmeessä olette moisen kummin valinnut, jos tyhjäpää molempien mielestä?

Sanoi ettei ole hän josta puhutaan,ei voi tajuta että muka on tehnyt niin ja että ei todella tunne mitään sitä tyhjäpäätä kohtaan. Mutta olen samaa sanonut että kuvottaa ajatus että on selvinpäin sitä naista kyyläillyt kun ollaan oltu tekemisissä.

miks ihmeessä olette moisen kummin valinnut, jos tyhjäpää molempien mielestä?

ennen se meni nuoruuden piikkiin ja oli ns.kivaa, nyt aikuisiällä ja perheellisinä kun jutut on muuttuneet,se ei olekkaan enää niin kivaa.

Itsellä aika samanlainen tilanne kuin sinulla. Nainen, jonka kanssa mieheni petti, on ystäväni. Myöskään siinä ei menty seksiin, mutta kiehnäämiseen kylläkin. Tapailivat salaa selkäni takana monta kertaa.



Itseäni on auttanut se, että olen yrittänyt oikein tarkasti käsitellä, läpikäydä ja eritellä tunteitani.



Että miksi tämä tapailu haittasi? Syitä on monia, yllättäviäkin. Tällaisia tunteita ja mietteitä minulla on ollut:

-valehtelu ja salailu satutti (asiasta)

-riittämättömyyden tunne (valheellinen, mistään sellaisesta ei ollut kyse, että minussa olisi jotakin vikaa)

-kulttuurinen pettäminen on väärin -ajatus (tästä voi olla montaa mieltä)

-mies ihastui toiseen, onko se minulta pois?

-oliko toisen kanssa vietetty aika minulta pois?

-olen kateellinen siitä tunteesta, että ihastuu oikein kunnolla

-olen vihainen siitä, että he puhuivat minusta selkäni takana

-olen vihainen siitä, että mies teki näin suhteellemme ja minulle muutenkin rankassa elämäntilanteessa

-tästä alkoi elämässäni suuri muutos, joka on tuonut paljon hyvää

olen joutunut salailemaan asioita ystäviltäni, koska en halua kertoa tästä

-hälläväliä-tunteet suhdetta kohtaan

-vihaan sitä, että minut jätetään ulkopuoliseksi

-oliko minussa sittenkin jotakin vikaa? oliko toinen seksikkäämpi tms. (ei)



Jne. jne.



Ristiriitaisuus tässä on ehkä hankalin juttu. Tiedän, että mieheni ei halunnut satuttaa minua. Tiedän, että ihastuminen toi hänen elämäänsä iloa. Se ei sinänsä ollut väärin. Salailu ja valehtelu olivat. Mutta hän salaili ja valehteli, jotta ei satuttaisi minua... En suostu näkemään miestäni, enkä tätä naista pelkästään pahoina. Mutta vaikeita nämä jutut ovat..

Ihastumisia tapahtuu suhteissa. Kyllä se on sitten ihan ihmisestä kiinni, miten ihastumistaan käsittelee. Usein keskustelu asiasta oman puolison kanssa auttaisi tilanteessa.



Oma mies petti ja sen sanon, että ei ole mikään helppo juttu kuten tässä ketjussa jotkut antavat ymmärtää.



Ehdottomasti se "kummitäti" vaan nyt jätetään kutsumatta enää teidän perheennne juhliin ja arkeen ja yritätte miehenne kanssa puhua, puhua ja puhua kunnes asia on sen verran käsitelty, että voit taas ollaluottavaisemmin mielin.

Muutenkin elämäntilanne oli todella hyvä kaikin puolin,siksi se kanssa varmaan sattuu niin paljon.

Ei mitään kunnon syytä pettämiselle(tosin ei ikinä ole).

Olen miettinyt mikä siinä eniten on satuttanut ja mikä siinä on vaikeinta antaa anteeksi. En vaan saa asioita järjestykseen päässäni,en osaa lähteä purkamaan surua muutakun välillä piilovittuilemalla miehelleni. Ja nykyään olen aivan satavarma että jos tilaisuus vaan tulis,joku ois tyrkyllä,mies pettäis.Kuulostaapa siis todella hyvältä avioliitolta.



Eilenkin illalla kun oltiin sängyssä mua alkoi itkettää,nautin niin paljon miehen kosketuksesta että se alkaa ahdistamaan ja tulee pala kurkkuun. En halua rakastaa ja nauttia koska mä pelkään putoovani sit vielä korkeemmalta.



Auttaiskohan psykiatrille puhuminen oikeesti?

Ihmiset pettävät koska heillä on ikäkausikriisejä, tylsää, tilanne sattuu kohdalle jne.

