Väsynyt äiti tämä on sinulle:

Kyllä jokainen yhden lapsen tehnyt tietää kuinka paljon lapsenhoito vaatii. Tämä sitten kerrotaan kahdella tai kolmella ja otetaan huomioon että tuleva lapsi voi olla vaativampi kuin edellinen. Jos vanhempi on tervepäinen hän ymmärtää että raskaammaksi käy mitä useampi lapsi on. Eli aivan turha valittaa väsymystä kun on tietoisesti itse valinnut elämäntilanteensa. Kunnioitan yhden lapsen vanhempia jotka tajuttuaan kuinka raskasta lapsenhoito on, ovat jättäneet lapsiluvun yhteen!

Kyllä jokainen yhden lapsen tehnyt tietää kuinka paljon lapsenhoito vaatii. Tämä sitten kerrotaan kahdella tai kolmella ja otetaan huomioon että tuleva lapsi voi olla vaativampi kuin edellinen. Jos vanhempi on tervepäinen hän ymmärtää että raskaammaksi käy mitä useampi lapsi on. Eli aivan turha valittaa väsymystä kun on tietoisesti itse valinnut elämäntilanteensa. Kunnioitan yhden lapsen vanhempia jotka tajuttuaan kuinka raskasta lapsenhoito on, ovat jättäneet lapsiluvun yhteen!

sisaruksen,kokee sen "velvollisuudeksi" niin minäkin. Kun lapset kasvaa, ja vielä aikuisenakin on hyvä että on joku "samasta puusta"- mulle ainakin sisarukset ollu tosi tärkeitä; kokoonnutaan yhteen, puhutaan vaikeista asioista jne- helpompi ymmärtää toista kun on samanlainen historia. Sitäpaitsi vaikka on raskasta kun lapset on pieniä, helpottaa kun kasvavat, ovat seuraksi toisilleen, avuksi kotitöissä yms. Lisäksi lapsi saa ihan eri lailla harjoitella sosiaalisia valmiuksiaan kotona sisaruksen kanssa kuin kaveriporukoissa, oppii luonnostaan jakamaan omastaan jne Usein se ainokainen vaatii jatkuvaa huomiota ja erityiskohtelua ja manipuloi vanhempiaan. Ja se vasta raskasta onkin. Kuka on sanonut että elämän kuuluu olla mahdollisimman helppoa? ONko se joku hyvän elämän tai onnen mitta? Minusta ei- tiedän monta monilapsista perhettä, joissa voidaan tosi hyvin ja onnellisesti ja vastapainoksi monta yksi-tai kaksilapsista suorittajaperhettä joissa lapset oireilee. Ei voi yleistää- mihinkään suuntaan. Mä ainakin mieluummin haluan täyttää elämäni lapsilla vaikka välillä väsyttäiskin sen sijaan että panostan helppouteen (Itseeni?)

Kyllä jokainen yhden lapsen tehnyt tietää kuinka paljon lapsenhoito vaatii. Tämä sitten kerrotaan kahdella tai kolmella ja otetaan huomioon että tuleva lapsi voi olla vaativampi kuin edellinen.

Ap:lle tiedoksi että tämä ei pidä paikkaansa! Mulla on 2-vuotias ja 4-kuinen, ja oon vähän yllättynytkin siitä, että työmäärä ei tuplaantunutkaan! Ja mulla tää toinen on paljon vaativampi kuin esikoinen (ikävä kyllä). Jotenkin tuntuu että paljon rankempaa oli sen esikoisen kanssa, kun elämänmuutos oli niin paljon isompi. Tietysti univelkaa on nyt vaikeampi kuitata kun päikkäreitä ei voi juuri ottaa. Mutta kyllä mä jo suunnittelen kolmatta, niin ihanaa tää on! Siitä huolimatta että joskus väsyttää. Tällä kertaa tietää että uniongelmat ja muut menee kyllä ohi aikanaan.

Kyllä jokainen yhden lapsen tehnyt tietää kuinka paljon lapsenhoito vaatii. Tämä sitten kerrotaan kahdella tai kolmella ja otetaan huomioon että tuleva lapsi voi olla vaativampi kuin edellinen. Jos vanhempi on tervepäinen hän ymmärtää että raskaammaksi käy mitä useampi lapsi on. Eli aivan turha valittaa väsymystä kun on tietoisesti itse valinnut elämäntilanteensa. Kunnioitan yhden lapsen vanhempia jotka tajuttuaan kuinka raskasta lapsenhoito on, ovat jättäneet lapsiluvun yhteen!

