Lue keskustelun säännöt.
Koulunkäynti oli minulle ihan älyttömän helppoa.
04.06.2011 |
Ihan liian helppoa. Riitti, että ilmestyin tunneille, en juurikaan muista läksyjä tehneeni (kaipa niitä kuitenkin tein, kai siitä olisi muuten paha heilunut), kokeisiin vilkuilin koealueen edellisenä iltana jos sitäkään. Keskiarvoni oli 8,3 ja 8,8 välillä. Ei mikään superhyvä, mutta siihen työntekoon nähden ihan jees. Nämä siis peruskoulussa ja lukiossa.
Olisi taatusti tehnyt hyvää, jos olisi jonkin eteen joutunut silloin lapsena ja nuorena tekemään töitä. Työelämä tuntuikin aluksi hirveän rankalta, superlaiska kun on ja aina kaiken helpolla saanut.
Kannatan siis ehdottomasti sitä, että stipendit jaetaan mieluummin tsemppaamisesta, omien rajojen päihittämisestä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutulokset, yli ysin keskiarvo, tipahtelivat ihan itsestään. Niinpä en koulussa oppinut tekemään töitä tai näkemään vaivaa. Kun yliopistoon päästääkseen olisi pitänyt päntätä, en viitsinyt sitä tehdä, vaan menin helpomman kautta ja päädyin suoritustason ammattiin. Olen katunut tätä kohta 20 vuotta ja päättänyt, että omalta lapseltani aion vaatia aina vain parempia tuloksia, jotta hänestä ei tule ikuista alisuoriutujaa kuten minusta.