Kaikki te joiden lapset ovat pitkiä aikoja yksin kotona: lukekaa tämä.

Lainaus:



"Mannerheimin Lastensuojeluliitto vetoaa kaikkiin aikuisiin, että lapsia ei itsenäistettäisi liian varhain. Lapset tarvitsevat aikaa ja huolenpitoa 18-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen myös nuori aikuinen tarvitsee vanhempiensa tukea elämän haasteissa."



Onhan se nt tosi surullista, että yli 60 000 lasta soittaa vuosittain uppo-oudolle ihmiselle kertoakseen tai kysyäkseen asioita joihin vanhemman pitäisi olla vastaamassa. Ihan tavallisia asioita.

ap

Lainaus:

"Mannerheimin Lastensuojeluliitto vetoaa kaikkiin aikuisiin, että lapsia ei itsenäistettäisi liian varhain. Lapset tarvitsevat aikaa ja huolenpitoa 18-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen myös nuori aikuinen tarvitsee vanhempiensa tukea elämän haasteissa."

Onhan se nt tosi surullista, että yli 60 000 lasta soittaa vuosittain uppo-oudolle ihmiselle kertoakseen tai kysyäkseen asioita joihin vanhemman pitäisi olla vastaamassa. Ihan tavallisia asioita.

ap

Tuossahan mainitaan, että lapset soittavat hyvin usein, koska ovat pitkiä aikoja yksin. Taisit lukea ihan mitä vain itse tahdoit lukea.

ap

Onko tuo lause jotenkin väärin ymmärrettävissä?

ap

ihan palsta mammojen maalaisjärjellä ajateltuna altista kaikista eniten yksinäisyydelle ja turvattomuuden tunteelle? ei mun lapset ainakaan koe orpoutta kun aikuinen on läsnä.

Onko tuo lause jotenkin väärin ymmärrettävissä?

ap

ihan palsta mammojen maalaisjärjellä ajateltuna altista kaikista eniten yksinäisyydelle ja turvattomuuden tunteelle? ei mun lapset ainakaan koe orpoutta kun aikuinen on läsnä.

automaattisesti sitä, että kuunnellaan lasta, ollaan läsnä jne.

esim. tuohon 3. luokkalainen ip-kerhossa ketjuun, niin tuossa oli kysymys ensinnäkin hieman vanhemmasta ikäluokasta. Harvan 5. luokkalaisen vanhemmat pystyvät enää olemaan kotona "kotirouvina" tai "kotiherroina". Toki övereitä uraihmisisäkin löytyy, jolloin varmaan yksinolosta muodostuu todellinen ongelma. 5.-6. luokalla kuitenkin jo koulupäivien pituus on sitä luokkaa ettei mitään tolkuttomia yksinolojaksoja ihan normaalia työaikaa tekevien vanhempien lapsilla synny.



Ja jos ei tuon ikäisillä ole mitään sellaista harrastusta, johon voisi kanavoida energiaansa muutoin kuin soittamalla "koettelenpa päivystäjän hermoja" puheluita MLL:n puhelimeen, niin jotain muutakin on pielessä kuin vanhempien tavallinen työssäkäyminen.



Omassa tuttavapiirissäni on ollut ihan normaalia, että koulun jälkeen ollaan itsekseen tai max. 1-2 kaverin kanssa se 2-3 h ennen kuin vanhemat tulevat kotiin. Joinakin päivinä lähdetään harrastamaan ennen vanhempien tuloa sovituilla kyydeillä ja huolehditaan harkkakamat ja välipalat kuntoon ennen sitä. Kaikilla tietämilläni lapsilla on ollut jo 2. luokkalaisena sellainen harrastus, joka on säännöllinen ja se on ollut ihan normaalia.



Jos lapsi tyyliin soittaa 10 kertaa tylsyyttään vanhemmilleen töihin tai syö jääkaapin tyhjäksi tai tekee muuten tuhojaan, on siihen tietenkin puututtava ja mietittävä jotain toimintaa iltapäiville. Oman kokemukseni mukaan myös pikkukoululaiset nauttivat omasta rauhasta jos heille suodaan siihen tilaisuus ja riitävän turvallinen ympäristö ja hyvä välipala.

