hemmetti, miten mä jaksan tämän..

Olen entinen Jehovan todistaja. Kaveripiirissäni on monia entisiä Jehovan todistajia mutta myös onneksi paljon ystäviä joilla ei tuollaista taustaa ole.



Sukuni ja perheeni vanhempiani myöten katkaisi välit täysin kun erosin. En tiedä onko isovanhempani elossa enää, enkä tiedä montako lasta veljilläni on. Vanhemmistani tiedän sen että ovat muuttaneet pari vuotta sitten ulkomaille. Lastani eivät ole koskaan nähneet.

Hylkäys tuntui karmealta, vaikka olin osannut valmistautua siihen vuosia. Mutta edelleen tulee kylmää vettä niskaan:

Ihmiset, jotka ovat olleet läheisiä ystäviä, (nimenomaan entiset Jehovantodistajat, jotka ovat käyneet läpi saman) ovatkin päättäneet palata uskonnon pariin. Ei siinä mitään, mutta jälleen katkaistaan välejä karulla tavalla: Ihminen joka on ollut läheisin ystäväni vuosia, mutta jonka kanssa ei olla oltu niin kauheasti tekemisissä viime kk aikana on poistanut minut yhtäkkiä facebook kavereistaan. Vielä viikko sitten kommentoi ahkerasti kuviani jne. Lähetin viestin jossa kysyin syytä, hän totesi vaan että palaa uskontoon eikä häntä kiinnosta enää seurani.



Minä en luota kehenkään enää. Mut on niin monta kertaa hylätty että en enää usko että kukaan oikeasti voi olla ystäväni. Joo, olen jotenkin selvinnyt perheeni menetyksestä, mutta tämä että nyt menetin parhaan ystäväni uskonnolle (ja hänen viestinsä huokuvat halveksuntaa ja ilkeyttä, joita tässä ihmisessä ei todellakaan ole) ja luultavasti vielä lisääkin. Mä katkeroidun: miksi ihmeessä mun piti syntyä siihen helvetin lahkoon, joka pilaa ihmisen elämän?? Miksi mä en voinut saada normaalia elämää?? Vieläkin, vuosia sitten lahkosta lähteneenä, uskonto mua vainoaa ja menetän läheisiäni sille.



Kiitos jos jaksoit lukea. Olen todella allapäin ja tuntuu etten voi luottaa kehenkään enää.