Voiko täysimetetyllä vauvalla olla koliikki?

ap



Onko ne yleisempiä korviketta saavilla?

en tiedä mistä johtuu, mutta meillä loppui just silloin kun poika täytti 4 kk.

vaikka kuinka imettäisit, niin se ei estä vatsavaivoja. vauva saa häiritseviä ainesosia maitosi mukana, eli kaikki mitä itse syöt, vaikuttaa myös vauvaan. Ensimmäiseksi kannattaa ehkä itse jättää esim. maitotuotteet ja hiilihapolliset tuotteet pois. Kokeile pari viikkoa vieläkö vauvan vatsa vaivaa..

Myöhemmin todettiin maito-allergia ja lukuisia muita allergioita.



Kaksi muuta lasta täysimetin puolen vuoden ikään ja siitä sitten ruokia maistelemaan. Heillä ei ole koliikkia eikä allergioita.



En tiedä onko yhteyttä. Moni sanoo, että mitään vaivoja ei ole, vaikka kaikki vauvat on pulloruokittuja ja toiset taas vannoo, että rintamaito on se paras lääke kaikkeen ja joka ennaltaehkäisee jos jonkinlaisia riskejä.. :)



Itse luulen, että vauva-ajan ongelmiin paras ratkaisu on lapsentahtisuus. Ei mitää 50ml kolmen tunnin välein ruokailuja ja yöllä väkisin omaan kehtoon nukuttamista, jos ei vauva sitä koe omakseen. Näin säästyy paljolta itkulta. Kolmen lapsen äitinä voin sanoa, että vauvat ovat HYVIN erilaisia. Se mikä oli itsestäänselvästi paras ratkaisu yhden kanssa ei toisen kanssa toimi alkuunkaan. Toinen vauva nukkuu parhaiten vaunuissa ulkona, toinen auton kaukalossa, kolmas rauhoittuu uneen vain sylissä. Kannattaa hyväksyä jokaisen vauvan omat tavat ja aloittaa se varsinainen kasvatustyö ja "vierottaminen" sitten myöhemmin. Ei ne lapset siellä kainalossa nuku enää isoina. Ja vauva aika menee äkkiä ohi muutenkin. Kannattaa luovia se omalla tyylillään antaen tilaa myös vauvan persoonalle ja mieltymyksille.

...kenelle tahansa lapselle. Ei varmaan ole mitään sellaista tekijää, että sen toteuttamalla voisi välttyä koliikilta.



Koliikki ei luultavasti johdukaan vain yhdestä syystä, vaan kyseessä on lapsen ikään ja hermoston kehitysvaiheeseen liittyvä ominaisuus, jonka ikäänkuin "laukaisee päälle" jokin muu tekijä. Vaikkapa maitoallergia (koliikki loppuu joillain - mutta ei kaikilla! - siihen kun maitotuotteet jätetään pois vauvan tai imettävän äidin ruokavaliosta). Tai synnytyksestä jäänyt niskan jännitys (koliikki loppuu joillain - mutta ei kaikilla! - kun etevä fysioterapeutti käsittelee lasta muutaman kerran).



Tai jokin sisäsyntyinen syy jota ei voi auttaa millään muulla kuin odottamalla.



Noin yleensä kylläkin lapsen kanssa pääsee sitä vähemmillä itkuilla ja stressillä, kun menee mahdollisimman vauvan tahtiin ensimmäiset pari kolme kuukautta, niinkuin edellinenkin kirjoittaja sanoi. Jos vauva ei nuku, olkoon nukkumatta. Jos vauva syö neljä kertaa tunnissa, syököön. Niin toimitaan kuin vauvalle parhaiten sopii.



Mutta ikävä kyllä koliikkia tämäkään ei välttämättä ehkäise.

Oli koliikki. Kaikkia hoidettiin samalla tavalla. Myöhemmin vauvalla todettiin mm. maitoallergia. Sitten piti minunkin olla ilman maitotuotteita jottei vauva saa oireita rintamaidon kautta. Pelkkään koliikkiin sanotaan auttavan just "ilmaa tekevien" ruokien ja juomien välttely, kahvin yms. Koliikki on tosi kurjaa mutta se on vain muutamia kuukausia elämästäsi.



Vyöhyketerapia saattaa auttaa hiukan.

