Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi raskaus lapsen kuoleman jälkeen, en osaa iloita
01.06.2011 |
Meidän lapsistamme (toinen keskimmäisistä) yksi kuoli vajaa pari vuotta sitten ja elämä sen jälkeen ei ole oikeastaan palannut vielä ennalleen, ainakaan täysin. Edelleen osa päivistä on todella vaikeita, surutyö on siis vielä kait kesken tavallaan enkä tiedä loppuuko tämä koskaan. Varmasti emme koskaan unohda lastamme ja ikäväkin lienee pysyvä, mutta toivon, että jonain päivänä tämän arjen pyöritys olisi edes vähän helpompaa.
Tein tässä vähän aikaa sitten positiivisen raskaustestin ja nyt en vaan osaa iloita tästä raskaudesta tai uudesta vauvasta. Tiesimme, että raskaus on mahdollinen, koska meillä ei ehkäisyä ollut käytössä kun kaikki aiheuttavat miulle ikäviä sivuvaikutuksia ja kun minä en ovuloi tai ainakaan aiemmin ovuloinut ja siksi ei ole tullut yllätysraskauksia. Tuo yllätysraskaus on kyllä väärä sana, koska tiesimme raskauden mahdollisuuden, joskaan kumpikaan meistä ei siihen uskonut.
Olen yrittänyt nähdä tässä raskaudessa positiivisia puolia, mutta jotenkin en vaan osaa. Toisaalta pelkään, että menetämme tämänkin lapsen liian varhain tai saan keskenmenon tmv. Ollaan myös kuultu muutamilta tutuilta kommentteja tyyliin, että tämä vauva korvaisi menetetyn lapsemme, mutta eihän se niin ole. Varmasti hekin vain hyvää tarkoittavat, vaikkei sanomisensa mitenkään järkevää olekaan.
Kommentit (7)
Todennäköisesti kokisin itse asiat ihan samoin.
Ei uusi lapsi korvaa menetettyä lasta, se on ihan päivänselvää. Mutta totta on myös se, että kun elämään saa jotakin uutta ilonaihetta, se vanha suru painuu hieman enemmän takaa-alalle. Varmasti tulee hetkiä, jolloin ei siltä tunnu, mutta myös toisinpäin.
Ole ihan rauhassa hämilläsi ja pelkoakin saat tuntea. Olen aivan varma, että aikanaan, muuttuu tämän lapsen saaminen iloiseksi asiaksi. Tämä lapsi ei vie menehtyneen lapsen paikkaa, mutta hän tulee täyttämään edes pienesti sitä tyhjiötä, mitä edesmennyt lapsenne sydämiinne jätti.
Onnea uudesta raskaudesta, vaikkei se ihan vielä onnelta tunnukaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä sanoisin, mutta haluan kertoa että tunteesi ovat täysin normaaleja. Itsekin olen raskaana esikoisemme kuoleman jälkeen, ja psykologi ja muu ammattihenkilöstö on sanonut useasti että vaikka raskaus on toivottu, ei se silti mene kuten edelliset raskauden. Voi olla vaikeaa nauttia, pelkoa jne.
Jaksamista sinulle ja puhuthan tunnoistasi myös neuvolassa niin saat mahdollisuuden keskustella jonkun kanssa. Ne tietää kyllä mistä on kysymys.
murehdit varmaan koko raskauden ajan enemmän tai vähemmän. Oletko sitä tyyppiä, jolle auttaa juttelu jonkun psykologin kanssa, silloin varmasti kannattaisi sellaiseen ottaa yhteyttä. Esim. vauvaperheneuvolan psykologi olisi oikea osoite. Minulta kuoli kuopus, kolmas lapsemme, vauvana pari vuotta sitten ja en ole uskaltanut tulla uudelleen raskaaksi. Vaikka olisimme halunneet kolme elävää lasta, ei ainakaan nyt tunnu siltä, että kykenisin enää elämään sitä raskausaikaa. Ehkä joskus myöhemmin sitten, kun asia ei ole niin tuore, tai ehkä ei koskaan. Ymmärrän hyvin tunteitasi.
että elämässä sattuu mitä sattuu ja aina ei mitään voi
siksi on turha surra etukäteen vaan yrittää nauttia näistä päivistä kun huomisesta ei tiedä.
onnea raskaudesta, iloa ja valoa!
tiedäthän pähkinä-palstan yahoo groupseissa? Se on suljettu raskauspalsta niille, joilta on lapsi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et vielä tässä vaiheessa iloitse, onhan menetyksestä vielä niin vähän aikaa, mutta uskon ettän ajan kanssa kaikki muuttuu. Iloitset kun saat vauvan syliisi.
Minulla ei kyllä ole kokemusta, mutta toivon sinulle vain parasta.
Voimia teille ?
Alue: Aihe vapaa
En nyt osaa sen paremmin auttaa, mutta tunteesi kuulostavat aivan normaaleilta. Eräällä ystävälläni oli samankaltainen tilanne ja hän kertoi tunteistaan aikanaan aivan samoin. Häntä auttoi, että pääsi keskustelemaan jonkun kanssa, mutta tämä ei varmasti ole mikään pakko.