Kyllä mun lasten luokkakaverit köyhimmästä päästä häpeävät kotejansa.

tuo ihan kansanedustajaperheestä asti kavereitaan kylään:)



Ja eivät ole edes enää mitään ihan mukuloita.

itse muistan lapsuudestani, että niissä ei-niin-hienoissa kodeissa viihdyttiin ehdottomasti parhaiten. Ei tarvinnu varoa kalliita huonekaluja ja koriste-esineitä. Ja leikkiä sai vapaasti, pienestä sotkusta ei kukaan nipottanut. Oli kodikkain ja mukavin ja rennoin tunnelma kakroilla niissä.

mutta pankkitilillä kovasti rahaa.

häpeästä. Terapautti sanoi, että hän on huomannut, että ihminen, joka ajaa omaa etuaan minäminä-asenteella ovat usein sellaisista perheestä peräisin, jossa ei ole koskaan oikein saanut yhtään mitään.

sekä mun että lasten tuttavapiirissä löytyy todella hulppeaa asumismuotoa ja myös hyvinkin vaatimatonta. Me ollaan siinä puolessavälissä, vähän alle:) En häpeä, en kadehdi. Meillä ei ole mitään kovin hienoa ja kallista, mutta tunnelmallista, kaunista ja omannäköistä. Meille tulee mielellään vieraita viettämään aikaa. Lapsetkin tajuavat oikein hyvin että joillakin on luksusta, ihastellaan sitä yhdessä ja joillakin taas on hyvinkin vaatimatonta. Olennaista on lasten kannalta hyvin sujuvat leikit ja reilu kaveruus. Ja mulla myös se kuinka juttu luistaa ja muuten synkkaa. Jos ihmiset olis vähän armollisempia ja suvaitsevaisempia itselleen ja muille, ei tarttis hävetä puolin ja toisin niin paljon. Raha ei tuo kauneudentajua eikä ihmissuhdetaitoja, huumorista puhumattakaan- eikä köyhyys niitä vie jos ne ovat ollakseen. ja tämä pitäisi lastenkin omin silmin nähdä aikuisten esimerkistä.

Ollaan köyhiä eikä meillä ole mitään hienoa. Ja komennan lasteni kavereita välillä tiukastikin jos on aihetta, ihan kuin omia lapsiani.

Meillä on siitä huolimatta joka päivä lasteni kavereita niin paljon, että jos en yhtään määräisi miten paljon minäkin päivänä saa olla, niitä olisi joka päivä aamusta iltaan.

Ne viihtyvät meillä. Mä annan ruokaa, en nipota turhista, meidän pihassakin saa pelata jalkapalloa ja laittaa sinne teltan, kun ei ole mikään hieno piha eikä hieno nurtsi.

Aika pitkä kytkös ja tunnet niin hyvin jokaisen lapsesi luokkakaverin. Hanki oma elämä.

(toivottavasti :D) sillä vaikka olemme melko pienituloisia, niin opiskelen sisustusalaa ja olen laittanut kotimme oikein nätiksi, vaikkakin pienellä budjetilla.

iässä alkavat ymmärtää tuollaisia asioita. toisilla on vaikka mitä ja toisilla ei oikein mitään. kyllä se lapsiin vaikuttaa ja onko se nyt ihme - tällainen kun tää maailma on :S

ei köyhyys ole yhtä kuin nolo/ruma koti.



-5

ja muutama jopa minulle.



Eivät yleensä kutsu muutenkaan koskaan ketään koteihinsa, koska häpeävät.

(toivottavasti :D) sillä vaikka olemme melko pienituloisia, niin opiskelen sisustusalaa ja olen laittanut kotimme oikein nätiksi, vaikkakin pienellä budjetilla.

ja kodin ulkonäöllä ole usein mitään korrelaatiota keskenään. Me ollaan aivan hemmetin köyhiä, mutta meillä on tosi kiva koti. Lähes kaikki huonekalut, matot ja muu tavara on kirppareilta, kavereilta ja sukulaisilta kotoisin. Lastulevyhuonekaluja ei ole paria kappaletta enempää, suurin osa on täyspuuta.

mulla oli jo lapsena, tiedoksi sille, joka kysyi, mistä lapset häpeän oppivat...



