Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää tuota lasta ja totesin sen hänellekin
03.06.2011 |
En vaan enää jaksa ja sillä sipuli, sanoin sille että jäis sinne harrastuksens apariin tänäiltana eikä tulisi takaisin.
8½v on ihan mahdoton, tänään saanut 3x hepulit jossa parkunut itsensä tukkoon, viimeisin nyt ennen harrastukseen lähtöä kun ei päässyt muiden kanssa ulos vesipyssyilemään.
Harrastuskerta nyt sellainen ettei voi jättää viimetipassa joukkuetta pulaan perumalla meno.
Sille ei vaan mennyt jakeluun asia ei sitten millään.
Samanlainen hepuli päivällä kun suunnitelma ulkona syömisestä siirtyi huomiseksi, jeesus mikä meteli siitä nousi.
Eilen hepuloi en muista mistä ja yleensäkin noita hepuloita riittää lähes jokaiselle päivälle ja monesti monta x päivässä.
Ja pkssa jonka aloitti 4v iässä ja nyt koulussa kaikki mennyt loistavasti, eivät usko että lapsi osaa skitsota niin.
Siitäkin olen huolissani, että on sellainen erakkotyyppi, ei ollenkaan halua soitella kellekään että nähtäiskö ja oltaisko ulkona tms.
Hirveästi vaan roikkuisi isänsä kanssa ja kotona ylipäätään tai tuossa omalla pihalla.
mutta nuo hepulit, olen ihan täysin kurkkuani myöten täynnä niitä, mikään puhe ei mene perille niiden aikana ja niiden jälkeenkään ei varmaan kun sama show jatkuu todnäk jo seur päivänä ties mistä.
Inhoan tuota lasta, oikeasti inhon tunne on oikea nyt:´(
Ja nyt sitten mieskin hyökkäsi vastaani ja alkoi leikkimään kyökkikutistajaa puhumalla omasta äitisuhteestani, tottakai, kun puhuin niin rumasti lapselle ja sen kuullen.
Joo-o, ansaitsin sen mutta olen niin pieni ihminen että otinpa sitten nokkiini siitäkin.
Miten voi näin paskasti tuntea omaa lastaan kohtaan???????
Kommentit (27)
Muussa tapauksessa olet vielä pienempi ihminen kuin minä tällä hetkellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 5- vuotias poika kuoli. Suunnitellaan tässä hautakiveä.
Aikuisen käytös ja senne heijastuu kyllä lapsenkin käytökseen etkä sä voi kaikkea vastuuta sälyttää sen 8veen harteille...selvästikin sulla myös petrattavaa ja paljon!
kireistä kotioloistani. Muistan tänä päivänä äitini sanat kun tokaisi mulle ettei mun olis pitäny ikinä syntyäkään...sen muistan loppuelämäni ajan.
syliin ja hellisit...sanoisit rakastavasi? Koska olet sen viimeksi tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee kiusaa ja on inhottava. jos miehelläsi on jotain urputtamista, niin miksi hän ei tullut väliin aiemmin? tarkoitan, että ehkä olisi hyvä, jos hän ottaisi komentamisesta vastuun vähäksi aikaa.
Kyllä sinä lastasi rakastat vaikka hän hermoosi ottaa.
Ehkä olen juu paska äiti tämän takia ja olisi pitänyt kohtukin poistaa jo 10v iässä, mutta siitä minua ei voi syyttää etteivätkö lapseni tietäisi että heitä rakastan!!
Siitä päivästä lähtien kun he syntyivät, ja itseasiassa jo raskausikoina, olen kys asian heille sanoin sanonut ihan joka ikinen päivä!!
Ja pidämme edelleen sylittelyhetkiä ennen yöunille menoa, amauisin toivotan huomenet ja halaan, pussailen kymmenesti päivittäin ja jopa iltasuukot käyn antamassa uudelleen kun menen itse nukkumaan ja he ovat jo sikeässä unessa.
ap
syliin ja hellisit...sanoisit rakastavasi? Koska olet sen viimeksi tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa itse asian ja tilanteen joskus haltuun ennnekuin minä ihan nuuoahdan kun kalkattanut ja selittänyt lapselle kunnes hermoni menevät.
En minä usein olen lapselle nöäin hermostunut että puhuisin sivu suuni, mutta nyt kävi niin ja sekin tietty liikaa.
Paskinta on se, ettei huvittaisi vielä edes pyytää anteeksi kun tiedän että huomenna viimeistään taa smennään eli lapsi saa skitsot jostakin potenssiin 1000.
ap
tekee kiusaa ja on inhottava. jos miehelläsi on jotain urputtamista, niin miksi hän ei tullut väliin aiemmin? tarkoitan, että ehkä olisi hyvä, jos hän ottaisi komentamisesta vastuun vähäksi aikaa.
Kyllä sinä lastasi rakastat vaikka hän hermoosi ottaa.
se lapsi kannattaisi viedä tutkimuksiin. Hakematta tulee mieleen esim. Aspergerin syndrooma mutta kyse voi olla vaikka mistä muustakin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa, että olisi "oikeasti" jotakin neurologista, koska tosiana pk ja koulu sujunueet ongelmitta ja mm tieto/taitotaso ja osaaminen ollut aina ikätasoista tai sen ylikin.
