aina sanotaan että pahan jälkeen tulee hyvää?

saa vähemmän pahan tuntumaan jo melkein hyvältä. elämä ei ole reilua ja toisille vielä vähemmän kuin jollekin muulle. Voimia!

pahan jälkeen tulee vielä enemmän pahaa kun seuraukset jatkaa kumuloitumistaan.

pahan jälkeen tulee vielä enemmän pahaa kun seuraukset jatkaa kumuloitumistaan.

Luojan kiitos että pomo tiesi etten ole ihan terve kun palkkasi minut. Mutta nämä kaikki vaivat ovat yllättäneet minut että lääkärit täysin.

Sairauteni paheni, tuli anemia, kilppariarvot päin mäntyä, raskausajan insuliinihoitoinen (vaikea) diabetes, perussairauteni takia sektio josta toipuminen hankalaa (haava tulehtu). Todettu nivelrikot lonkissa ja alkanut osteoporoosi. Jouduin ambulanssilla sairaalaan syynä mitä ilmeisimmin lähes kuolemaan johtanut vatsakalvontulehdus ja vatsani leikattiin taas auki.

Haava aukesi ja monien viikkojen haavahoito kera tulehdusten. Perussairauttani ei olla voitu hoitaa kun lääkkeet hidastaisi elimistön paranemista, joten minulla on kovia kipuja.

Lapseni sairastui pahasti ja vaatii nytjatkuvaa hoitoa sairautensa suhteen 24/7.

Ollaan sentään hengissä, vaikka avioerohan tässä nyt tulee.





Miten hitossa katkaista kumuloituminen?

Olemalla yltiöpositiivinen kun elämä hakkaa päähän? =/





Voimia ap:lle!



Itsellä on kaiketi eläke edessä, ikää 31v.

Sairauteni paheni, tuli anemia, kilppariarvot päin mäntyä, raskausajan insuliinihoitoinen (vaikea) diabetes, perussairauteni takia sektio josta toipuminen hankalaa (haava tulehtu). Todettu nivelrikot lonkissa ja alkanut osteoporoosi. Jouduin ambulanssilla sairaalaan syynä mitä ilmeisimmin lähes kuolemaan johtanut vatsakalvontulehdus ja vatsani leikattiin taas auki.

Haava aukesi ja monien viikkojen haavahoito kera tulehdusten. Perussairauttani ei olla voitu hoitaa kun lääkkeet hidastaisi elimistön paranemista, joten minulla on kovia kipuja.

Lapseni sairastui pahasti ja vaatii nytjatkuvaa hoitoa sairautensa suhteen 24/7.

Ollaan sentään hengissä, vaikka avioerohan tässä nyt tulee.

Miten hitossa katkaista kumuloituminen?

Olemalla yltiöpositiivinen kun elämä hakkaa päähän? =/

Voimia ap:lle!

Itsellä on kaiketi eläke edessä, ikää 31v.

Vaikka itselläni on elämää haittaavia sairauksia / oireita ei ole sentään kuolemanvakavaa.Mutta eihän tämä silti kivaa ole. Työkaverit ei usko että olen oikeasti kipeä vaan aina kyselevät " mikäs nyt oli". Voimia sinulle.Itse olen alle 30v vielä.Koko elämä edessä, toivottavasti molemmilla.

itse sairastuin masennukseen ja psykoosiin ja sitten joudun nyt tekemään lyhennettyä työpäivää. Rahaa vähempi ja koko ajan silti voimaton olo. Ei ole sairailla hauskaa tässä yhteiskunnassa. Ei edes aurinko lämmitä kun ei läskinä viitsi uimarannalle mennä. =(

Jokaisella on omat murheensa ja ne on jokaiselle isoja asioita eli toisten murheita ei voi mitata vertaamalla. :)



Aidosti voimia sinulle, uskon, että tilanne on ahdistava, mutta toivokaamme, että se onni vielä kääntyisi parhaaksemme ja saisimme ilon aiheita jaksaa taas pötkiä eteenpäin. :)

joka vei melkein hengen, syrjäytti työelämästä, kesti yli vuosikymmenen, sitten alkoi taistelu vakuutusyhtiön kanssa jne. Kun viimein näytti siltä että asiat muuttu parempaan päin, kävi ilmi että ollaan aiheutettu (väsymystämme, masennustamme, rahanpuutettamme) jo muutenkin huonokuntoiseen taloomme erittäin vaikeasti korjattava ja kallis homeongelma. En enää usko että elämä voi olla koskaan hyvää.

ja ap:n kohdallahan se työsopimus jo onkin hyvä asia. Ei koskaan, KOSKAAN ole niin, että mitään hyvää ja parempaa ei enää ole luvassa. Aina kannattaa luottaa siihen, että jossain vaiheessa asiat joko paranevat tai ainakin sitä oppii toimimaan paremmin ongelmiensa kanssa. Selkäkivuissa on se hyvä puoli, että jos ne ei vähene liikunnalla ja _oikeilla_ jumppaliikkeillä (ei millä tahansa, väärät pahentaa) niin sit kyse on välilevystä. Se ei tosin parane ikinä millään, mutta jahka se pahenee tarpeeksi, se lakkaa olemasta kipeä kun hermotkin jumittuu. Appiukko oli 15 vuotta sitten todella, todella kipeä välilevyongelman takia, mutta jo noin 6-7 vuotta hän on kiipeillyt illoisesti pitkin kattoja ja kallioita ilman kivun häivää.



Ja sinä, jolla oli paha perussairaus (kuulosti reumalta tai sle:ltä) ja sairas lapsi, saatko mitään hoitoapua sille lapselle? Yritä hankkia jotain, vaikka sukulaisia ja naapureita kerjäämällä, jos tarpeen. Mullakin on pitkäaikaissairas lapsi ja tiedän miten raskasta se on ja samaan aikaan ei edes raskisi antaa kenenkään muun hoitaa lasta - mut pakko se on. Se on niin kuin ne lentokoneen happinaamarit: "first help yourself, then others", sillä jos et saa itse happea, susta ei enää ole auttamaan muista. Mutta teiläkin vielä helpottaa kun se lapsi kasvaa ja sunkin sairauteen tulee helpompia jaksoja.

viimeisen 15 vuoden aikana on sentään joitain hyviä hetkiä/ ajanjaksoja jo ollutkin.



Tällä hetkellä maailma uhkaavasti kaatuu niskaan, mutta ehkä tämän jälkeen?



Tsemppiä teille kaikille!

joka vei melkein hengen, syrjäytti työelämästä, kesti yli vuosikymmenen, sitten alkoi taistelu vakuutusyhtiön kanssa jne. Kun viimein näytti siltä että asiat muuttu parempaan päin, kävi ilmi että ollaan aiheutettu (väsymystämme, masennustamme, rahanpuutettamme) jo muutenkin huonokuntoiseen taloomme erittäin vaikeasti korjattava ja kallis homeongelma. En enää usko että elämä voi olla koskaan hyvää.

kandee ajatella, että no siitähän pääsee eroon kun muuttaa pois. jätätte sen todennäköisesti lainan panttina olevan talon pankille ja muutatte vuokralle. Elämä voi olla ihan hyvää vuokralla, eikä tarvi enää miettiä remontteja.