Keksikää mitä vastaan lapsen pienuutta kommentoiville...

eikä kukaan ole sanonut että onpa pieni. Onko sun vauva jotenkin muutenkin siro kun tuolla lailla saa huomiota?

Mutta toimi niin, että kerrot asian heti, ennen kuin kukaan sanoo mitään. Ihmiset eivät kommentoi enää sen jälkeen asiaa mitenkään.



Paitsi kerran yksi mukava (viisas) ihminen totesi, ettei huomannut lapseni pienuutta.



Tämä pieni lapsi on jo kohta 17, mutta minä sanoin aina näin:

"XX on 6 kk, mutta hän on pienikokoinen ikäisekseen."

Ja sitten vain vaihdat lapsesi iän tuohon lauseeseen. Toimii!

mutta mieluummin ottaisin sun ongelman kuin omani, joka on päinvastainen. Eli pitkää pikkulasta aina ihmetellään, koska on kokonsa puolesta paljon ikäistään vanhemman oloinen. Ei tunnu kivalta, kun kasvatuksen ammattilaisetkin olettaa lapsen osaavan neljävuotiaiden juttuja, vaikka on vasta vähän reilut parivuotias...

Saan todella taistella ja huomauttaa että pitkä poikani saa ikäistään kohtelua!

Yleensä pienuus = söpöys, ja siksi kommentit voivat olla ajattelemattomia.



MILLÄ en tietenkään tarkoita, etteikö olisi ymmärrettävää, että sinä loukkaannut. Olet huolissasi ja koet, että sinua arvostellaankin ehkä hiukan.



Mitä, jos vetäisit överiksi sen söpöyden ihailun. Eli myötäilisit vaan, että "niin, eikös olekin söpö pieni kirppunen...?"



Eli kieltäydyt lähtemästä taivasteluun mukaan, etkä nyt tietenkään ala selittää tilannetta uppo-oudoille ihmisille.



PS: missäpäin te asutte, meillä stadissa kun ei kukaan koskaan kurkkinut vaunuihin tai tullut kommentoimaan...

on kertoa oikeaa ikää...

ja itku siinäkin joskus tuli..

Meidän poika on toki ikäisiään isompi, mutta niin olemme me vanhemmatkin.

Mutta tiedän miltä tuntuu kuulla sama laulu uudestaan ja uudestaa..

Minä päädyin jopa neuvolasta kysymään että onko lapseni jotenkin epänormaalin iso.. siellä sanoivat että on ihan normaali rintamaito-vauva.

Nyt leikki-ikäisenä on edelleen muita pidempi, mutta hoikistunut huomattavasti.



Voisihan siihen päivittelyyn sanoa esmi. "että riippuu mihin vertaa" kaikkihan me ollaan eri kokoisia.

pitää kommentoida oli sit pieni tai iso jne. Mulla on pienikokoinen tytär vaikkakin normaalin rajoissa ja aina on tyttöparka saanut kuulla pituudestaan. Nyt 8-vuotiaana on joskus tytöllä itsetunto-ongelmia juuri sen takia että ääliöt aikuiset kommentoivat ääneen "mitä onko hän jo tokalla näyttää ihan esikouluikäiseltä korkeintaan"...mikä ihmisiä vaivaa?

vaikka itse emme ole ja sitä saa ole selittelemässä jatkuvasti. Törkeimmät ihmiset ovat kyseenalaistaneet, ettei mieheni ole lapseni isä. Ja yksi naapuri ei ollut huomannut, että olin raskaana niin epäili adoptiota.



Olen ratkaissut tilanteen niin että sanon heti, että äiti kävi vieraissa tai fiksummille selitän jotain geenien ihmeellisyydestä.

27, asumme Espoossa, eli korvessa... ;-) Tällä on Isot Omput täynnä uteliaita mummoja.



Tietenkään eivät tee sitä pahuuttaan, ehkä siinä vaivaa minua juuri se että lapsen koko oli yllätys synnytyksen jälkeen ja alussa oli auki onko kyse jostain kamalasta sairadesta tai syndroomasta ja vieläkään ei syytä tiedetä. Huomautukset saavat aina muuten kurissa pitämäni huolen taas valloilleen.



AP

meillä 2v. poika on isohkon kokoinen, ja ei puhunut vielä juuri mitään tuossa alle 2v iässä, niin harmitti kun esim terveyskeskuksessa tms. mummot jututti ja sitten valitti että kun poika ei vastaa. Aina sai selittää ensin että joo ei vastaa kun ei puhu, ja seuraavaksi varovasti epäiltiin, että on joku vika...



On noin 95 cm pitkä, eli pitkähkö ja tosi vahva tukka, että jotenkin näyttää vanhemmalta kaikin puolin.



Ehkä ei kannata närkästyä kyselijöistä, ihmettelivät sitten pienuutta tai suuruutta. Eivät kuitenkaan varmaan pahaa tarkoita.

vallankin kun sinulla on huoli siitä, että lapsellasi olisi jokin vamma tms. joka pienikokoisuuden aiheuttaa. Itselläni on pieni kaksivuotias, joka ilmeisesti on vain geneettisesti pieni. Syntyessään oli ihan normikokoa vallankin siihen nähden, että syntyi muutaman viikon etuajassa.



Itse olen huomannut, että moni kommentoi esim. sitä, että lapseni puhuu todella hyvin. Tällöin ihan kuin varmuuden vuoksi huomaan sanovani, että hän on ehkä vähän ikäistään pienemmän kokoinen ennen kuin ikä on tullut varsinaisesti kysymykseksikään.



Itse ajattelen, että voisi olla sinulle helpompaa jo dialogin alkuvaiheessa sanoa, että lapsi on pienikokoinen. Itse kun sanon näin ei yleensä juuri kukaan lähde lapsen pienuutta ihmettelemään. Tosin tietenkin yhtä hyvin voit vain koittaa hymyillä nätisti ja olla hiljaa tai paukauttaa jotakin tyyliin maasta se pienikin ponnistaa, pieni on kaunista tms.

justiin oli lehdessä että vauvat pienempiä kun saavat rintamaitoa useammin kun 40v. sitten (silloin joka kymmenes, nykyään jopa puolet puolivuotiaista)

eli sanot vaan että tississä se on koko ajan kiinni:D