Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen maaninen, en uskalla/halua mennä hoitoon
13.06.2011 |
Minulla on kaksi pientä lasta. Ja mania, joka puhkeaa keväisin ja kesäisin. Minä rakastan tätä elossa olemisen tunnetta ja mieleni on hyvä (joskin vähän ärtyisä), nukkua ei tarvitse ja duuni luistaa. Minä tarvitsen tätä olotilaa työhöni, olen taiteilija.
Ongelma on kuitenkin perhe-elämän yhdistäminen tähän. Mies hoitaa lapsia, kun ryyppään kaupungilla, harrastan seksiä eri miesten kanssa (petän mania-aikana jatkuvasti, viikottain), ajelen taksilla, käytän holtittomasti rahaa ja luon taidettani. Juuri valtava libido on ongelma tässä, ja riskien ottaminen eri kumppaneiden kanssa. Mies ei tiedä kaikista puuhistani eikä hän ymmärrä mikä minua vaivaa. Olen itse diagnosoinut itseni kaksisuuntaiseksi. Pudotukset masennukseen ovat kammottavia, mutta tätä maniaa minä rakastan.
Luulen, että tasaavien lääkkeiden kanssa menetän kykyni taiteeseen.
Mutta maksavatko lapseni liian kovan hinnan tällaisesta äidistä? Ja miten uskallan hakea apua? Miten äitiytyeeni suhtaudutaan? Olenko teidän mielestänne täysin kelvoton?
Korostaisin, että lapsiltamme ei puutu mitään, mies on hyvä isä sillä aikaa kun minä olen omissa hommissani, minä rakastan lapsiani ja yritän parhaani, arjestamme ei varsinaisesti maniaani huomaa, mitä nyt äiti on toisinaan ylipirteä ja aika paljon iltoja poissa. Jos hakisin apua, menettäisin todennäköisesti kykyni työskennellä, olen syönyt muutamaan otteeseen psyykelääkkeitä ja minusta tulee aina täysi zombie.
Kommentit (10)
Itselläni todettu kaksisuuntainen vuonna 2002, ja nykyisellä lääkityksellä ollut vuodesta 2006. Kirjoitan työkseni, eikä luovuuteni ole kärsinyt lääkityksen myötä - riippuu tietysti lääkkeistä, normaalit masennuslääkkeet (SSRI) tuppaavat turruttamaan. Itselläni menee Lito (litium) ja Lamictal (lamotrigiini).
Hae apua vielä kun voit. Minäkin luulin kaipaavani maniaa lääkityksen aloittamisen jälkeen kun maniahuuruissa jaksoin kirjoittaa yöt putkeensa, mutta paljon enemmän rakastan tätä normaalia, tasaista oloa nykyään, kun mielialat eivät aaltoile taivaan ja helvetin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- vaikka tunnet olevasi luova manian aikana, ja ehkä tähän mennessä olet ollutkin, niin maniavaiheesi saattavat ajan myötä hoitamattomina tulla vaikeammiksi. Jolloin luovuuden sijasta sähellät vaikka mitä, minkä kuvittelet hienoksi, ja jälkeenpäin näet millaista söhröä se on - muut näkevät sen heti...
-melkoinen riski saada joku tauti jos seksikäyttäytyminen on holtitonta
-miehesi kärsii, ja lapsesi kärsivät... vaikka kuvittelet kaiken olevan hyvin... maniavaiheet ja masennusvaiheet vaikuttavat heihin... millainen vuorovaikutus masentuneella äidillä on lapsiinsa?
-ajan myötä myös masennukset voivat pahentua... putoat syvälle ja sinulle voi tulla itsetuhoisia ajatuksia...
-saatat sössiä teidän perheen talouden kokonaan... kiva sun perheelle...
Eli hakeudu hoitoon! Psyykenlääkkeitä on erilaisia, varmasti sinullekin löytyy sopivasti tasoittava lääke. Jos maniassa tuntuu äärettömän hyvältä, niin mene sitten masennusvaiheessa hakemaan apua.
terkuin
bipolaaritautia sairastavan lähiomainen
Jokudutteko manianne takia automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi? Se ei mua erityisemmin kiinnostaisi...
t. ap
eli ei noin rajua maniavaihetta mutta tosi paha masennus jakso ja ne jaksot ovatkin vaan lisääntyneet iän myötä. Hakeuduin yksityiselle psykiatrille, joka määräsi mulle tasaavan lääkityksen(valproaatti), joka on toiminut TOSI hyvin. Lisäksi SSRI lääke käytössä. Mulla myös lapsia ja nyt menee paljon paremmin, koska olen rauhallinen ja mukava äiti. Suosittelen!
Eikä kukaan mihinkään lastensuojeluun ilmoittanut. Parissa viikossa olo tasaantui, enkä tod.ole mikään sohvaperuna ts.kukaan ei ikinä tietäis että syön tasaavaa lääkettä.
