Lue keskustelun säännöt.
kohta 4n yh
02.06.2011 |
Oon 38. viikolla raskaana, lisäksi 3 isompaa pientä lasta. Eilen mies ilmoitti, että mun on häivyttävä elokuun 1. mennessä.
Miehen perään en haikaile, mutta olen ihan mielettömän vihainen! Epäreilua, että en saa keskittyä mitenkään loppuraskauteen ja vauva-aikaan. Omissa kamoissa ei oo paljoa keräämistä, mutta lasten sitäkin enemmän. Nyt pitäis taikoa meille kämppä, jossa varaa asua äitiyslomalaisena ja järjestää sen sata asiaa. Samaan aikaan vielä kattoa paskahousua, joka kehtaa tehdä näin ja jatkaa makaamistaan sohvalla vittumainen hymy naamalla entiseen tapaan.
Kommentit (8)
pakkaus- ja roudausapua ystäviltä. Ja henkistä apua tietty myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muussa tapauksessa mies saa häipyä, ei sinä ja lapset.
Puhut miehestä? Ainakin miehenä en kehtaisi enää sanoa itseäni mieheksi jos pistäsin vaimon ja lapset pihalle. Täysin munaton äijä kyseessä.
Keskustele nyt uudestaan asiasta jos saisit vähän tolkkua tai jos ei muuta niin lastensuojelusta kyselet neuvoa mitä tehdä.
Mistäs ukko yhtäkkiä kesän kynnyksellä hepulit sai kun lapsikin tulossa?
tulevan lapsen isä? Miksi ihmeessä voi noin hepuloida jos oma lapsi on syntymässä?
"mies" on kaikkien 4n isä. Kämppä on vuokra-asunto, sopimuksessa lukee molempien nimet. Asuntoa en edes haluaisi mielettömien asumiskustannusten vuoksi (mm. öljylämmitys) Hän nyt kevään aikana on saanut päähänsä, että HÄN ei lähde täältä mihinkään. Veti kaljaa kevään kuin sieni, kaiken huipuksi lievästi pahoinpiteli mut pääsiäisenä. Silloin sanoin ehdoksi yhteisasumisen tilapäiselle jatkumiselle raittiuden. Nyt mä oon sitten julma ja kohtuuton kiristäjä sen myötä. Silloin ajattelin sen riittävän siihen saakka että vauva syntyy toisaalta suoraan sanottuna oman jaksamisen kannalta ja toisaalta en halunnut myllätä lasten elämääkään juuri ennen vauvan tuloa. Masennus sillä taitaa nostaa päätään, makais vaan sohvalla ja sitten vittuuntuu kun mäkätän tekemättömistä hommista. Kaiken viime vuosien paskan jälkeen tuntuu tosi epäreilulta, että nyt mulle sanellaan jotain päivämääriä, jolloin oltava pihalla täältä. Yhtä paljon oon vihainen itselleni, kun tähän jamaan oon itseni ja lapseni osaltani saattanut. Sitkeys ja usko toiseen ihmiseen ja parempaa huomiseen kääntyikin tässä kohtaa minua vastaan. Alkaa olla voimat tosi loppu kun en saa nukuttuakaan supistusten ja ajatuksien takia. Huoh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et halua jäädä asuntoon asumiskustannusten takia, mutta kuitenkin on epäreilua että sinä joudut muuttamaan? Koita päättää.
ja jae itse sossulta apua uuteen kotiin. Eihän mies käskenyt lapsia ulos.
Asutte siis miehen asunnossa? Mies ei ole olemassa olevien lastesi isä?
Paska juttu tosiaan. Ota yhteyttä kaupunkisi sosiaalitoimeen ja pyydä sieltä apua.