Parasta mitä mulle on elämässäni tapahtunut

Terv. Jeesus

Tulin uskoon yli 10 v sitten, ja on totta, että elämässä on -tietynlainen- turva ja rauha, mutta näin vuosien kokemuksella voin sanoa, että ei se elämä ole onnea ja iloa sen enempää kuin ennenkään. Sama pätee moniin uskoviin ystäviini, samassa suossa tarvotaan, vastoinkäymisiä on, isoja ja vaikeita asioita on ratkaistavana ihan itse ja asiat menevät pieleen sellaisilla tavoilla, että käsittelemistä riittää. Kuten merimiesten vanha sanonta kuuluu: Rukoile Jumalaa, mutta soudettava on itse.

Tulin uskoon yli 10 v sitten, ja on totta, että elämässä on -tietynlainen- turva ja rauha, mutta näin vuosien kokemuksella voin sanoa, että ei se elämä ole onnea ja iloa sen enempää kuin ennenkään. Sama pätee moniin uskoviin ystäviini, samassa suossa tarvotaan, vastoinkäymisiä on, isoja ja vaikeita asioita on ratkaistavana ihan itse ja asiat menevät pieleen sellaisilla tavoilla, että käsittelemistä riittää. Kuten merimiesten vanha sanonta kuuluu: Rukoile Jumalaa, mutta soudettava on itse.

selitän itse tarkemmin mitä mä tarkoitin :)

Eli siis käsitän kyllä että elämä ei uskoontullessa muutu taikatempulla ruusuilla tanssimiseksi. Tiedän että vaikeuksia kohtaan jatkossakin. Mutta se joka on muuttunut, on asenne ja asian laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin!

Raamatussa Herra myös lupaa pitää meistä huolen. Voimme kertoa huolemme ja pyytää Herraa auttamaan, ja Hän on luvannut niin tehdä. Ehkä vastaus ei aina tule heti, mutta kyllä se tulee kuitenkin. Ja kun rukoilee Herran tahdon tapahtuvan, se on aina myös parasta pitkällä tähtäimellä. Siihen on hyvä luottaa ja tietää myös se, että mitään ei tapahdu Herran sitä sallimatta. Eli Hän myös valmistaa meidät selviämään vaikeuksiemme kanssa ja antaa meille, mitä silloin tarvitsemme.

Täytyy myös muistaa, että Herra pystyy ihmeisiin. Mihin ihmisen keinot ja voimat loppuu, siitä alkaa Herran keinot ja voimat.

Se jos mikä on sitä, joka tuo sitä turvaa ja helpotusta. Ennen ajattelin että mun pitää yksin pärjätä, ja jos en johonkin asiaan pysty ratkaisua tekemään, ei ole enää ketään muutakaan joka asian hoitaisi. Nyt on :)

ap

Samaa väitän minä!Elämäni muuttui radikaalisti sen jälkeen kun tulin uskoon,löysin valtavan RAUHAN ja ILON.

Vaikeatkin elämäntilanteet,mm. lapsettomuus ja siitä seurannut aviokriisikin selvisi parhain päin!Elämässä sattuu ja tapahtuu,mutta meillä uskovilla on turvana iankaikkinen Jumala,joka pitää meistä huolen!Seurakuntayhteys on kasvattanut ihmisenä ja antanut ihania ystäviä,toki kiitän kaikista vanhoista ystävistäkin =) .

ikinä kokeilleen meditaatiota? Siinä lienee sama lopputulos, menetelmä vain eri.

aina välillä maailma riepoo sivuraiteille, mutta aina voi palata Hänen huomaansa...

On hyvä, että saatte uskosta iloa eikä ahdistusta. Itse etsin taas kymmenen ateistivuoden jälkeen omaa tietäni uskon poluilla... mutta älkääs alkako käännyttää koska olen kamalan itsepäinen valinnoissani ja inhoan kaikenlaista komentelua :D



Olen tutustunut jo moneen uskontotyyppiin mutta en osaa vielä päättää. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa ortodoksisuus kauniine tapoineen... itse asiassa jopa lestadiolaisuus kiinnostaa! Kivittääkö joku mut nyt? :)