ei ne vanhemmat muutenkaan kovin läsnä ole lapsen elämässä. Sama pätee siis toisin päin että ne jotka välittävät lapsen hyvinvoinnista sen verran etteivät halua lapsen olevan pitkiä aikoja yksin ovat myös niitä vanhempia jotka kuuntelevat ja ovat aidosti läsnä...sori mut niin se vaan menee useinkin!Ja todellakin se yksin oleminen altistaa turvattomuuden tunteelle, yksinäisyydelle ja takuulla lapsi kokee olonsa jätetyksi. ohis

ei ne vanhemmat muutenkaan kovin läsnä ole lapsen elämässä. Sama pätee siis toisin päin että ne jotka välittävät lapsen hyvinvoinnista sen verran etteivät halua lapsen olevan pitkiä aikoja yksin ovat myös niitä vanhempia jotka kuuntelevat ja ovat aidosti läsnä...sori mut niin se vaan menee useinkin!Ja todellakin se yksin oleminen altistaa turvattomuuden tunteelle, yksinäisyydelle ja takuulla lapsi kokee olonsa jätetyksi. ohis

nautin siitä. Silti tiesin että vanhemmille voi aina jutella mistä vaan ja välit ovat edelleen läheiset.

Kuitenkinn yksinäisyys on osa ongelmaa. Toinen ongelma on se, että vanhemmat eivät kuuntele, eivät kestä lapsensa tunteenpurkauksia tms. Kolmas ongelma on se, että vanhemmat ovat menettäneet luottamuksen, lapsi ei jaa heille mitään. Ja ihan oikeasti: Eikö ole hirveän surullista, että lapset kysyvät asioista tai vaikka kertovat iloisista asioistaan vieraalle, koska kukaan ei kuuntele, oli se syy sitten fyysinen tai henkinen poissaolo?



Mitään noista asioista ei ainakaan auta se, että alakoululainen lapsi viettää yksin kotona monta tuntia päivässä koulun jälkeen.

ap

Kuitenkinn yksinäisyys on osa ongelmaa. Toinen ongelma on se, että vanhemmat eivät kuuntele, eivät kestä lapsensa tunteenpurkauksia tms. Kolmas ongelma on se, että vanhemmat ovat menettäneet luottamuksen, lapsi ei jaa heille mitään. Ja ihan oikeasti: Eikö ole hirveän surullista, että lapset kysyvät asioista tai vaikka kertovat iloisista asioistaan vieraalle, koska kukaan ei kuuntele, oli se syy sitten fyysinen tai henkinen poissaolo?

Mitään noista asioista ei ainakaan auta se, että alakoululainen lapsi viettää yksin kotona monta tuntia päivässä koulun jälkeen.

ap

ja sanoo että melusta tulee pää kipeäksi? Ja kun isosisarus on kotona.

tunnepuolella jotain ongelmaa. Kenties jo täysin vieraantunut perheestään tai jotain? Lapselle ei edes kuulu sellainen itsenäisyys vielä! Muutama tunti päivässä ok mutta jos aletaan puhua aamusta iltaan yksin olosta menee jo överiksi!

johtopäätökset ja vain puolustaakseen omia toimintatapojaan!

on valitettavan yleistä, ettei olla läsnä, vaikka ollaan paikalla, ikävimpänä esimerkkinä kait päihde- ja mielenterveysongelmaiset vanhemmat. Ja liian aikaisin lapsia itsenäistetään, vaikkei niitä jätetäkään fyysisesti yksin. Jutussa kirjoitettiin myös luottamuspulasta aikuisiin. Ei sitä luottamusta menetetä menemällä päiväksi töihin.

Ja itse muuten olen kaiket päivät kotona.

johtopäätökset ja vain puolustaakseen omia toimintatapojaan!

pari tuntia koulun jälkeen kotona olemista ole traumatisoiva asia ja silloin lasta ei ole "jätetty yksin"

eivät kyllä jaksa lapsiaan enää sen jälkeen kuunnella tai heidän asioistaan kiinnostua.

nuori halua olla jatkuvasti yksin pitkiä aikoja. itse tunsin olleeni nuorena heitteellä, samoin jouduin huolehtimaan nuoremmista vaikka olisin halunnut elää omaa nuoruuttani. vieläkin joudun olemaan sijaisäitinä iltatähdelle =(

eikös koko avaus tarkoittanut sitä pitkää yksin oloa? Valitettavasti sellaisiakin lapsia on jotka ovat iltaan saakka yksin ja usein koko päivänkin...surullista sellainen!

se johtui siitä että mulla oli helvetilliset kotiolot. Koin todellakin turvattomuutta. Omat lapseni onneksi saaneet aivan erilaisen lapsuuden eivätkä ole tuntitolkulla yksin kotona.