masentuuko lääkärit?

ei se riipu koulutuksesta, vaan siitä, miten osaa/sattumalta onnistuu sijoittamaan "lämänsä munat eri koreihin. Eli jos liikaa panostaa yhteen elämänalueeseen ja siellä uupuu tai menee huonosti, on masennus helposti edessä. Sen sijaan jos on eri elämänaloilla panostusta niin vaikka töissä menis päin helvettiä, voi parisuhde ja perhe pelastaa paljolta ja toisin päin, jos lapsi onkin vammainen, voi se, että on muutakin kuin vammaisen lapsen vanhempi, pelastaa paljon. Lääkäreillä ei ole tähän sen parempaa reseptiä kuin muillakaan, se on kiinni omasta historiasta ja sattumasta.

Vai onko heissä vähempi masentuneita kuin muissa. Vrt koulutus? Saavatko helpommin apua tai siis heitä autetaan paremmin ja selviävät siitä?

Olen itse lääkäri, kärsinyt vakavasta masennuksesta ja kokemus yleisesti on, että lääkärit hakevat ja saavat lääkärinapua huonosti.

Osittain siksi lääkärit tekevät ammattiryhmistä eniten itsemurhia. Toki he myös tietävät miten nirri lähtee, eivätkä turhaan tuherra joidenkin ranteiden kimpussa tai vastaavaa.

lääkärit hakevat ja saavat lääkärinapua huonosti. Osittain siksi lääkärit tekevät ammattiryhmistä eniten itsemurhia. Toki he myös tietävät miten nirri lähtee, eivätkä turhaan tuherra joidenkin ranteiden kimpussa tai vastaavaa.

Omista tämänhetkisistä työkavereistani kuusi on lääkäriä ja heistä kolme on/on ollut masennuksen vuoksi sairauslomalla.

lääkäritkin masentuu, ei lääkärit ole yli-ihmisiä vaikka niin av:lla usein ajatellaan.