Lapset ovat todella erilaisia, jotkut nukkuvat hyvin ja ovat terveitä sekä luonteeltaan säyseitä. Toiset eivät mitään edellämainituista. Aika usein kuulee näitä, joissa on ekan ns. helpon lapsen perään hankittu toinen, ja toka onkin ollut paljon raskaampi syystä tai toisesta. Näille vanhemmille on usein tullut todellakin yllätyksenä, kuinka raskasta lapsen kanssa voi olla, vaikka kokemusta olikin jo yhdestä.

Ja toisaalta myös päinvastaisia kuulee: Ekan raskaan jälkeen hankittu toinen ja äiti on ihan ihmeissään kuinka helppoa terveen ja hyvin nukkuvan lapsen kanssa voi olla.

Kaverini hankki ekan ns. helpon lapsensa jälkeen toisen, tulikin kaksoset. Eka sairastui ennen kaksosten syntymää syöpään ja kaksoset olivat todella huonosti nukkuvia allergisia. Ei kukaan täyspäinen todellakaan odota normaalin lapsiperheen arjen jälkeen uudestaan raskauduttuaan, että yhtäkkiä yhden sijaan onkin kolme lasta, joista yksi vakavasti sairas ja kaksi "muuten vaan" raskaita hoidettavia.

missä ne muut on? oonko mä väsyksissäni unohtanu ja hukannu ne?

En tosin osannut arvata, että lapsella tulee koliikki ja että hän nukkuu vielä yksivutiaanakin 1-2h pätkissä öitä.

En valita, meillä tämä nyt vaan menee näin, mutta kyllä mä väsynyt olen :p

mutta väsymykseni ei johdu lapsistani, päin vastoin. Saan heistä voimaa.

Mulla on krooninen väsymys ja se oli jo ennen lapsia. Lasten vuoksi en jää sänkyyn makaamaan, vaan yritän jaksaa.

Iloinen mieli jaksaakin paremmin.

Miksi teit useamman lapsen? Hyvällä ja kiinnostuneena kysyn.

Mutta olin mä varsinkin ekan vuoden aikana tosi väsynyt.

En tehnyt vaan mielestäni sain 4 lasta. Olisi ollut ihme, etten olisi välillä ollut väsynyt kun vauva herätti yöllä syömään. Olin kyllä vauva-aikana väsynyt kun oli pelkkä yksi vauva. Yleisesti ottaen kai melkein kaikki äidit ovat vauva-aikoina väsyneitä.



Sain onneksi useamman lapsen, koska jostain syystä olen aina rakastanut lapsia paljon ja halunnut ison perheen. Väsymyksestä ajattelin, että aika aikaansa kutakin ja se kuuluu tähän aikaan ja menee ohi kun saa nukkua paremmin ja niinhän se teki.



Tarkempaa syytä en osaa sanoa, miksi tein monta lasta. Se tarve saada lapsia oli jossain niin syvällä, että en osaa sitä selittää. Ja väsymys kuului minusta asiaan silloin kun lapset olivat pieniä.



Se on elämää.

on arvokasta, että lapsilla on sisaruksia. Ihme kysymys.

kysymys....Eikö ihan lapseton voi olla väsynyt? Entä jos se väsymys johtuu vaikka siitä? En käsitä koko kysymystä. Mutta yritän vastata: Itselläni väsymys liittyy tod.näk. alhaiseen hemppaan ja b-vitamiinin puutostilaan. Ai noo; lapsia on kaksi. Miks? En tiedä, tykkään lapsista ja esikoinen on niin ihana niin ajattelin hälle pikkusisaruksen saattaa maailmaan.

Mutta kyllä tähän aikaan saa jo olla väsynyt.

Jos tarkoitat kaikkia kohtaavia vitutuksen ja väsymyksen ohimeneviä tunteita, älä oleta että ne kestävät kauaa.

Valittaminen on sallittua, tiesitkö?

Sillä haetaan tukea ja vastakaikua. Jota tällä palstalla ei saa.

Minä tunnen monia yhden lapsen vanhempia jotka ovat musertua taakkansa alle. Saavatko he valittaa?