Koliikki loppui kummallakin 4 kk:n iässä, mutta täysimetys jatkui puolivuotiaaksi. Kolmella keskimmäisellä täysimetetyllä vauvalla ei ollut koliikkia. Lapsentahtisesti imetin ja hoidin kaikkia.

Yksikään lapsistani ei ole kärsinyt siitä vaikka ruokintatavat ovat vaihdelleet. Näillä kahdella neuvolla vältät sen: AINA ensin maitoa, ihan joka inahdukseen vaikka lapsi olisi syönyt tunnin viisi minuuttia sitten ja älä ikinä anna lapsen huutaa nälkäänsä. IKINÄ! Eli sinun on oltava valmis tarjoamaan maitoa ihan joka paikassa ihan joka sekunti. Toinen neuvo on tämä: ole itsevarma. Ole aina itsevarma ja tyyni kun tarjoat ruokaa. Nimittäin vastasyntynyt ei piittaa mistään muusta kuin ruoasta ja siitä, että joku varmistaa hänen henkiinjäämisensä.

Yksikään lapsistani ei ole kärsinyt siitä vaikka ruokintatavat ovat vaihdelleet. Näillä kahdella neuvolla vältät sen: AINA ensin maitoa, ihan joka inahdukseen vaikka lapsi olisi syönyt tunnin viisi minuuttia sitten ja älä ikinä anna lapsen huutaa nälkäänsä. IKINÄ! Eli sinun on oltava valmis tarjoamaan maitoa ihan joka paikassa ihan joka sekunti. Toinen neuvo on tämä: ole itsevarma. Ole aina itsevarma ja tyyni kun tarjoat ruokaa. Nimittäin vastasyntynyt ei piittaa mistään muusta kuin ruoasta ja siitä, että joku varmistaa hänen henkiinjäämisensä.

Yksikään lapsistani ei ole kärsinyt siitä vaikka ruokintatavat ovat vaihdelleet. Näillä kahdella neuvolla vältät sen: AINA ensin maitoa, ihan joka inahdukseen vaikka lapsi olisi syönyt tunnin viisi minuuttia sitten ja älä ikinä anna lapsen huutaa nälkäänsä. IKINÄ! Eli sinun on oltava valmis tarjoamaan maitoa ihan joka paikassa ihan joka sekunti. Toinen neuvo on tämä: ole itsevarma. Ole aina itsevarma ja tyyni kun tarjoat ruokaa. Nimittäin vastasyntynyt ei piittaa mistään muusta kuin ruoasta ja siitä, että joku varmistaa hänen henkiinjäämisensä.

Mut osittain samoilla linjoilla.

Mä epäilen että on olemassa koliikkia johon ei auta kuin aika, mutta näitä on aika vähän.

Toiseksi on vauvoja jotka huutaa esim. maito tai muuta allergiaansa, tai refluksia tai hengenahdistusta tai jotain muuta vaivaa. Näihin pitäis reagoida neuvolassa ja lääkärissä muutenkin kuin sanomalla että vauvat vaan huutaa ei voi mitään. Syy pitäis selvittää ja hoitaa heti kun huuto alkaa.

Lisäksi on vielä vauvoja joiden itku johtuu hoidon puutteesta. Esim siitä että lasta ei pidetä tarpeeksi sylissä tai ei syöttö AINA kun vauva sitä haluaa.

Pikkuvauvan hoitoon pitäis saada kunnon ohjaus kokeneilta äideistä.

neuvolan tädiltä, että mikä se koliikki oikeastaan on, ja hän vastasi, että koliikiksi saatetaan nimittää eri asioita, mutta lähinnä se on sellaista samaan aikaan esiintyvää itkuisuutta, joka liittyy ensisijaiseti suoliston kehittymättömyyteen.



Meidän vauvalla siis kai on koliikkia, mutta ei se mitenkään jatkuvasti itke, tai kovin pitkiä aikoja. Eilen illalla tais olla pahin itkukohtaus, kanniskelu ja hyssyttäminen ei meinannut auttaa ollenkaan. Vauva ei ole koskaan saanut tippaakaan korviketta ja se saa takuulla tarpeeksi läheisyyttä (on paljon sylissä ja nukkuu meidän välissä) ja muuta hoivaa.



