Lue keskustelun säännöt.
Äärimmäisen raskas tilanne!
04.06.2011 |
kerron suht lyhyesti. Mieheni on alkoholisti.Meillä on 4 vuotias lapsi ja toinen tulossa. Toista alettiin yrittämään kun mies oli vuoden kunnollinen. Nyt kun olen raskaana hän ottaa taas ja joka päivä,hoitaa työnsä,mutta meidän vapaa-ajan hän on humalassa. Viikonloppuisin tulee aamuyöstä baarista ja aloittaa aamupäivällä taas juomisen. Viime yön valvoin,olen ihan lopussa siis täysin lopussa.
Toissailtana hän oksenteli kotonamme kun oli juonut niin paljon.Ajattelin että miten ihmeessä kestän tämän kaiken taas.
Esikoista kun odotin tilanne oli paha myös ja jatkui siihen asti kun lapsi oli 3. Sitten elämä muuttui kertaheitolla paremmaksi,luulin että mies olisi kasvanut ja lapsemmekin olisi saanut hänet kasvamaan. En näe enää edes miestäni selvinpäin,hän on aina humalassa. Olen puhunut ja puhunut hälle. Onko tilanne se että joudumme eroomaan,se olisi myös rankka vaihtoehto jäädä esikoisen ja vauvan kanssa yksin,mutta nytkin minulla on huolehdittavana mies,koskaan tiedä missä kunnossa tulee kotiin ja onko rahat hävinnyt yms... Tiedän surullista ja toivon siis toivon ettei tämä olisi minun elämääni. Otanko lapseni ja lähden?
Kommentit (17)
Sinulla on ENSISIJAINEN vastuu lapsistasi!!
Et voi altistaa heitä kasvamaan alkoholistin kanssa, et voi ajatella itseäasi etkä miestäsi!!
Siis jos jokin osa sinusta haluaisi vielä miehen kanssa olla?!
Et todellakaan saa etkä voi antaa lapsillesi lasista lapsuutta, se jättää heihin ikuiset elinikäiset arvet jotika he korjailevat vielä aikuisenakin ja vanhoinakin ja se on asia mikä heijastuu sitten myös heidän parisuhteisiin ym!
Eli sinä otat ja lähdet, se on ainoa oikea ja mahdollinen ratkaisu sinua ja lapsiasi ajatellen, oikeasti!!!!!
Terv.alkoholistin aikuinen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kai jo niin loppu tähän kaikkeen. Suurinosa jäi kertomattta, katoomistemput,joku vuosi sitten oli ylilyöntejä: fyysistä väkivaltaa. Mutta hänesta kuoriutui ihana,sydämmelinen ihminen ja sellaisena hän pysyi jonkin aikaa,kunnes aloin odottamaan toista lastamme. Hän lupasi olla hyvä mies ja rinnallani kun toista haaveilimme.
Tänä aamuna kun itkin niin hän tuumasi et hänen pitää jatkaa juomista ja lähteä kavereittensa kanssa vesille,hän näki että olin valvonut,itkin. Hän oli täysin tyyni ja sydämmetön. Mietin mitä on tapahtunut,laukasko raskaus hänessä kaiken tuon ja juopottelun.
En tiedä miksen luovuttanut silloin edelliskerralla,vaikka kärsin,sain esikoisesta voimaa todella paljon. Nyt tuntuu että tämä toinen lapsi jota odotan,on saanut minut tosissani miettimään eroa.Kumpa vaan saisi siihen voimia. En tiedä mitä tunnen miestäni kohtaan,toissailtana kun siivosin hänen oksennuksiaan seinältä mietin että olen jo todella lähellä sitä että nyt riittää.
Toisaalta olo on katkera,tuntuu kusetetulta kun hän lupasi olla rinnalla toisen lapsen odotuksessa ja tottakai luotin,olihan hyvä vuosi takana. Anteeksi jos teksi on sekava,en ole nukkunut juuri yhtään.
lähteä kokeesi pois yhteisestä asunnostanne jos miehesi sitten havahtuisi.
yhteiskunnalta, sukulaisilta ja tuttavilta kuin vain saat.
Useamman vuoden voi olla vaikeaa, mutta mikäli pysyt lapsinesi terveenä on teillä käsissänne kaikki avaimet onneen, iloon ja mielenrauhaan.
lähde hakemaan apua esimerkiksi Al-Anon -ryhmästä. Se on AA-kerhon sisarryhmä, tarkoitettu siis alkoholistien omaisille ja niissä tapaamisissa voi käydä täysin nimettömänä hakemassa vertaistukea. Löydät paikkakuntasi porukat Googlella. Ponnistelin itse irti tuon ryhmän voimalla.
