Forever young

Itse käytän myös täysin "teinivaatteita". Farkkuleggingsejä, bändi-puseroita, mustaa kynsilakkaa, hiukset on yleensä auki pehmeänä kiharana pilvenä, kuuntelen raskasta musiikkia, käyn mm. hiphop ja dancehall tanssitunneilla, käyn rockfestareilla ja -keikoilla. En käytä alkoholia ja olen muutenkin hyvässä kunnossa ja mielestäni hyvännäköinen. Kuuntelen Radio Rockia, Lady Gagaa, Beyonceeta, Metallicaa, Foo Fightersia,... En voi sietää Radio Novaa/ Aaltoa enkä Yötä, Mambaa, Teräsniskaa, Neljänsuoraa tms. En voi ymmärtää Äiti-muottia, johon minunkin pitäisi ilmeisesti kuulua. Minulla ei ole Marimekon tasaraita paitaa eikä minun koti oli sisustettu beigellä.



Mahtavaa etten ole yksin! Niin ja minä täytän tänä vuonna 35.

Löytyi sentään yksi sielunsisar!:D



Ärsyttävää on ollut myös huomata, että mun mies on TÄYSIN sulautunut siihen muottiin, jota perheelliseltä odotetaan. Se kutsuu meille kylään porukkaa (pariskuntia ja perheitä), joiden kanssa oon totaalisesti eri aaltopituudella. Ne tilanteet on mulle todella vaivaannuttavia, kun istutaan kahvipöydässä ja harrastetaan small talkia. Joskus tekis mieli saada niiden leuat loksahtamaan ja sanoa vaikka meneväni käymään paskalla.:D No en tietenkään oikeasti tee niin.



Mies on mulle kerran sanonutkin, että sä haluaisit varmaan elää vähän persoonallisempaa elämää. Jännä, että se näki sen musta. Miehelle passaa tällainen "3 lasta, okt ja koira -elämä" kuin nenä päähän.



Kyllä mäkin onnellinen olen kaikesta mitä mulla on, sitä en kiellä! Välillä vaan tuntuu, että oon joku norsu posliinikaupassa.:)

Yhdessä me moshataan siellä eturivissä ja huokaillaan syvään näille perheellisille, jotka eivät käy koskaan missään, saati sitten luota toiseen, että se toinen edes voisi käydä jossain. Rento meininki kautta linjan! :)Lapsia meillä on kaksi ja molemmat jo koulussa, onneksi! Elämää on vielä elettävänä, minua ei kahlita kotiin hellan ääreen pullalta tuoksumaan. Nyt odotetaan että lapset kasvaa vielä vähän että voidaan ottaa konserttireissuille mukaan.

Mies on mulle kerran sanonutkin, että sä haluaisit varmaan elää vähän persoonallisempaa elämää. Jännä, että se näki sen musta. Miehelle passaa tällainen "3 lasta, okt ja koira -elämä" kuin nenä päähän.

Kyllä mäkin onnellinen olen kaikesta mitä mulla on, sitä en kiellä! Välillä vaan tuntuu, että oon joku norsu posliinikaupassa.:)

Miksi elät muullaista elämää kun haluat??! Ja mieskin on sen KERRAN huomannut. Mitä ihmettä??

tunnista tästä itseäni, en oikeastaan lainkaan. Olen viiden lapsen äiti ja 4-kymppinen eikä ikäni haittaa minua lainkaan. Viihdyn hyvin kotona enkä enää välitä käydä kuppiloissa. Ennen se oli tärkeätä.



Käyn silti mielelläni suosikkbändien keikoilla, (viimeksi Sonata Arctican ja Volbeatin), voin pukeutua ja meikata raisummin silloin kun huvittaa.



MInusta se ei yhtään riitele keskenään, että yhtenä päivänä kuoputan kukkapenkkiä ja seuraavana istun prätkän selässä tai riehun keikoilla. Kuuntelen musiikkia ihan laidasta laitaan. Olen ihan mielelläni tämän ikäinen, vanhenen ukkoni rinnalla ja kaselen kun vanhimmat lapset alkavat olla täysi-ikäisiä ja lähtevät maailmalle.

Minä en tosin tunnista itseäni kuvauksista. Olen 42 v. Tosin nuo juonteet ärsyttävä. Eilen huomasin peilistä, että kun käännän päätäni, niin kaulaan tulee rypyt...Kammottavaa.



Ja kammottavaa on se, että iskias vaivaa. Kun olen kyykyssä, pitää vetää käsillä itsensä ylös, etteivät polvet rutise tai väänny väärään asentoon.



Mutta ei minua muuten tämä ikä vaivaa. Ehkä se johtuu siitä, että 72-vuotias isäni pitää itseään ikinuorena. Häntä luullaan 55-60-vuotiaaksi. Hänestä huomaa, että ikä on aika pitkälle sitä, miksi itsensä tuntee. Ei kokonaan, mutta puolet tulee omista fiiliksistä

mäkin haluaisin olla ikäni kanssa. Pelottaa, että multa menee pikkuhiljaa se juttu, josta oon itessäni tykännyt eli ulkonäkö. Voi että miten inhosin, kun mua kutsuttiin nuorena eloveenatytöksi ja vihelleltiin perään ja miten mä nyt olisin ONNESTA SOIKEANA, jos vielä noin tytöteltäisiin:)



Älkää ottanut niin vakavissanne näitä mun juttuja. ;)



ap

Olen 35v ja rakastan edelleen bileitä ja hyvää tanssittavaa musaa. Toisaalta taas tykkään sisustaa ja en oikein nyt ymmärtänyt, että mikä on beigen sisustuksen nuorekkaampi vastakohta; Lapin Kulta-julisteet ja pikkupullot kirjahyllyssä vai mikä? Kun en sellaisista ole tykännyt edes 18-vuotiaana...



Vanhempainilloissa tunnen olevani ihan oikealla paikalla, tosin nuorimmasta päästä, etenkin lapsipuolen lukion vanhempainilloissa ;)

ap

Ap, sinä et ole vain huomannut siis sitä, että ne peräänkatsojat ovat ikääntyneet! Ja he eivät viheltele perään kuten nuoret.

Ap, sinä et ole vain huomannut siis sitä, että ne peräänkatsojat ovat ikääntyneet! Ja he eivät viheltele perään kuten nuoret.

Taidat muuten olla oikeassa!

ap

vaan esim. meillä on tapetteissa voimakkaita värejä, graaffisia kuvioita, tauluissa ei ole kukkia ja merimaisemia vaan musta-valkoisia valokuvia eletystä elämästämme.



Terv. vierailija 2



PS. Sen verran vielä tarkennan että itse olen kyllä sinut ikäni numeron kanssa, en toivo olevani muun ikäinen, minua harmittaa vaan kun minusta oletetaan että 35 käyttäytyy, näyttää ja vaan on tietyn näköinen/oloinen.