Kaikilla on erilaisia kriisejä, mutta vain osa ihmisistä on niin raukkamaisia, että yrittää lääkitä oloaan tavalla, joka loukkaa lähintä ihmistä.

Jos haluaa jatkaa avioliitossa ja mies on pettänyt tuhannen päissään ja katuu aidosti,mutta silti itse vielä 2vuoden jälkeen mietit asiaa päivittäin,mitä voi tehdä?

Lapsia on,rakkautta on,hyvin menee kaikin puolin. Mutta mietin usein ja näen unia kuinka mieheni pettää aina minua. Mistä saan apua unohtaa se ja nauttia ja alkaa luottamaan mieheeni?

Meillä tilanne, että ei kadu eikä edes ymmärrä kuinka paljon satutti. Eikä ollut edes päissään.

Sinulla on kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä mies, joka huomioi tunteesi.

Aika parantaa. Nyt teet surutyötä aikasi ja sitten helpottaa.

ei kannata rationaalisesti järkeillä, että sopiiko nyt pettämisestä suuttua kulttuurisesti vai ei. Jos parisuhde on yksiavioinen, niin pettäminen (kaikenlainen pettäminen) on pahinta mitä siinä voi tehdä. Tottakai siitä saa olla loukkaantunut. Ei se tarkoita, etteikö saisi antaa anteeksi, mutta tunteita ei kannata järjellä puhua pois, koska sitten vain lakaisee tärkeät asiat maton alle. Mulla ehkä auttaisi eniten, jos mies myöntäisi, että petti, koska oli esim. kyllästynyt seksielämään tai muuten vain minuun ja kaipasi toisen naisen kosketusta, koska tämä nyt on kuitenkin yleensä se ainoa todellinen syy pettämiseen, jos siis suhde on muuten ollut ihan hyvä (eikä esim. nainen ole lakannut harrastamasta seksiä miehensä kanssa jne, vaikkei tietysti pettäminen silloinkaan ole oikein vaan suhteen voi lopettaa).

ei kannata rationaalisesti järkeillä, että sopiiko nyt pettämisestä suuttua kulttuurisesti vai ei. Jos parisuhde on yksiavioinen, niin pettäminen (kaikenlainen pettäminen) on pahinta mitä siinä voi tehdä. Tottakai siitä saa olla loukkaantunut. Ei se tarkoita, etteikö saisi antaa anteeksi, mutta tunteita ei kannata järjellä puhua pois, koska sitten vain lakaisee tärkeät asiat maton alle. Mulla ehkä auttaisi eniten, jos mies myöntäisi, että petti, koska oli esim. kyllästynyt seksielämään tai muuten vain minuun ja kaipasi toisen naisen kosketusta, koska tämä nyt on kuitenkin yleensä se ainoa todellinen syy pettämiseen, jos siis suhde on muuten ollut ihan hyvä (eikä esim. nainen ole lakannut harrastamasta seksiä miehensä kanssa jne, vaikkei tietysti pettäminen silloinkaan ole oikein vaan suhteen voi lopettaa).

Minusta on hyvinkin relevanttia miettiä, mikä osuus suuttumisestani on opittua, ja mikä aitoa. Mehän olemme vain oppineet sen, että suhteemme ovat yksiavioisia. Se ei todellakaan ole ainoa mahdollisuus. On täysin mahdollista, että olisi olemassa suhteita, jotka eivät ole yksiavioisia, mutta ovat onnellisia. Joten jos todella haluaa selvittää omat tunteensa, kannattaa kulttuurisia odotuksia myös kyseenalaistaa. Toki se on vaikeaa ja rankkaakin, mutta myös palkitsevaa. Samalla oppii itsestään ja maailmasta yhtä sun toista.

Ja jos sinua on petetty siksi, että miehesi on kyllästynyt seksiin sinun kanssasi tai sinuun, se ei missään tapauksessa ole perustelu sille, että yleensä siksi petettäisiin.

Eihän pettämisellä ole oikeastaan koskaan mitään tekemistä parisuhteen tai puolison kanssa. Hassu harhaluulo. Pettäneet kertovat itsekin lähes 100% että syynä ei ollut suhde eikä puoliso. Ihmiset pettävät koska heillä on ikäkausikriisejä, tylsää, tilanne sattuu kohdalle jne.

niin.. olen pian vuoden päivät yrittänyt antaa anteeksi. Välillä menee ok, mutta sitten taas alkaa ajatukset kiertää kehää.



Kuinka moni on maksanut samalla mitalla? Onko siitä ollut apua? En sanoisi asiasta miehelle.

hänestä paljon pahempaa kuin joku känninen halailu tai likistely!!



kauhea tyyppi, kontakti minimiin eikä se lapsenkaan etu ole jos yhteyttä pidetään vanhempien avioliiton kustannuksella.