Onko elämäsi sellaista mistä haavelit 15-18-vuotiaana?

toivoisin vaan että ei olis velkaa ja voisin olla hieman hoikempi :)

Sen ikaisena minulla oli "teiniangsti", ja haaveilin rakkaudesta, omasta kodista ja maailmanparanuksesta.



Olen saanut toteuttaa lahes kaikki aikuisian unelmani tahan mennessa, paattavaisyydella :).

Ihana mies, omakotitalo, haastava ja ihana tyo, opiskellut niin pitkalle kuin olen voinut, pari bonuslasta, koira, matkustelen, hyva talous yms.

Olisi kannattanut pitää unelmista kiinni, olisin nyt lääkäri tai vähintäänkin tuleva sellainen, eikä ikinä olisi mitään rahahuolia.

halusin olla ikisinkku ja asua jossain tosi maalla tai saaressa ehkä toisen yhtä ikisinkun kanssa ;) ei ainakaan mitään perhettä... akateeminen villatakki päällä raapustaa jotain väitöskirjaa tms :P



Olen kaupungissa asuva kolmen lapsen äiti jolla 'muka-akateeminen' työläinen, jee.

Hyvä koulutus, erinomainen puoliso, ihana pieni lapsi ja toinen tulossa, hyvä taloudellinen tilanne, hyvä terveys.

mutta ei haittaa. Ainut mikä harmittaa on se etten kouluttautunut enempää...



Eli haaveilin että minulla on 3 lasta, olen naimisissa silloisen mieheni kanssa, asumme edelleen helsingissä, ja että kouluja kävisin pitkälle, ammatikorkea/yliopisto tutkinto.



Nyt 30v:nä minulla on 1 lapsi, (enkä missään nimessä haluaisi kolmea lasta, kaksi on ihan maksimi!!), naimisissa olen, mies vaan on vaihtunut, asun "maalla" (reilu 60km helsingistä), koulutkin (lukio) jäi kesken, ammattikoulu tutkinto sentään on. Onnellinen olen. :)

ikähaarukassa... Olin jossain vaiheessa varmaan sitä mieltä että musta tulee rocktähti, mutta kyllä mä jossain vaiheessa myös varmaan tästä nykyisestä markkinointityöstäkin haaveilin.



Perhe-elämä ei varmaan ole täysin mun unelmieni mukaista (varsinkaan kun edes mun mieheni ei ole rocktähti), mutta lapsiluku on se mitä kuvittelinkin.

ja lähteväni töihin ulkomaille. Täällä sitä vaan kitkutellaan ja haaveilen ns. normaalista elämästä: rivarinpätkä, kaksi lasta, hyvin tienaava mies ja koira.

en edes kovin haaveillut, ajattelin tulevani tiedemieheksi, mutta en tullutkaan. Äitiydestä ja neljästä lapsesta en tosiaan haaveillut

Nyt on 2 poikaa ja 2 tyttöä.

yritin vain selviytyä päivästä toiseen. Ihmeen hyvin olen kuitenkin pärjännyt kun lähtökohdat ei olleet kovin kehuttavat.

eli mulla on maailman paras mies, hyvä parisuhde, kolme ihanaa ja tervettä lasta ja omakotitalo.



Lisäksi olen ammatissa, josta tykkään.

Tuossa iässä en enää haaveillut huippututkijan urasta ja Nobelin palkinnosta. Halusin vain ammatin, jolla pystyisin elättämään itseni ja hankkimaan pienen oman asunnon jonkun kaupungin ydinkeskustasta. Haaveilin myös siitä, että minulla olisi sopivat vaatteet joka tilanteeseen. Sekä rakkaudesta, tietenkin. Kaikki tämä on toteutunut. Pieni asunto on tosin vaihtunut 120 neliöön, mutta kestän sen jotenkuten ;)

eli kuvittelin, että minusta tulee tavallinen sairaanhoitaja tai opettaja, joka asuu rivitalossa ja käy perheen kanssa kerran vuodessa ulkomailla.



Tuli ihan muuta kuin tavallista. Tuli paljon enemmän ja joutilaampaa. Rahasta ei ole pulaa, koska paiskin aikanaan 12 vuotta töitä putkeen.

Haaveilin ihanasta miehestä ja yhdestä tyttärestä, joiden kanssa asuisimme maalla ja touhuaisimme paljon yhdessä. Töitä, matkustelua jne.



Tytär mulla kyllä on, ja poikakin, mutta se sitten siinä :)

Haaveilin siististä toimistotyöstä ja pienestä, puhtaasta asunnosta. (Vanhempani tekivät paljon ulkotöitä ja kotimme oli aina tupakansavussa ja rönttäinen).



Nykyinen elämäntyylini niin kaukana kummastakin vaihtoehdosta, etten meinaa uskoa edes todeksi. En osaa olla edes oikeasti onnellinen taloudellisesta tilanteestani, koska en koe ansainneeni tätä millään.