Vauvan jatkuva itkeminen vie voimat! Tsempatkaa jaksamaan!

Kirjoitan kännykällä vauva sylissä.



Ap

niin erilaisia. Että vähän on tuurista kiinni, miten ´helpolla´ pääsee vauva-ajasta ja kuinka nautinnollista aikaa se sattuu olemaan. Minulla kaikki olleet aika helppoja vauvoja ja osaksi varmaan siitä syystä niitä jo neljä ollutkin. Kaverilla taas tosi haastavia molemmat ja tutulta kuulosti tuo sinun kirjoitus. Se ei todellakaan kerro siitä, miten huono tai hyvä äiti olet, jos vauva on vaativa ja itkee paljon. Jokainen tekee parhaansa ja tärkeintä minusta on se, että sinullakin on tukiverkosto, kun voimat alkavat loppumaan ja kyrsii. Silloin pitää antaa itselleen lupa hengähtää ja pyytää lastenhoitoapua! Tsemppiä sinulle ja jaksuja. Ei ehkä lohduta, mutta aikansa kutakin :)

että ystävän vauvaitkut helpottivat, kun jätti kokonaan imetyksen ja alkoi käyttämään jotain apteekista saatavaa korviketta, jolle ei ollut allerginen.

että sun lapsellasi saattaa olla refluksian hoito epätasapainossa tai sitten siinä on lisukkeena suoliallergia. Hakisitko lisätietoa tai vertaistukea esim http://www.histamiini.com/



Muuten toivotan vaan voimia...



terv kahden allergikon äiti

Lapsi tosin 11kk ja ei ole todettu refluksia tai mitään muutakaan.



Meillä on hiukan helpottanut se, kun lapsi oppi liikkumaan, pienen avun toi myös hyppykiikku.



Hurjasti jaksamista sinne!!!

Vaikka nyt onkin ihan epätoivoista, niin voin vannoa, että jotenki sen silti vaan jaksaa.

kaksi- ja puolivuotiaaksi saakka. Sitten loppui oikeastaan kuin seinään. Sen jälkeen lapsi on ollut mitä helpoin kaikin puolin.



Eli lohdutukseksi: se loppuu aikanaan. Ja äärettömän harva joutuu kitumaan yhtä pitkään kuin me - ja mekin siitä selvisimme. Emme vaurioitta mutta hengissä.

sillä tuo ei ole normaalia! Ei ole normaalia, että vauva itkee noin paljon! Johonkin sitä sattuu tms. Vie se lääkäriin ja vaadi kaikki allergiatestit yms.

Mulla oli samanlainen esikoinen, ja vaikka kuinka yritin saada lääkäristä apua, leviteltiin vain käsiä, ja hoettiin, että "jotkut lapset vaan on tälläsia". Maitoallergiatesteihin saatiin lähete, kun lopulta väsyksissäni menin pariksi viikoksi ensikotiin, jossa työntekijä hoiti vauvan yöllä että sain itse nukkua, ja sieltä sain allergialähetettä tukevan lausunnon. Allergialääkäri kuitenkin kieltäytyi tekemästä testiä, koska ei ollut iho-oireita, ja minä tyhmänä ensikertalaisäitinä uskoin. Vasta myöhemmin tajusin, että allergiaa on muutakin kuin vain iho-oireilevaa. Huudot kestivät ensimmäiset 2 vuotta, plus päälle uhma ja mieletön temperamentti, ja jotain muutakin, mistä en saanut selvyyttä. joka tapauksessa olin varma, että lapsessani on jotakin "vikaa", mutta neuvola tai lääkärit eivät uskoneet.



Viisi vuotta myöhemmin muutaman sattuman kautta tuli ilmi, että lapsellani on aistiyliherkkyys, ja sen lisäksi hän ei tosiaankaan siedä maitoa ruokavaliossaan. Oliko ihmekään kun huusi, kun suolisto oli jatkuvan maitoaltistuksen takia jatkuvasti kuralla ja ylikierroksilla. Diagnoosit selvisivät vuosi sitten, ja vieläkin ajoittain suututtaa, kun kukaan ei kuunnellut minua, lätkittiin vain unilääkereseptejä kouraan että "saat nukkua sitten ihan kunnolla" - vaikka miten minä olisin niitä voinut syödä, kun yöllä piti kuitenkin herätä 5-10 kertaa lasta hoivaamaan.