Minä häpesin kotiani, mutta vanhemmat tuntuivat olevan kovasti tyytyväisiä siihen. Häpesin kyllä myös vanhempiani - ja häpeän edelleen.

(toivottavasti :D) sillä vaikka olemme melko pienituloisia, niin opiskelen sisustusalaa ja olen laittanut kotimme oikein nätiksi, vaikkakin pienellä budjetilla.

ja kodin ulkonäöllä ole usein mitään korrelaatiota keskenään. Me ollaan aivan hemmetin köyhiä, mutta meillä on tosi kiva koti. Lähes kaikki huonekalut, matot ja muu tavara on kirppareilta, kavereilta ja sukulaisilta kotoisin. Lastulevyhuonekaluja ei ole paria kappaletta enempää, suurin osa on täyspuuta.

Muistin luokkakaverini, jonka perhe rakensi ylihienon omakotitalon. Ei ollut sitten varaa vaatettaa lapsiaankaan edes kohtuullisesti! Se säälitti, kun muuten pitivät kulissia yllä ja totuus paistoi läpi.

mulla oli jo lapsena, tiedoksi sille, joka kysyi, mistä lapset häpeän oppivat... Minä häpesin kotiani, mutta vanhemmat tuntuivat olevan kovasti tyytyväisiä siihen. Häpesin kyllä myös vanhempiani - ja häpeän edelleen.

ja muutama jopa minulle.

Eivät yleensä kutsu muutenkaan koskaan ketään koteihinsa, koska häpeävät.

Eli sä olet huomannut asian, joka on kerrottu sinulle. Pliis, valjasta nuo terävät aivosi johonkin muuhun kuin av:lla roikkumiseen. Sun äo on takuulla isompi kuin kengännumero :D

Tiedoksi teille kahdelle joille tämä tuli yllätyksenä.

en mä koskaan kotiani hävennyt. Joo oli ahdasta mutta oli siistiä ja kunnon piha missä leikkiä.

Sen sijaan halppis vaatteet vitutti. En koskaan ole ollut vaatteiden perään mutta silloin se oli yksi kiusaamisen syy.

Syy miksi kävin mieluummin kavereilla kuin kutsuin heitä kotiin oli että kavereilla oli jo silloin pelikoneet ja meillä ei edes videoita... Tällä ei siis ollut mitään tekemistä häpeämisen kanssa vaan pelaaminen oli ja on kivaa

No ehkä me aikuiset voisimme opettaa lapsillemme, ettei kiva koti / kiva perhe/ onni ym. ole kiinni siitä, miltä kotona näyttää ja kuinka paljon ja kuika kallista tavaraa on. Meilläkin on pienituloinen perhe, mutta me satsataankin siihen, että on aikaa olla yhdessä, tehdä retkiä, pelata, leipoa, ulkoilla ym ja vaan laiskotella yhdessä. Meillä ei ole tavaraan satsattu, mutta esimerkiksi koira on kalleimmasta päästä rotukoiria - sellaiseen halutaan panostaa, kivaan koiraan. Muutenkin pienituloisuus on meille joillekin ihan oma valinta, eikä opeteta lapsiamme häpeämään vähemmän materialistista elämäämme.



Niin, ja tiedostan kyllä, että luultavasti isompina lapset haluaa ne tavarat, kun muillakin on. Ainakin siihen asti voidaan elää näin, ja korostan vielä, että lapsetkin kyllä ymmärtää, että tämä on ihan oma valinta. Kyllä lapset tykkää siitä, ettei vanhemmat ole koko ajan jossain poissa rahaa ansaitsemassa.