Juhannuksen vietto, ongelmatilanne!

tai pidä heistä. Mitä jos aloittaisit oman asenteesi parantamisesta: opettele tuntemaan appivanhempiasi, kysele heiltä asioita äläkä istu siinä naama nurinpäin ja odota että sinua viihdytetään. Ymmärrän että vanhempia harmittaa, kun eivät näe poikaansa niin usein kuin haluaisivat ja silloinkin kun näkevät niin miniä osoittaa mieltään mukana.

Annapa seuraavan kerran miehen mennä itsekseen, jos et ole valmis itse asenteenmuutokseen.

Onko teillä lapsia? Miten olet ajatellut hoitaa suhteet miehen puolen mummiin ja pappaan jos teille tulee lapsia joskus? Vai saako lapset nauttia vain sinun vanhempiesi rakkaudesta?

Älä eristä miestä omasta suvustaan, se taitaa olla yleistä monille nuorille vaimoille. Ollaan mustiksia jotenkin siitä, että joo miehelläkin on äiti.

Tai anna miehen mennä itsekseen, ja sinä tulet sitten perästä sinne Helsinkiin.

Enhän minä ole eristämässä, mieheni haluaa ottaa minut mukaansa. Olen viime vuosina lähtenyt aina vierailuille mukaan, vaikka en niistä pahemmin välitä. Ongelmana on se, että appivanhempani eivät minulle paljoa juttele, enkä itsekään tiedä, mistä minun pitäisi heidän kanssaan keskustella. On ollut tosi mukavaa istua tuppisuuna viime vierailut...

ei parisuhde tarkoita sitä, että pitää koko ajan roikkua toisessa.

Entä jos mies menee vanhempiensa luo aiemmin ja sinä seuraat vasta myöhemmin perässä?

heti ja kerkeätte siellä olla yhdessä ;)

niin ei tarvi enää juhannusten viettoja viikkokausia suunnitella. Se on sitten navettaa aamuin illoin arjet ja pyhät. Mukavan mutkatonta elämää.

Ei etelään!!!!