Neuvolassa kerrottiin, että nämä vaivat lakkaavat yleensä siinä kolmen kuukauden iässä, ja ainakin meillä ne ovat helpottaneet. Vauva nyt 2 kk.

neuvolan tädiltä, että mikä se koliikki oikeastaan on, ja hän vastasi, että koliikiksi saatetaan nimittää eri asioita, mutta lähinnä se on sellaista samaan aikaan esiintyvää itkuisuutta, joka liittyy ensisijaiseti suoliston kehittymättömyyteen.

Meidän vauvalla siis kai on koliikkia, mutta ei se mitenkään jatkuvasti itke, tai kovin pitkiä aikoja. Eilen illalla tais olla pahin itkukohtaus, kanniskelu ja hyssyttäminen ei meinannut auttaa ollenkaan. Vauva ei ole koskaan saanut tippaakaan korviketta ja se saa takuulla tarpeeksi läheisyyttä (on paljon sylissä ja nukkuu meidän välissä) ja muuta hoivaa.

Neuvolassa kerrottiin, että nämä vaivat lakkaavat yleensä siinä kolmen kuukauden iässä, ja ainakin meillä ne ovat helpottaneet. Vauva nyt 2 kk.

että syötän kyllä vauvaa paljon, enkä anna huutaa nälkäänsä. Olen yleensä valmistautunut antamaan tissiä heti kun vauva herää. Tunnistan myös nälkä- ja kipuitkun. Kun vauva huutaa tuota vatsaansa, se ei huoli rintaa.

Eli ainakaan tämä ns. koliikki ei ole meillä uskon asia ;)

posket punaiset ja visvaiset ja märkää tunki läpi. Voin hyvin uskoa, että suolet oli samannäköiset. Ei ihme, että itketti.

Se, ettei teillä ole ollut koliikkia ei tarkoita sitä, etteikö jollain muulla olisi. Koliikki on ihan eri asia kuin lapsen nälkä tai se, että lapsi aistii äidin epävarmuuden(?).



Meidän esikoisella oli lievää koliikkityyppistä oireilua, toisella lapsella ei ollenkaan, ja molempia hoidettiin samalla tavalla ja syötettiin lapsentahtisesti.

posket punaiset ja visvaiset ja märkää tunki läpi. Voin hyvin uskoa, että suolet oli samannäköiset. Ei ihme, että itketti.

Voi ressukkaa :(

mutta koliikin hoitoon pitäisi saada muitakin neuvoja, kuin se että vauvat nyt vaan huutaa. Joillekin vauvoille se on aika joka auttaa. Syyt pitäisi silti selvittää aina perinpohjaisesti.

Yksikään lapsistani ei ole kärsinyt siitä vaikka ruokintatavat ovat vaihdelleet. Näillä kahdella neuvolla vältät sen: AINA ensin maitoa, ihan joka inahdukseen vaikka lapsi olisi syönyt tunnin viisi minuuttia sitten ja älä ikinä anna lapsen huutaa nälkäänsä. IKINÄ! Eli sinun on oltava valmis tarjoamaan maitoa ihan joka paikassa ihan joka sekunti. Toinen neuvo on tämä: ole itsevarma. Ole aina itsevarma ja tyyni kun tarjoat ruokaa. Nimittäin vastasyntynyt ei piittaa mistään muusta kuin ruoasta ja siitä, että joku varmistaa hänen henkiinjäämisensä.

Mut osittain samoilla linjoilla. Mä epäilen että on olemassa koliikkia johon ei auta kuin aika, mutta näitä on aika vähän. Toiseksi on vauvoja jotka huutaa esim. maito tai muuta allergiaansa, tai refluksia tai hengenahdistusta tai jotain muuta vaivaa. Näihin pitäis reagoida neuvolassa ja lääkärissä muutenkin kuin sanomalla että vauvat vaan huutaa ei voi mitään. Syy pitäis selvittää ja hoitaa heti kun huuto alkaa. Lisäksi on vielä vauvoja joiden itku johtuu hoidon puutteesta. Esim siitä että lasta ei pidetä tarpeeksi sylissä tai ei syöttö AINA kun vauva sitä haluaa. Pikkuvauvan hoitoon pitäis saada kunnon ohjaus kokeneilta äideistä.

sai pelkkää rintaamaitoa joka inauksesta, en itse käyttänyt maitotuotteita enkä hiilihapollisia tai muita "kaasua" tuottavia. Vauva myös oli sylissä lähes aina. Mä suorastaan asuin keinutuolissa vauva sylissäni. Ja niinvain esikoinen huusi suoraa huuotoa kaiket illat 4 kuukautta.