Jokudutteko manianne takia automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi? Se ei mua erityisemmin kiinnostaisi...
t. ap
Mutta jos maniasi hoitamattomina pahenevat, tai masennuksesi, niin lopulta saatat olla siinä kunnossa, että joudut sairaalahoitoon. Silloin tehdään lastensuojeluilmoitus automaattisesti - eihän se tosin tarkoita muuta, kuin että lasten tilanne katsotaa, ja jos ovat isän hoidossa ja turvassa, niin hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kukaan kysellyt mun lapsista sen kummemmin. Eli ei todellakaan mitään ls-ilmoitusta ole tehty. Ja olen ollut sairaalassa melko monta kertaa. Viimeksi tosin kolmisen vuotta sitten, jotta onko siinä ajassa käytäntö muuttunut??
Ap: Itse suunnilleen helvetin läpikäyneenä manioineen ja siitä seuranneine jutskineen, en voi kuin suositella hakemaan apua. Oikea lääkitys jo sinällään voi auttaa. Jossain vaiheessa on nimittäin mitä todennäköisintä, että oireesi vaan pahenevat ja sairauden hoitaminen on aina vaan vaikeampaa.
en kerkeä nyt pitkään kirjoittamaan, enkä jaksanut lukea kaikkia saamiasi vastauksiaa.
mulla on bipo I (sitä pahinta laatua. olen 3 lapsen äiti. sain diagnoosin kun lapsia oli vasta 1.
lääkityksellä olen ollut oireeton 5 vuotta. taiteen tekoa se ei ole estänyt :)
emme ole koskaan olleet LS-asiakkaita. muuta tukea olemme saaneet, olleet leirillä ,jossa kerotaan lapsille sairaudesta jne.
hae ihmeessä apua. oma äitini oli sairas, ei saanut oikeanlaista apua tarpeeksi eikä ajoissa, meitä lapsia ei huomioitu. äiti tappoi itsensä kun oli n teini-ikäinen. kamalin asia minun maailmassani ja teen kaikkeni ettei omat lapseni kärsi niinkuin minä ja sisarukseni silloin.
hanki apua. et menetä siinä mitään, ja lapsesi hyötyvät.
tottakai maniassa on kivaa. mutta sullekin voi tulla niitä manioita, joissa ei olekaan enää kivaa, vaan ahdistavaa. tai sitten onnistut sotkeman elämäsi (kuten minulle kävi) siinä määrin, että perheesi tuohoutuu (vältinä tämän täpärästi).
mutta mutta. hae hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon sinulle: mene hoitoon. Lääkitykset on nykyään hyviä eivätkä muuta zombieksi. Oma mieheni on aivan normaali, jaksava ja huumorintajuinen tyyppi vaikka syökin tasaavaa lääkettä.
Hänkin oli manian aikana sitä mieltä ettei sairaudesta ole mitään haittaa perheelle koska hoiti velvollisuutensa eikä krapulassakaan jäänyt sänkyyn makaamaan vaan vihelteri hyväntuulisena aamusta asti. Paha vaan että tuo meno ei kestä ja masennus tulee ennemmin tai myöhemmin. Samoin mania-aika oli perheelle HELVETTIÄ, aina sai seurata oven kolahdusta tai auton kaahausta pihasta kun mies ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Ja aina mukava perheilta katkesi siihen kun nurkan takaa kuului kaljatölkin sihahdun ja pian isukki oli pikku hiprakassa.
Kuten sinulle on kerrottu, ilman hoito tauti voi ajan myötä pahentua, olen myös lukenut että jokainen maniajakso jättää aivoihin jäljen jolloin vaara jäädä pysyvästi radalle kasvaa. Hae hoitoa, ette te lastensuojelun asiakkaaksi sen takia joudu.Tsemppiä!
jokainen mania jättää jäljen aivoihin ja riski lipsahtaa väärille, epäterveille urille kasvaa jokaisen sairausjakson myötä.
Myöhemmin elämässä sairausjaksot tihenevät ilman hoitoa, mutta muuttuvat masennuspainotteisiksi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ne sun manian ja depiksen huomaa. Ja jos olet oikea taiteilija, pysyt työskentelemään myös ilman maniaa. Maanisessa vaiheessa vain tuntuu kaikki niin hyvin toimivan. Tosiasiassa kaikki vaan näyttää paremmalta kuin onkaan. Taiteilijuus ei ole millään tavalla sidottu maniaasi, vaan sinuun itseesi, sillä kaikki työsi kumpuavat kuitenkin sinusta.
Hakeudu hoitoon, ennenkuin menetät perheesi. Et olisi ensimmäinen taiteilija, jolle niin kävisi.
Ja ps. olen taiteilija itse ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Hanki apua heti. Jos lastesikin takia. Maaninen äiti on PELOTTAVA!