En tehnyt vaan mielestäni sain 4 lasta. Olisi ollut ihme, etten olisi välillä ollut väsynyt kun vauva herätti yöllä syömään. Olin kyllä vauva-aikana väsynyt kun oli pelkkä yksi vauva. Yleisesti ottaen kai melkein kaikki äidit ovat vauva-aikoina väsyneitä. Sain onneksi useamman lapsen, koska jostain syystä olen aina rakastanut lapsia paljon ja halunnut ison perheen. Väsymyksestä ajattelin, että aika aikaansa kutakin ja se kuuluu tähän aikaan ja menee ohi kun saa nukkua paremmin ja niinhän se teki. Tarkempaa syytä en osaa sanoa, miksi tein monta lasta. Se tarve saada lapsia oli jossain niin syvällä, että en osaa sitä selittää. Ja väsymys kuului minusta asiaan silloin kun lapset olivat pieniä. Se on elämää.

Tosin meillä 5 lasta ja aika aikansa kutakin, niin mekin ajattelemme ja elämme päivän kerrallaan ja nautimme pienistä asioista.

Mikä pettymys! Luulin että täällä otsikon alla on jotain mielenkiintoista, mutta ei. Vain outo kysymys äidiltä joka ei varmaan ole sitten ollut koskaan väsynyt. Turha.

3 lasta. Eihän sitä voi tietää etukäteen jos onkin tosi väsynyt. Tyhmä kysymys. Ei kai kukaan tekisi lapsia jos tietäisi ettei jaksa?? Se vaan yllättää niin totaalisesti. Tiedän myös lapsettomia, jotka ovat väsyneitä, masentuneita, onnettomia. Sellaista se elämä vaan on. Ja jotkut 10 lapsen äidit ovat tosi pirteitä.

mutta väsymykseni ei johdu lapsistani, päin vastoin. Saan heistä voimaa.

Niin, miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa? Samaa tietysti kysyn myös itseltäni, eli ei tämä ole arvostelua.



Ja sille, joka sanoi, että ap on varmaan pirtsakka yhden lapsen äiti: so what, sehän osoittaa, että hän on osannut mitoittaa lapsiluvun jaksamisensa mukaan. Fiksua toimintaa.



Toinen juttu on tietysti se, että yhden lapsen kanssa ei välttämättä ole pitkän päälle niin helppoa, kun saa aina olla leikkikaverina.



Mutta mielestäni peruskysymys on hyvä; lasten hankkiminen on vapaaehtoista.



P.S. omalta kohdaltani voin vastata kysymykseen näin: koska toivoin esikoiselle sisarusta, silläkin uhalla, että se on rankkaa.

Toista vuotta vedin enemmän tai vähemmän väsyneenä ja nyt kun lapset ovat 6 ja 4, voin sanoa, ettei enää väsytä.

Koskaan ei ole kaduttanut, ei koskaan.

josko yritettäisiin. Ensimmäinen veti aika lailla mehut varsinkin vauvavuotena, joten en tiedä onko mitään järkeä edes miettiä toista. Monilapsisia äitejä kun kuuntelee, niin rankkaa tuntuu olevan melkein jokaisella. Kuitenkin haaveilen sisaruksesta lapsellemme. Mutta jotenkin mua ahdistaa ajatus, etten voisi hoitaa kahta lasta yhtä hyvin kuin mitä nyt pystyn hoitamaan yhden. Arkikin alkaa olla helppoa kun lapsi yli kaksi, on nukkunut yönsäkin kutakuinkin hyvin jo melkein puoli vuotta. Halusin vaan kysymykselläni saada uutta näkökulmaa asiaan, jos sellaista voi saada.

Ap

ettei kukaan pysty ennalta sanomaan varmuudella, mitä jaksaa, mitä ei. Tyyliin "no yhden jaksan ja huomenna aika sterilisaatioon" Elämästä ei ikinä tiedä ja jos nyt ajatellaan ihan ns. tavallista väsymystä, ei siis mitään lapsivuodepsykoosia tmv niin sanoisin, että rohkeutta elämään! Kun sen toisen saa niin äidillä on jo kokemustakin enemmän, samat asiat ei välttämättä väsytä toisella kerralla. Ja mikä kaikkein tärkeintä: lapset ovat niiiiiin erilaisia.