Mä kehottaisin sua tarkistamaan sekä oman että lapsen ruokavalion ensimmäiseksi. Jos imetät, karsi itseltäsi lehmänmaito. Jos annat korviketta, kerro itkuista neuvolassa ja sano että haluat tarkistaa, ettei kyse vain ole lehmänmaitoallergiasta, ja jos vaan millään muotoa mahdollista, karsi lehmänmaito muutenkin pois. Se on ehdottomasti yleisin vatsakipujen aiheuttaja kaikilla ihmisillä! Tuloksia joudut seurailemaan vähintään viikon, enimmillään voi mennä 3-4 viikkoakin. Mun esikoiseni kohdalla oireet katosivat 4 päivää sen jälkeen, kun maito jäi ruokavaliosta, kuopuksen kohdalla meni 3,5 viikkoa (hänelläkin todettiin yliherkkyys maidolle). Molemmilla maidon sopimattomuus varmistettiin pelkällä laktoosigeenitestillä (jolloin useimmille sopii laktoosittomat maitotuotteet, mutta meillä ei), joka vaatii yhden verikokeen.

sillä tuo ei ole normaalia! Ei ole normaalia, että vauva itkee noin paljon! Johonkin sitä sattuu tms. Vie se lääkäriin ja vaadi kaikki allergiatestit yms.

Tokikaan useimmat vauvat eivät itke noin paljon. Mutta jotkut vauvat itkevät paljon, eikä se todellakaan aina tarkoita, että mitään isompaa vikaa olisi. Meillä oli itkuinen vauva, josta on sitä vikaa etsitty pian 7 vuotta. Mitään ratkaisevaa syytä siihen vauvavuoden itkuun ei ole edelleenkään löytynyt. Lapsi on erittäin terve ollut aina ja isompia juttuja on etsitty eri lääkäreiden luona keskussairaalaa myöten, mutta mitään ei ole löytynyt. Eli terve ja normaali on, mutta kiivasluonteinen toki, temperamenttinen ja sinnikäs myös.

täälläkin...Mulla on 5kk ikäiset tuplat, joista molemmilla refluksitauti ja maitoallergia. Toinen on ok. maidottomalla korvikkeella ja lääkityksellä, mutta toisella ei auta mikään. Prepulsidia ei olla saatu, pyynnöistä huolimatta. En kohta enää kestä, kun toinen itkee, itkee, itkee ja itkee. Ja yritä siinä sitten samalla hoitaa toista vauvaa. Joinakin päivinä teksi mieli paiskata vauva seinään, kun en vaan jaksa. Apua saadaan 2 x viikossa pari tuntia, mut ei se auta, kun muuten päivät menee huutoa kuunnellessa ja epätoivoisesti kahta vauvaa hoitaessa. Ajattelin häipyä töihin mahdollisimman pian. Menkööt päiväkotiin itkemään - jospa lääkärit sitten innostuisi tutkimaan enemmän. Vauva pitäisi todennäköisesti tähystää, kun vaiva on niin paha, mutta eivät suostu. Nyt vain arvailevat ja ihmettelevät hankalaa refluksia. Prepulsidin kielsivät, koska ph-mittauksen mukaan ei ole riittävästi hapollisia nousuja, mutta mitä hiton väliä sillä on, jos suu on koko ajan täynnä maitoa????

Kuulostaa siltä, että lääke ei tehoa riittävästi refluksiin ja voi olla vielä suolioireista allergiaakin.



Mikä refluksilääke teillä on?



Minäkin suosittelen rekisteröitymistä histamiini.comiin.

vaientaa ainakin vähän.. Muuten em. neuvoista kannattaa ottaa onkeensa.

Ap, kirjoituksesi kuulostaa niin kovin tutulta. Viimeksi toissapäivänä kävin itse ihan samanlaisia fiiliksiä läpi.



Meillä kuopus on nyt 7 kk ja ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä huutoa ja kitinää. Sitten saatiin refluksidiagnoosi ja -lääkitys, joka auttoi vähän, mutta vasta kun itse aloitin tiukan imeytsdietin (pois mm. maito, muna, kotimaiset viljat, soija), tuli isompaa helpotusta elämään. Pari viikkoa tyttö oli suorastaan tyytyväinen vauva.



Sen jälkeen on ollut huonompia ja parempia kausia. Suoranaista huutoa ei enää ole ollut, mutta kylläkin päiviä ja viikkoja, että elämä on yhtä kitinää. Se on äärimmäisen raskasta ja kyllä siinä fiilikset on aika surkeat itselläkin. Onneksi välillä tulee niitä hyviäkin päiviä - ja silloin olen niiiin onnellinen maailman suloisimmasta vauvanpallerostamme.



En tiedä, mikä nuo huonot päivät aiheuttaa, onko kyseessä allergiareaktio, hampaantekotuska, liikkumisen oppimiseen liittyvä turhautuminen vai joku muu. Ja tuo tietämättömyys on juuri se, mikä eniten itseäni turhauttaa.



Noiden hyvien päivien voimalla kuitenkin mennään eteenpäin ja olen jopa onnistunut vähän nauttimaankin tästä vauva-ajasta.