Pienen lapsen äidin paikka on koti
Minulla on aikuinen, yli kolmekymppinen poika. Toimin poikani yksinhuoltajana ja tein erittäin suuria virheitä silloin. Vieläkin kadun suuresti sitä miten silloin tytönhupakkona toimin. Olin poikani yksinhuoltaja ja sen vuoksi jouduin tekemään töitä niskalimassa pienellä palkalla.
Lopuksi muutto Helsinkiin pilasi poikani elämän. Nyt hän on onneksi jo toipumassa. Olen myös huomannut, että erään sukulaiseni, joka on kamala uraputki-ihminen niin eipä ole hääppöistä hänenkään lapsestakaan tullut. Sen vuoksi olenkin päättänyt pysyä työttömänä siihen asti, että nuorempi luonani asuvista lapsenlapsistani täyttää 18 vuotta. On minulla ehdotettu vaikka mitä työkurssia ym. orjan huiputusta, mutta en ole suostunut tuollaiseen. Hieman aikaa työskentelin pizzeriassa, mutta nyt viime ajat olen omistautunut täydellisesti lapsille.
Jos minä vain saisin ajan takaisin niin toimisin kotiäitinä myös poikani lapsuudessa. Johan sen jo luonto sanoo, että äidin paikka on kotona. Olenkin hyvin pitkälti samaa mieltä kuin Nina Mikkonen, joka on julkisuudessa kannustanut myös kotiäitiyteen.
Minä olen huomannut kuinka moni uraäiti on hyvin ärtyinen kun ei aika riitä mihinkään työn vuoksi. Tullaan kiukkuisena töistä ja retuutetaan lapsi pois päiväkodista ja lapsen kanssa ei juuri aikaa jää työkiireiltä. Kyllä kunnon äiti on pullantuoksuinen ja omistautuu täydellisesti lapsilleen.
Omien lapsenlasteni kanssa en aio toistaa sitä samaa virhettä minkä tein poikani kanssa. Siksi päätökseni onki pysyä kotona mikä onkin lapsille kaikista parhain ratkaisu.
Kommentit (24)
Että johan jo luonto on sen todennut, että naisten ruumis ja lihakset on luotu juuri sellaiseksi, että ne on riittävät kotityöhön. Myös useimmissa kulttuureissa naiset hoitavat kodin ja lapset. Harmillisesti täällä länsimaissa on työn arvostus mennyt ihan yläkanttiin.
mikset voi tienata sillä välin, kun lapset ovat koulussa?
En halua olla töissä silloin kun lapset ovat koulussa, koska sen ajan voin käyttää kotitöihin eli siivoamiseen, ruoanlaittoon, kaupassa käyntiin, bingossa käyntiin jne.
Kun lapset tulevat koulusta niin meillä on ruoka pöydässä ja yhteistä aikaa.
Tulen toimeen sosiaaliavustuksilla (lapsilisät, asumistuki, työttömyysturva jne.). Lisäksi minulla on tuttuja, jotka silloin tällöin antavat minulle ilmaisia raha-avustuksia.
ei rahan eteen tarvitse nähdä vaivaa, käydä töissä? Rahaa saa, kun käy Kelassa ja sossussa juttelemassa!
Siis asut lapsenlapsiesi kanssa? (luinkohan nyt ihan oikein) missäs heidän vanhempansa ovat?
Minä puhuinkin nyt kotiäitiydestä ja mielestäni silloin on tärkeämpää yhdessäolo ja lapsista huolehtiminen kuin se, että mistä ne rahat tulevat. Meillä on lähipiirissä monia työssäkäyviä ihmisiä, joten lapset kyllä tietävät, että myös työtä tekemällä saa rahaa.
Minusta tuo on tukien huijaamista. Jos on työttömänä työnhakijana, niin sitten otetaan tarjottu työ vastaan.
Arvostan ennemminkin niitä kotiäitejä, jotka ovat kotona yli sen tuetun 3 vuotta mutteivät myöskään hakeudu työttömiksi, koska eivät aio edes töihin mennä.
Ymmärrän kyllä, että tämä on toimeentulokysymys, mutta huijaaminen on aina huijaamista ja joltakin rehelliseltä sitten pois.
mutteivät vaan viitsi itse rahaa tienata, vaan hakevat sen sossusta!
koska heidän vanhempansa eivät pystyneet heistä huolehtimaan. Kaikkien kannalta tämä ratkaisu on ollut paras mahdollinen. Minä olen tutustunut yhteen aivan ihanaan mieheen kirjeitse ja nyt myös Internetin kautta ja kun hän kerta on varakas niin hän on oma-aloitteisesti välillä avustanut minua ja lapsia.
