Ärsyttää helppojen vauvojen/lapsien äidit, jotka ovat heittämässä pyyhettä

kehään heti ensimmäisistä pienistä vastoinkäymisistä/vaativammista vaiheista. Onpa vaan eräs tuttu äiti, jolla kolme lasta. Kaksi ekaa olleet hyväunisia/helppoja (/koulutettu sellaisiksi). Nyt kolmas on sitten vauvana ollut hieman tahtovampi, eli jopa herätteli jonkin verran (=söi öisin) ihan pikkuisena ja nyt on -voi kamalaa, kamalaa- n. tunnin kuluttua nukkumaanlaiton jälkeen alkanut lohduttomana itkemään sängyssään :=O (eroahdistus?)

Äiti on tästä ihan murusina, kun pitäisi jopa jaksaa olla sängyn vieressä tai apua, apua - ottaa vauva syliin! Miten sitä sitten voi katsella lempparisarjojaan töllöstä, kun mokoma pompottaa?! Eivät isommatkaan koskaan ole.. kamalaa, jos tämä kolmas nyt luulee saavansa erityiskohtelua!

Isommat lapset ovat päivät koulussa/hoidossa ja mies tosi paljon kotona apuna, joten äiti voisi hyvin keskittyä vauvaansa tai välillä vähän jopa uhrata hieman omia voimavarojaan sen hoitamiseen. Kummaa, kuinka pienestä jotkut äidit " uupuvat" /masentuvat ja aloittavat marinansa. Ja voi vauva parkaa.... :(