Lue keskustelun säännöt.
Hei miksi tää syömisen hallinta on näin vaikeaa, en JAKSA enää olla ikuinen laihduttaja!!
08.06.2011 |
Laihdutus kierre alkoi jo ylä-asteelta jolloin olin tosin vielä hoikka. Laihdutin,mutta aloin pian ahmia koska laihdutin kitukuureilla,tuli jojo ilmiö jonka seurauksena lihoin oikeasti ylipainoikseksi..olen laihtunut ja lihonnut monesti..nyt tuntuu etten enää saa edes laihdutettua..olen nyt 23v ja kaikki nämä kuukaudet,viikot ja vuodet yläasteelta lähtien olen ollut laihdutuskuurilla.käytän tuota sanaa vaikka siis koitan elämäntapoja muuttaa. Turhauttavaa. En oikein usko itsekkään itseeni ja en kehtaa enää kellekkään kertoa että olen laihdutan koska mitään tuloksia ei koskaan näy. Saan ruuasta erit herkuista suuuuuurta nautintoa..mutta silti,laihdutettavaa olis 20kg. ja silloinkin olisin "sopiva" mielestäni, muiden silmissä ehkä muodokas edelleen.
jotenkin tuntuu että olen niin malttamaton,en jaksa odottaa vuotta että kaikki kilot ovat kadonneet ja voisin näyttäytyä hoikempana,uutena minänä,olen niin kauan jo laihduttanut,eikö se voisi tapahtu jo??yhdessäyössä tyyliin..
Kommentit (25)
ruoka on vaan ravintoa ja energiaa ei rakkautta,lohdutusta,hemmottelua tai syyllisyyttä. Aina kun olet sortumassa takaisin vanhaan ylensyöntiin kysy itseltäsi:Haluanko olla ikuisesti läski? Anna itsellesi myös lupa satunnaiseen herkutteluun. Totaalikieltäytyminen ei kauas kanna.Ennen kaikkea kun herkuttelet keskity siihen mitä syöt ja nauti! Tv:n ääressä ahmiessa tulee helposti syötyä enemmän kuin oikeastaan haluaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruoka on vaan ravintoa ja energiaa ei rakkautta,lohdutusta,hemmottelua tai syyllisyyttä.
Mä en kyllä olekaan tunnesyöppö enkä syö suruun tai iloon, vaan ihan vaan siksi, kun ruoka on niin jumalattoman hyvää... Mutta olen tähänkin yrittänyt opetella uuden ajattelutavan: ruoka on vain polttoainetta. Sen EI tarvitse maistua aina hyvältä; joillakin toimii varmaan se, että "syödään vähän, mutta hyvin valmistettua ja maukasta ruokaa". Valitettavasti mulla ei toimi: jos se on hyvää, sitä pitää syödä paljon. Jos se on neutraalia, vähän riittää. Nälkä on poissa ja olo tyytyväinen... Vrt. esim. joku herkullinen ja ihan kevytkin pataruoka. Vähän riittäisi tyydyttämään nälän eikä kaloreita tulisi liikaa - mutta kun se on HYVÄÄ, niin mä laitan ne aivot narikkaan, ja otan lisää. Ja sitten vielä vähän lisää.
Mutta kun poistankin nälän vaikka kokoamalla lautaselle tölkkipapuja, vähän herkkusieniä, salaattia ja pari siivua juustoa: ei erityisen herkullista (kuitenkin maittavaa ja menee hyvin alas) eikä tee mieli lisää > nälkä on poissa ja kalorimäärä jää vähäksi. :)
Tiedä sitten kuinka terve se omakaan suhtautuminen ruokaan on, vaikkei olekaan tunneperäistä, vaan ihan vaan makuaistimuksellista.
Vielä yksi juttu, joka itseäni motivoi: nälän tunne. Juu, pitää syödä kevyttä sillain reilusti, ettei tule nälkää, mutta ei se nälän tunne myöskään ole mitenkään vaarallinen! Enkä mä tosiaan harrasta mitään nälkiinnyttämiskuureja, mutta se, että sulla joskus nälkä kurnii vatsassa, niin ei tarvitse olla mässäilyn varoitusmerkki. Ei siitä tarvitse revetä syömään kaksin käsin; "apua mun vartalolla on nälkä äkkiä sille ruokaaaa!", siitäkin tunteesta voi hetken nautiskella ja vaikka siirtää sitä lasillisella vettä...
nro 9
Sinä olet läski sika joka mässäillyt ruualla koko ikänsä! Siitä se vaikeus johtuu
lapset 1v3kk ikäerolla ja silti raskauksien jälkeen painon saanut melko helposti normaalimittoihin. Tällä syömisellä energiaa riittää treenaamiseenkin paremmin kuin että vetäisin yhden tuhdin aterian töitten jälkeen/töissä ja olisin sen jälkeen ihan kanttuvei. Salitreeniä teen senkin vuoksi, että se pitää selän ja hartiat kunnossa. Ja jos kokonaan yrittäisin kieltäytyä herkuista niin olisi vain ajan kysymys milloin kaapisin kaikki herkut naamariin mitä vaan kaapeista irti lähtee.