Päiväkodin aitienpäiväkahvitus oli täysi fiasko

Eilen päiväkodissa oli äitienpäiväkahvitus. Meilla sen tiedon saanti oli mennyt kokonaan ohi ja sain tietää asian päivällä ja harmistuin kovasti, olisin lapseni takia halunnut ehdottomasti mennä sinne. Sitten soitin päiväkotiin ja kysyin, milloin on kevätjuhla, ettei mene sekin ohi. Minulle sanottiin, että tule hakiessasi kahville. Niin sitten meninkin.

Pyysin lapsenikin sisään, olivat juuri menneet ulos. Sain kupillisen hyvin haaleaa teetä (kahvia en halunnut), oli ilmeisesti mikorossa lämmitetty vesi hieman liian vähän aikaa. Tarjoilua ei ollut (enpä kaivannutkaan), mutta lapseni seisoi vieressäni, minulle annettiin tuoli, ja hänelle ei annetttu mitään.

No, olin vielä ihan tyytyväinen, sainhan haluamani, eli tunteen lapselleni, että äiti halusi tulla, ei vain aamulla tiennyt.



Autossa lapseni heti kertoi minulle, että äiti ei saanut. Ihmettelin mitä. Sitten tajusin, että varmaan aamulla oli kakkua. Lapsi myönsi ja kertoi, että lapsille oli pipareita ja maitoa. Kysyin, saitko sinä niitä. Lapseni sanoi en. Sitten hän kertoi, että oli vielä sämpylääkin. Kysyin, saitko sinä. Vastaus:-en. Ihmettelin mielessäni, sillä tuonhan piti olla päivän aamiainen. lapseni ei siis saanut aamiaista ollenkaan. Puhuimme kuitenkin jo muusta.



Myöhemmin illalla satuin näkemään lastentarhanopettajaa. Kerroin, että lapseni ei ilmeisesti saanut aamiaista ollenkaan, kun äiti ei kerran ollut mukana. Hän ensin kielsi näin käyneen. Oli kuulemma ollut pitkään kaikki esillä ja yleisesti kysytty kaikilta, onko kaikki saaneet kaikkea riittävästi. Ei kuulemma tiedetty, onko jo kotona syöty aamiainen. Lapseni syö aamiaisen joka päivä päiväkodissa, eli eilinen ei ollut poikkeus. Luulen tässä käyneen niin, että lapseni, joka on kiltti hiljainen oli ymmärtänyt, että tarjoilut on tarkoitettu äideille yhdessä lasten kanssa, niin hän ei mennyt ottamaan, kun häntä ei henkilökohtaisesti pyydetty. Kaikki eivät ole aina suuna päänä huutamassa minulle, minulle! Henkilökunta varmaan jutteli paikalla olleiden äitejen kanssa ja niin jäi tämä lapsi, jolla ei äiti ollut mukana kokonaan ilman. Tarjoilu oli esilla puolitoistatuntia. Mahtoi lapsestani tuntua kurjalle, kun toiset herkutteli puolitoista tuntia hänen saamatta mitään. Hän oli ollut leikkimässä toisten kanssa, jotka olivat jo syöneet.

Myöhemmin keskustelussamme lastentarhanopettaja pahoitteli, että lapsemme on valitettavsti päässyt hänen sihtinsä läpi.

Minua on harmittanut koko eilinen ilta, yö ja tämäkin päivä lapseni puolesta ja itseni puolesta myös, sillä olisin taatusti mennyt aamulla, jos tiedotus olisi ollut selkeämpää. Tulen varmaan muistamaan tämän äitienpäivänalusajan kauan.