Miehesi ei ole läpeensä paha ihminen, hänessä on kauniit ja rakastettavat puolet ihan varmasti ja saat rakastaa niitä ominaisuuksia vaikka ikuisesti! Mutta hän on niin sairas riippuvuutensa kanssa, että tuhoaa oman elämänsä lisäksi sinut, läheisensä ja lapsensa.
Voit aina jättää itsellesi takaportin auki: jos hän joskus saa ongelman hallintaan, teillä voi ola uusia mahdollisuuksia. Tai hän voi aiankin olla hyvä isä lapsillenne. Mutta nyt sinun on lähdettävä pois. Pelasta ne muksut ja oma ainutkertainen elämäsi.
T: kolmatta odottaessaan lähtenyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensi/turvakotiin - neuvolaan mahdollisimman pian!
Ja voit myös soittaa kriisipuhelimeen. Alkoholismi on sairaus, ei sitä paranna (valitettavasti) edes toisen lapsen syntymä. Miehesi tarvitsee ammattiapua, mutta nyt tärkeintä on kuitenkin se, että sinä hankit apua lapsellesi ja itsellesi (älä vaaranna myöskään syntyvän lapsen terveyttä)!
oimia -apua saa kun vain haluaa!
ja minusta oli hyvä, etteivät he eronneet isän dokailuista huolimatta. Isä ei koskaan ollut pelottava tai väkivaltainen. Toki äidin kannalta äärimmäisen epäluotettava ja vaikeakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä,toiv omassa elämässäsi kaikki on mennyt putkeen ja vastaisuudessakin menee....Valitettavasti elämä ei ole niin mustavalkoista kuin luulet.
Tätä olen miettinyt tosissani,olisi ihana päästä juttelemaan ihmisten kanssa jotka ovat kokeneet saman. Monella on väärät käsitykset alkoholismista ja sen kanssa elämisestä. Vaan saman kokeneet voivat ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna lastesi kasvaa alkoholismin keskellä! Vaikka sinulla tulisi olemaankin vaikeaa, niin varmasti myös oma tuskasi ja stressisi helpottaa, kun ei tarvitse kärsiä joka hetki miehesi ongelmasta. Ja ehkä hän jopa saakin voimaa parantua, kun menettää teidät. Sinun on tehtävä selväksi hänellekin, että jos hän elää omaa itsekästä elämäänsä, hän ei voi saada perhettä.
Sovi lasten lastenvalvojalla tapaamisista siten, että miehen on oltava vesiselvä huolehtiessaan lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa ja puolivälissä raskautta. Raskasta se oli, mutta päivääkään en ole katunut. Ainoastaan olen miettinyt, että minkä helvetin takia en lähtenyt jo ensimmäisen odotusaikana. Meni monta vuotta hukkaan.
Alkoholisti on AINA alkoholisti eikä siitä miksikään muutu. Otat yhteyttä vanhempiisi, sosiaalityöntekijään jne.. Sinulle hommataan asunto, muuttoauto, miehet ym. ja autetaan, mutta sitä apua pitää hakea.
kanssa ja puolivälissä raskautta. Raskasta se oli, mutta päivääkään en ole katunut. Ainoastaan olen miettinyt, että minkä helvetin takia en lähtenyt jo ensimmäisen odotusaikana. Meni monta vuotta hukkaan.
Alkoholisti on AINA alkoholisti eikä siitä miksikään muutu. Otat yhteyttä vanhempiisi, sosiaalityöntekijään jne.. Sinulle hommataan asunto, muuttoauto, miehet ym. ja autetaan, mutta sitä apua pitää hakea.
tämä valaa lohtua,yritän tosissani nyt lähteä,koska puheilla ei ole mitn vaikutuksia. Hirvittää vaan antaa lapsia isälleen tapaamiseen,vonkohan vaatia valvottuja tapaamisia? olen harkinnut muuttoa pois paikkakunnalta,tässä pikkukylässä elämän uudelleen järjestäminen ei onnistu.
Kävi kyllä töissä, mutta kaikki vapaa-ajat joi. Ja joi tosiaan paljon.
Kuoli 42 vuotiaana. Sisäkalut oli ihan sököt. Viina tappoi hitaasti, mutta varmasti..
Neljä lasta jäi orvoksi.
Olen tehnyt saman homman, kun odotin kolmatta lasta rv36. Lähteminen oli ihan hirveän vaikeata enkä olisi ikinä selvinnyt ensimmäisestä vuodesta yksin, mutta sain apua mm. kotiaputoimistosta ja vanhemmiltani.
Vuoden kuluttua elämä jo pyöri ja tajusin tehneeni ehdottomasti oikein. Koti oli turvallinen, siisti, lapset voivat hyvin ja talouskin oli minun käsissäni.