Harmi vaan, että kaikki eivät kykene samaan
t. akateeminen kotiäiti
Lisäksi eipä minulle ole juuri työtä tarjottu, vain muutama typeränkuuloinen kurssi/työharjoittelupaikka. Kukapa nyt enää hieman ylipainoisen, yli viisikymppisen työhön palkkaisi.
Itse koen, että olemme täysin rinnoin ansainneet ne vähäiset tukirahat mitä sosiaaliavustuksina saamme.
Voi lapsi raukkoja.
Aikamoisen mallin heille tarjoat.
johtuivat pitkälti siitä, että olin hänen lapsuudessaan kiireinen ja lapseni oli pienestä pitäen päiväkodissa pitkät päivät. Nyt lapsenlapseni ovatkin pärjänneet oikein hyvin. Koulumenestyksessä eikä muissakin asioissa ole mitään valittamisen aihetta.
S-e-i-j-a:
Itse koen, että olemme täysin rinnoin ansainneet ne vähäiset tukirahat mitä sosiaaliavustuksina saamme.
Luuletko, ettei moni muukin ajattelisi näin? Että kun olen veroja maksanut niin saan sitten ottaa näin takaisinkin päin? Mitenhän maamme talouden vain kävisi, jos jokainen käyttäytyisi itsekkäästi, heittäytyen " ansaittujen" tukien varaan?
Jep, kyllä minäkin olen veroja maksanut. Ei töihinmeno paljoa kiinnostaisi. Haluan toimeentulotukea, koska olen ne ansainnut kun kerta veroni olen maksanut. Näinhän se toimii, vai...
Minun vanhemmillani ei ollut tarpeeksi aikaa minulle. Mutta kappas vain, menestynyt, fiksu ja normaali ihminen minusta on tullut. Mitapas jos et syyllistaisi nyt itseasti poikasi takia? Mitapa jos hanen ongelmansa olisivat samoja vaikka olisit kuinka ollut hanen kanssaan kotona? No nyt et sita voi tietaa, mutta lopeta syyllistaminen ainakin. Monet isovanhemmathan tekevat lastenlastensa kanssa ihan toisin kuin omien lasten kanssa. Minun aitini ei KOSKAAN leikkinyt kanssa, vienyt MINNEKKAAN, matkustellut kanssani, lukenut, EI MITAAN!!! Nyt isoaitina han myontaa virheensa ja tekee lapsieni kanssa vaikka mita.
meidän koululaiset käy kotona pakolliset läksyt tekemässä, syövät ja illalla sitten jo vähän sylitellään ja jutellaan, mutta kaiken mahdollisen liikenevän ajan ovat harrastuksissa ja kavereiden kanssa.
Vaikka se joskus surettaakin, olen ymmärtänyt, että itsenäistyminen on luonnollinen ja väistämätön osa kasvua..10-vuotias ei enää viihdy niin äiskän helmoissa kuin 7-vuotias, eikö?
miten onnistut kyöhnäämään lasten kanssa koulun jälkeen? Eikö heillä ole ystäviä/harrastuksia?
S-e-i-j-a:
bingossa käyntiin jne.
Minusta hienoa että hän antaa kaiken turvansa lapsenlapsilleen.
Vaikka minunkin äitini kävi töissä silloin kun olin pieni ja elin suurimman osan päivästä tarhassa ei äitini tarvitse minun lapsiani kasvattaa, että tuskin tämä teidän ratkaisunne on johtuva siitä että poikasi oli tarhassa, en ainakaan usko, eiköhän ne ongelmat tule ihmisestä itsestään!
Mutta tarkoitin ennen kaikkea sitä, että kun minulla on aikaa olla kotona niin olen aina paikalla jos lapsilla on joku hätä tmv. Joskus tietysti käyn sauvakävelylenkillä, tai esim. naapurin Marjatan luona tai sitten äitimuorini luona, mutta minulla on aikaa lapsille jos niin vaaditaan. Sitä minä lähinnä tarkoitin. Joskus lapsia pitää myös kyyditä harrastuksiin ja jos olisin esim. iltatyössä niin tähän ei aina olisi mahdollisuutta.
minulle ja loppukappaleessa piti lukea onkin, ei onki.