Lue keskustelun säännöt.
Kysymys niille, joille ei tullut vauvakuumetta, vaan lapsi(a) hankittiin "järkisyillä"
08.06.2011 |
Niin, miten päädyitte lasten hankintaan ilman sitä kuumeilua ja ruusunpunaisia kuvitelmia?
Itse mietin tosi vahvasti lastenhankintaa, enkä varmasti tule kuumeilemaan, mutta silti mietin, josko sittenkin. Tiedän jotenkin liian hyvin kaikki negatiiviset asia mitä on, mutta voittavatko hyvät puolet kuitenkin? Kaipaan siis kommenttia "järki-ihmisiltä", joille lastenteko ei ole ollut selviö nukkeleikeistä alkaen.
Kommentit (23)
Ei mulla siihen sopivaa suhdetta ollutkaan aiemmin, mutta vasta yli 30v. asia alkoi kiinnostaa. Olin toki hoitanut veljeni ja siskoni lapsia 16-vuotiaasta asti, mutta ei ollut kiinnostusta omiin.Sitten tapasin miehen, jonka kanssa mentiin naimisiin ja heti annettiin lapselle mahdollisuus tulla. Meni pari kuukautta ja olin kyllä pettynyt niihin pariin kuukkautisiin jotka tulivat. Toinen lapsi sai alkunsa myös järkisyillä eli halusin pienen ikäeron, lopulta sitä tuli 1v9kk. Ensimmäinen vauvakuume iski, kun odotin tuota toista lasta. Joo, mulla oli kyllä raskaita aikoija. Eka lapsi on diagnosoitukin neurologisella puolella, mutta kun aikaa oli taas kulunut 3vuotta alkoi se kaikkein isoin vauvakuume, sain varhaisen keskenmenon ja sen jälkeen podin puoli vuotta valtavaa vauvakuumetta ennen kuin kolmas sai alkunsa. Kyllä se lasten teko sujuu ilman kuumeilujakin. Ekasta heräsi jo sairaalassa valtava rakkaus sitä pientä ihanaa ihmistä kohtaan, kun sain häntä hoitaa. Neljättä en sitten kuumeillut ollenkaan ja tässä vaiheessa jo mietti, että oliko tässä enää järkeäkään, mutta kyllä sitä ihanaa pientä lastaan taas alkoi suuresti rakastaa, kun hänet syliinsä sai.
Rakkaus voittaa kaiken ja ne kärsimyksetkin kärsii ja kestää,jos sellaisia sattuu tulemaan. Se, mikä ulkopuolisen silmissä näyttää pahalta, ei sen kokijassa välttämättä ole niin kamalaa. Päivä kerrallaan.
Eli ihan vaan kun oli vihdoin sopiva mies, annoimme lapselle mahdollisuuden tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli vauvakuume vasta kun vauva oli jo tulossa. Onneksi olikin jo tulossa, koska olisi ollut kamala elää sen kuumeilun kanssa. Niin kovasti odotin sitä omaa kääröä.
Me päätettiin, että nyt vain on aika perustaa perhe. Tuntui, että siihen on justiin oikea aika. Iältään olimme molemmat 30v molemmin puolin, joten ei oltu enää mitään nuoria ja oltiin saatu elää nuoruus bilettäen ym., joten ei sellaistakaan enää kaipaa.
Koin myös, että työelämässä oli sellainen tilanne, että nyt perhe tai ei vielä pitkään aikaan.
Päätös on ollut oikea :)
Mutta ei ne mullekaan ole oikeastaan miehen edellä. Mies on se "syy" miksi jaksan lapsiani. Vaikka olishan se pakko jaksaa, jos mies kuolisi tms. Mut mies tuo energiaa, lapset vie.