Lue keskustelun säännöt.
Märehdin vanhoja liikaa ja ärsyynnyn siitä
07.06.2011 |
Osaako joku auttaa miten negaatioiden kierteestä voi päästä eroon?
Mulla on ollut jo vuosien ajan huono tapa muistella toistuvasti menneitä ikäviä asioita, riitoja ym. Lähinnä mielen päällä ovat kahden ex-poikaystäväni kanssa käydyt riidat ja mielestäni kokemani epäoikeudenmukaisuudet. Mistään vakavista asioista ei ole kyse, vaan ihan tavallisista parisuhteeseen ja seurustelun päättymiseen liittyvistä asioista.
Olen tiedostanut jo pitkään että mun pitäisi lopettaa tuo vanhojen muistelu, mutta en onnistu siinä. Nyt on tullut vaihe, että päivittäin todella ärsyynnyn itselleni siitä, että huomaan taas muistelevani jotain typerää dialogia vuosien takaa. Ärsyyntyminen saa minut kärttyiseksi ja inhoamaan itseäni kun taas "tultiin tähän".
Kaipaan konkreettisia neuvoja, ei auta että vaan päätän että lopetan tuon. Olen jo kokeillut että kirjoitan kirjeet eksille, joihin tyhjennän kaiken (en tietenkään lähetä niitä) ja tästä olikin apua, mutta vain hetkeksi. Auttaisiko joku tietynlainen terapia? Olen sellaiseenkin valmis.
Kumpaankin ex-suhteeseen liittyy se, että asioista ei aikanaan puhuttu riittävästi. Ongelmat hyssyteltiin ja lakaistiin maton alle. Tärkeintä oli että ei riidellä, ja todelliset hiertävät asiat jäivät ennalleen ja selvittämättä. Uskon ja tiedän että tämä on sen takana että asiat nyt vaivaavat. Kummankaan eksän kanssa en ole enää tekemisissä, enkä aio ollakaan. Ikää mulla nyt 30-v. Ekassa suhteessa olin ikävuosina 17-23 ja toisessa 25-vuotiaana noin vuoden ajan. Nyt olen onnellisessa avioliitossa (jossa en todellakaan enää toista puhumattomuuden virhettä). Mutta nuo menneet vielä kummittelevat. Puolisolleni olen tästä jotain puhunut mutta en paljoa. Kyse kun ei sinänsä ole vakavista asioista.
Kommentit (2)
KESÄ 2010:
Olen 33 vuotias nainen ja avioliitossa, lapsia kaksi, poika 4 ja tyttö hieman vajaa kolme. Olen ollut avioliitossa 7 vuotta ja miestäni 11 vuotta nuorempi. Kun aloimme seurustella olin 18 ja mieheni oli minulle enisimmäinen. Pari ihastusta oli toki ollut. Parin viime vuoden aikana olen hieman masentunut ja se on heijastunut suhteeseemme. Emme juurikaan puhu ja pettämisiä on ollut puolin ja toisin, olen pettänyt miestäni kerran ja samoin hän minua. Epäilen kuitenkin,että miehelläni olisi näitä pettämisiä ollut enemmänkin, mutta yhden hän on suoraan myöntänyt. Olen aika mustasukkainen ja teen nykyään riidan pienestäkin asiasta. Olen lopen uupunut ja tahtoisin erota. Mutta mutta. Chattailin yhden ihanan miehen kanssa ja näinkin hänet kerran ravintolassa. Tunteeni mieheeni ovat kuolleet, hän kyllä rakastaa minua ja tahtoo, että pysymme yhdessä perheenä.
KESÄ 2011:
Vuosi on kulunut. Kävimme 4 kertaa perheterapiassa ja olemme oppineet kommunikoimaan mieheni kanssa paremmin. Chatti-ihastus oli ja meni ei siitä sen enempää. Olen onnellisesti yhdessä ja parisuhde on löytänyt kokonaan uutta potkua. Olisin ollut totaalisen hullu, jos olisin tästä suhteesta lähtenyt.
Miehi arvostaa minua mielestäni nyt eri tavalla kuin ennen. Aikaisemmin hän ei juurikaan töiden jälkeen tehnyt muuta kuin makasi sohvalla tai askarteli omia juttujaan tai kävi metsällä. Nyt mies siivoaa ja tiskaa, laitaa ruokaa ja telmii lasten kanssa ja kaikkea tätä kuulemma mielellään.
Aina kannattaa mielestäni yrittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa ajatuspoluille opetellaan ihan tietoisesti uudet reitit. Pääsin itse sellaiseen ryhmämuotoiseen., tapaamisia oli muistaakseni kahdeksan ja muistoksi jäi oppikirjakin, johon voi palata. Olet tiedostanut jo niin pitkälle käyttäytymismalisi, että voisit olla valmis muuttamaan sitä.
Itse sain apua masennuksesta toipumiseen ja jonkinlaisen läheisriippuvaisen ja perfektionistisen, uhrautuvan ajattelutavan muovaamiseen.
Sorrun vanhoille poluille helposti, mutta osaan saada nykyisin itseni siitä kiinni ja tehdä hampaat irvessä toisia ratkaisuja ihan kuten opetettiin.