Mitä teidän 2-vuotiaanne tekevät ulkona, jos muita lapsia ei ole seurana?
Kirjoitan näemmä joka vuodenaikaan näitä ulkoilukysymyksiä, mutta se ei selvästikään ole minun (eikä poikani) vahvin laji... Meillä on lähellä leikkipuisto, muttei siellä enää juurikaan kukaan ole, kun hiekkalaatikko on jäinen (ja jotenkin ne leikit kuuluvat kesään) ja keinussa tulee kylmä. Kun koko kesä on pihassa lykitty kärryjä, on sekin alkanut pientä puuduttaa. Kävelyretket päättyvät yleensä muutaman askeleen päästä syliinpyynnöksi (ja vaikka poika kevyt onkin, ei kuitenkaan NIIN kevyt äidin kantaa kilometritolkulla...). Minusta ratasajelut ovat pienempien lasten juttuja eikä siitä seuraa muuta hyvää kuin äidin hyvä kunto ja lapselle raitista ilmaa. Vaikka autot kiinnostavat sisäleikeissä vähän liiaksi asti, ei hän ole innostunut ulkona niitä lykkimään. Pallokaan ei innosta yhtään hiukkaa (ellei satu löytämään jonkun muun jättämää palloa, mutta jostain syystä näitä löytötavaroita osuu eteemme kovin harvoin :).
Tulipas oikein valituskirjoitus (ei taida olla ihme, ettei poikakaan mene ulos riemumielin rintatahtoo - vaikkei nyt suuremmin vastustakaan näitä velvollisuuskäyntejä). Uutta intoa ulkoiluun - teemamme kaipaa vinkkejä!!! Olisiko sinulla niitä?
Kommentit (8)
Ja meillä kyllä oli rattaat ja on aika usein vieläkin mukana. Eihän niissä tarvitse istua jos lapsi jaksaa itse kävellä, mutta varuilta ne on kiva olla mukana. Siten voi lähteä vähän pidemmällekin kun ei tarvitse pelätä koska lapsi väsyy. Mutta siis kävelylenkille, lapsi kävelee ja tutkii paikkoja samalla itse keksien sitä tekemistä, joskus on meilläkin jämähdetty oman pian lähettyville kiviä kerämään tai matoa ihmettelemään. Ja vaikka meilla on ne rattaat usein mukana niin pojasta on silti kasvanut kyllä reipas kävelijä, tai ehkä juuri sen takia, rattaiden turvin on tullut lähdettyä kauemmaksi ja sitten huomaamatta poikakin kävellyt pitkän matkan. Yleensä vaikka lapsi sitten istuisikin rattaissa niin kyselen vähän väliä, että kävelisikö itse ja kyllä useimmiten ne omat jalat voittaa.
Itse työntäen meilläkin on menty pitkät matkat, ylä- ja alamäet välillä niin että äitiä ihan hirvittää.
mei aiina kävellään ensin tunnin lenkki niin vauva ehtii nukahtaa, sitten mennään leikkipaikalle. Kierretään yleensä pari kolme leikkipaikkaa niin pojalla on mielenkiintoista =). Hän tykkää liukumäistä ja laskee monta kertaa peränjälkeen. Sittten tykkää niistä sellaista eläinkiikuista, ne käy aina kaikki läpi. Tykkää myös tavallisista keinuista mutta niissä tarvii apua. Muuten sitten kiipeilee kiipeilytelineissä ja muuten vaan juoksee ja purkaa energiaa...
ikkunassa näkyy, katso lintu, mitäs tuon puun takana onkaan), ajetaan autoilla (äiti jo kyllästyy), käydään retkellä (pikkueväät mukaan tyyliin pillimehu ja keksejä; suosittua), ei mennäkään ulos vaan uimahalliin jne.
Asumme maalla ja täällä ei ole leikkipuistoja eikä noita kavereita pojalle joka kulmalla, joten ulkoillessamme pojalla ei ole kavereita vaan yleensä isä tai äiti tai molemmat. Meillä on myös koiria, joten viemme koirat lähimetsään lenkille joka aamupäivä (koirat saa juosta irti) ja poika touhuaa mielellään koirien kans ja muutenkin poika tykkää touhuta omiaan noilla lenkeillä... Omalla pihalla sit pelaamme jalkapalloa, leikimme hiekkalaatikolla, juoksemme kilpaa, tutkimme luontoa jne. Kyllä poikamme sit päiväkodissa ollessaan on ulkona toisten lasten kanssa (n. 1 kerta viikko) ja saa leikkiä niillä leluilla esim. laskea liukumäkeä jne. Kyllä sitä jotain aina keksii kun vaan on pakko!
Meillä mennään paljon vuodenaikojen mukaan. Esim. keväällä/kesällä istutettiin yhdessä pihalle kukkia ja muita kasveja. Syksyllä haravoitiin lehtiä. Talvella tehdään esim. lumitöitä yhdessä. Pojalla on tietenkin hänen ikäiselleen sopivat harava, lumilapio, -kola, katuharja jne..
Kun poika oli kaksivuotias, niin yksi suosituimmista kapineista oli potkuteltava traktori peräkärryineen. Kolmivuotiaana hän sai samanlaisen, mutta poljettavan sellaisen. :)
Kunhan lunta tulee, niin pulkka mahtaa olla kova sana (ja lumiukkojen värkkääminen).
Jos kyselet tosiaan tämän hetken " talvileikkejä" niin meillä poika kovasti tykkää nimenomaan " oikeista töistä" eli haravoi lehtiä, karsii oksia pensaasta, lapioi lunta. Tänään vaihtoi isän kanssa talvirenkaat autoon eli " putsasi" kesärenkaat roskista, pumppasi talvirenkaisiin ilmaa isän kanssa ja kantoi pölykapseleita yms. Heiteltiin me vähän lumipalloja ja lapioitiin pojan omiin kottikärryihin lunta ja tehtiin lumikakkuja (joo, anoppilassa oli vielä tänään luntakin Keski-Suomessa!).
Muuten kotona ollaan puistossa. Meillä siellä vielä tarkenee keinua ja pelata palloa, kerätä käpyjä ja keppejä, tutkia puita, laskea liukumäkeä, roikkua kiipeilytelineessä, tasapainoilla erilaisilla reunoilla kuten hiekkalaatikon reuna yms.
Käydään myös kävelyllä metsässä tutkimassa kaikkea kiinnostavaa. Käydään syöttämässä oravia ja lintuja. Reiluun kuukauteen ei ole rattaita käytetty kuin pidemmillä matkoilla ja shoppailureissuilla. Kotialueella kävellään joka paikkaan, mutta poika onkin tullut isäänsä ja näkyy kävelevän reippaita matkoja - sellaisiakin, joissa äidillä loppuu kunto =)
Hiekkalaatikollakin tekee kakkuja vielä, täällä päin kun on plusasteita tällä hetkellä 7 eikä hiekka ole vielä jäässä. Pelaamme paljon myös jalkapalloa, mopokin on kovassa käytössä pihalla.
Lisäksi käymme paljon kävelyllä, siis kävelemme molemmat, rattaat eivät ole mukana. Tyttö hyppii lehtikasoissa tai vesilammikoissa, käydään ojan reunassa katsomassa olisiko siellä sammakko, ihmetellään lintuja, tms.
Onhan ulkona vaikka minkälaista tekemistä. Eikä keinuessa muuten tule kylmä, jos on kunnon tamineet päällä :) Mutta onhan se ihan lapsesta kiinni, toiset on aktiivisempia kuin toiset.