Lue keskustelun säännöt.
On vaikeaa opettaa lapsille pettymyksen sietoa.
01.06.2011 |
Rakastan lapsiani yli kaiken, valitsin ammattini, asuinpaikan, harrastukseni ja kaiken mahdollisen niin, että ne sopivat lapsille.
Meillä on rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa monia omia ja lasten unelmia. Nyt kun kaikki kolme lähestyvät kouluikää, olen huomannut, etten ole tarpeeksi sanonut heille ei, koska ei ole tarvinnut. Nyt olen opetellut kieltämään jotain asioita sen vuoksi, että jotain on joskus kiellettävä. Ei ole helppoa lapsille eikä minulle.
Kommentit (4)
Älä ota sitä. Älä koske siihen. Et saa tätä, annapa tänne.
Onko lapsellani jo kestovitutus? Ikää 1,5 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota sitä. Älä koske siihen. Et saa tätä, annapa tänne.
Onko lapsellani jo kestovitutus? Ikää 1,5 v.
Eiköhän sillä ole asiat ok, jos sitä aina muistetaan myös kiittää tekemättä jättämisestä ja siitä, että antaa tavarat pois. :)
Pettymyksiä ei minusta tarvitse erikseen opettaa, niitä kun elämä lappaa koko ajan eteen. On sitten eri juttu, että miten paljon vaivaa vanhemmat laittavat siihen, että siloitellaan joka ikistä pettymystä.
Ei niitä tarvitse opettaa, mutta ei saa siloittaa kaikkia vastoinkäymisiä pois.
Esimerkiksi taaperolle tulee vastoinkäymisiä, kun hänen ei anneta ajaa toisen lapsen polkupyörällä puistossa. Leikki-ikäiselle tulee vastoinkäymisiä, kun kaveri tuli kipeäksi eikä päässykkään leikkimään tai lempi lelu hukkui kauppareissulla. Tottakai sitä voisi soitella ympäriinsä ja hankkia toisen leikkikaveri tai äkkiä tilata uuden identtisen lelun, mutta silloin nämä ikään sopivat pettymykset jäisi kokematta. Kouluikäiselle tulee pettymyksiä, kun luokkakaveri ei kutsukkaan synttäreille tai urheilukilpailussa hän ei saanutkaan palkitoa.
Jos vain yhtäkkiä alkaa tulla kieltoja, niin varmasti vituttaa. Jos sen sijaan istutte alas, puhutte asiat selviksi ja käsittelette yhdessä sen, miksi lapsi ei voi saada kaikkea mitä haluaa ja mihin hintaan hyvänsä, hyväksyy murkkukin asian helpommin.
Pettymyksiä ei minusta tarvitse erikseen opettaa, niitä kun elämä lappaa koko ajan eteen. On sitten eri juttu, että miten paljon vaivaa vanhemmat laittavat siihen, että siloitellaan joka ikistä pettymystä.