Tietyllä tavalla jokin "virallinen diagnoosi" olisi tavallaan helpotuskin, mutta luulenpa kuitenkin että kyseessä "vain" persoona-asia eli tulinen tempreamenttinen ja herkkä luonne yhdistettynä lyhyeen sytytyslankaan=hermo menee suht helposti.
Mutta kuten snaoin niin esim kouluss akeskittyminen ongelmatonta, osaa asiat, oppi lukemaan juuri ennen koulun alkua vaikkakin hitaasti, kokeet sujuu, ei höiriköi tunneilla koskaan, viittailee jne.jne
ap
se lapsi kannattaisi viedä tutkimuksiin. Hakematta tulee mieleen esim. Aspergerin syndrooma mutta kyse voi olla vaikka mistä muustakin asiasta.
Sinulla on paljon tyhjiä sanoja, ei mikään teoistasi kerro rakkaudesta vaan äärettömästä itsekkyydestä. Olet juuri niitä äitejä, jotka tuhoavat lapsensa lannistamalla nämä täydellisesti.
Lapsessa ei ole vikaa, mutta sinun kannattaisi mennä kallonkutistajalle. Käytöksesi on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen saa kanssa välillä mielettömiä "hillusmiskohtauksia". Välillä päivittäin ja välillä on pitkiä aikoja rauhallista. Kohtauksen aikana ei mene puhe kunnolla perille.
Meillä noita kohtauksia aiheuttaa selvästi tietyt ruoka-aineet. Muita oireita ei tule kuin kurjaa oloa ja kovaa kiukuttelua (ja poika on myös levottoman näköinen kuin olisi muurahaisia housuissa kun tuollainen kohtaus tulee). Meillä monet mausteet sekä esim. pähkinät ja sitrukset aiheuttavat tuollaista riehumista. Samoin sinisessä keiju margariinissa on yksi lisäaine joka aiheuttaa myös kunnon pultit.
Vaikka tiedän että tuollainen raivoaminen johtuu sopimattoman ruoka-aineen aiheuttamasta kurjasta olosta niin silti välillä on tiukkaa kestää niin huonoa käytöstä. Onneksi meillä antihistamiini auttaa satunnaisiin raivoamisiin ja noin kymmenessä minuutissa pojan olo on taas normaali.
Tsemppiä ja jaksamista.
diagnosoitiin Aspergerin syndrooma vasta kolmekymppisenä hänen saatuaan hermoromahduksen johtajatason työssään. Että ei se ole aina niin yksiselitteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnosoitiin Aspergerin syndrooma vasta kolmekymppisenä hänen saatuaan hermoromahduksen johtajatason työssään. Että ei se ole aina niin yksiselitteistä.
Aspergerissahan usein tieto/taitotaso onkin parempaa kuin ikätovereilla, ja ongelmia on sosiaalisissa suhteissa, kuten teidän tapauksessanne. Asperger ei ole siis mikään kehitysvamma vaikka heitäkin on eritasoisia, esim. Steven Spielberg on kertonut olevansa Asperger..
Sinä et tiedä höykäsenpöläystä enempää minun äitiydestäni joten menepäs itseesi ja mieti sanojasi.
ap
Sinulla on paljon tyhjiä sanoja, ei mikään teoistasi kerro rakkaudesta vaan äärettömästä itsekkyydestä. Olet juuri niitä äitejä, jotka tuhoavat lapsensa lannistamalla nämä täydellisesti.
Lapsessa ei ole vikaa, mutta sinun kannattaisi mennä kallonkutistajalle. Käytöksesi on sairasta.
vaikka olisi kuinka hyvä äiti, joskus lapsien kanssa on vaan vaikeaa. Lapsella voi olla ihan erilainen luonne kuin vanhemmillaan ja silloin tulee näitä yhteenottoja. Mutta tiedän itse, että vaikka ( viimeksi tänään ) riitelen tuon teinin kanssa ja tuntuu tosi kurjalta, niin huomenna kaikki on taas hyvin. Sitten odotetaan seuraavaa räjähdystä... :)
Tsemppiä, älä soimaa ittees...
tosi paljon (ette osaa mitään, kuinka voikin olla noin avuttomat lapset, ei olisi pitänyt hankkia lapsia, muutan pois jne) ja välillä sitten sanoi rakastavansa ja kehui jne. Molemmat siskon kanssa ollaan sairastettu masennusta, meillä on huono itsetunto ja vaikeus luottaa muihin ihmisiin.
En tarkoita, että ap olisi tällainen äiti, mutta juuri tuo äärimmäisyys rakkaudessa ja vihassa oli tuhoavaa lapselle, joka olisi tarvinnut kärsivällistä, turvallista ja edes jotenkin ennustettavasti käyttäytyvää äitiä.
Välillä menee kyllä kivastikin, mutta tuollaisia huutokohtauksia saa myös kotona eikä kaipaa paljoa kavereiden seuraa. Minusta on silti ihan normaali lapsi, omanlaisensa vaan. Varmaan asperger-piirteitä löytyisi jos niitä etsisi, muttei diagnoosia tulisi. Joskus on tehtiin sopimus, että lapsi koettaa käyttäytyä paremmin ja me vanhemmat koetamme kehua enemmän. Sitten menikin taas monta päivää paremmin. Teillä kuulosti nuo muutokset olevan hankalia, ennakointi, säännölliset rutiinit ja suunnitelmista kiinni pitäminen varmaan auttaa jonkun verran.
Mun 5- vuotias poika kuoli. Suunnitellaan tässä hautakiveä.