Keksikää mitä vastaan lapsen pienuutta kommentoiville...

Meidän tyttö oli syntyessään 46 cm ja nyt 5kk on n.61cm. Ei ole pituudesta sen kummemmin ainakaan neuvolassa kommentoitu, muut sitten sitäkin enemmän. Sano imettelijöille, että pieni on kaunista :)

mutta mieluummin ottaisin sun ongelman kuin omani, joka on päinvastainen. Eli pitkää pikkulasta aina ihmetellään, koska on kokonsa puolesta paljon ikäistään vanhemman oloinen. Ei tunnu kivalta, kun kasvatuksen ammattilaisetkin olettaa lapsen osaavan neljävuotiaiden juttuja, vaikka on vasta vähän reilut parivuotias...

Mulla on tosi pitkä poika, menee syksyllä kouluun ja kuulen päivittäin ihmettelyjä, että eikö se ole jo koulussa, onpa pitkä, näyttää ihan toka- tai kolmaluokkalaiselta...



Ei ne ihmiset pahaa tarkoita, heillä on vain tarve kysellä. Varmasti sunkin vauva on tosi suloinen ja siksi sitä halutaan ihailla ja sitten ihmetellään kokoa. Ymmärrän kyllä, että se on rasittavaa.

Sano vain, että aika pienihän se tosiaan on ja hymyile ja poistu paikalta.



Meidänkin ihan normina syntynyt kuopus on ollut aika pieni (oli melkein -2SD puolivuotiaana), mutta kasvanut nyt viimeaikoina hyvin on ja 1,5 v jo -1SD käyrällä. Mutta kyllä tästäkin on sanottu ihan lähiaikoina, että ajattelin, että olisi nuorempi. Ei haittaa minua.

Satunnainen mummu: "Oi kuinka söötti, miten vanha se on?"

Minä: "Puoli vuotta ja kyllä, on ikäistään pienempi."

Ja tiedän, se on ärsyttävää, meilläkin pieni tirriäinen josta kaikki sanoivat aina että onpas pieni! Sitten niille isoille sanotaan vastaavasti että onpas iso jässikkä. Enemmän se minusta on vain yleistä jutustelua, kun arvostelua. Ihan varmasti olen itsekkin sortunut samaa kun sanoo jotain siitä syystä että jotain pitää sanoa ettei töksähdä hölmösti se dialogi. Sano tästä lähtien että hienosti menee omilla käyrillään, ei tarvii enempiä selitellä :)

Itsekin voisin noin sanoa, mutta vain siinä tapauksessa, että lapsi vaikuttaa muuten normaalilta ja terveeltä. Eihän sitä tietysti päällepäin näe.



Ei se kauhistelua ole, ihmettelyä vain. Kai se on joku tapa, että jotain pitää sanoa, muuten tuntuisi hölmöltä todeta, että aha, vauva. Itsellä kumpikin vauva on ollut iso ja paksu (ja hämmästelyä nekin aiheutti), ehkä siksikin pieni ja siro vauva tuntuu erikoiselta.



Jos vain jaksat kuunnella, älä ota sitä kritiikkinä, vaan anna mennä small talkina. Ajattelematontahan se on, mutta ole sinä jalompi ;)

Itse olin hyvin pienikokoinen pikkulapsi, ja sitä aina kaikenmaailman täti-ihmiset ja joskus toisetkin lapset hämmästelivät. Eräs velmu setä neuvoi sitten minua sanomaan pienuuden kummastelijoille: "Mieluummin hyppysellinen kultaa, kuin kapallinen paskaa" Voin kertoa, että toimii! Tosin ei ehkä kovin diplomaattista ..... ;)

Ihmiset harvoin tajuaa, että ihan joka asiaa ei tarvitsisi kommentoida vaikka ei mitään pahaa tarkoittaisikaan.



Mun ilkeässä mielessä tuli seuraava lause mieleen:

"oot säkin ruma, mutta en mä sitä ääneen meinannut sulle sanoa"



Saisit varmaan sen jälkeen tulla av:lta lukemaan kuinka joku vastaan tullut herkkähipiäinen av-mamma haukkui vaikka mitään ilkeetä en ite sanonut ;D

Mullakin lapsi on ikäistään pienempi ja varsinkin vauvana talvivaatteissaan näytti vieläkin pienemmältä kuin oli. MÄ vastasin yleensä, "joo niin on aika pieni", "Tullut vanhempiinsa" tai en mitään.

...olin juuri tänään niin pahoillani kun sattui samalle aamulla kaksi kommentoijaa. Olen yleensä tyytynyt vain sanomaan, "niin sitä unohtaa miten pieniä ne on", mutta siihenkin jotkut vielä oikein täsmentävät että ei, hän kyllä on puolivuotiseksi tosi tosi pieni. Haloo!



Nro 3, hän oli 6 kk neuvolassa 61 cm ja 6160 kiloa ja on siis poika.



Toivon että kommentoijat ehtyvät ennenkuin poika on vähän vanhempi, ei ole kivaa sitten kun itse tajuaa että muut ihmettelevät aina...



Ja ymmärrän päinvastaisenkin ongelman, että ikäistään isommilta odotetaan käytöstä jota he eivät voi vielä osata.



Mutta jotenkin tuntuu että tuntemattomien kanssa voi pysyä yleislinjalla keskustelussa. Höh!

Aluksi kans ärsytti suunattomasti. Minä sanon aina että pieni on kaunista:) Nykyään neiti on 1v 69cm ja 6,9kg ja edelleen pikkuruinen,mutta enää ei ärsytä. Musta on ihanaa ku toinen on pikkuinen,niin se on jotenki helppo hoitaa,kätevä kuljettaa mukana :)

mutta ihmiset ei varmastikaan tarkoita pahaa, vaikka se sinusta tuntuu ikävälle. Omasta mielestäni pienet on hurjan söpöjä ja varsinkin sellaiset pienet, jotka jo tarkkailevat ympäristöä.



Meillä ongelma on ollut toisinpäin. Lapset ovat pituudeltaan +käyrällä, 3v on 4v kokoinen ja juuri 2v täyttänytkin menee pituudesta 3v ikäisestä. Ei ole helppoa, kun vieraat ihmiset katsovat ja olettavat lasten olevan vanhempia, ja käyttäytyvän sen mukaan. Todellisuudessa kun ovat nuorempia, niin aina saa selitellä.

vauvat on aina pieniä? Vaikka vauvasi olisi joitakin senttejä pitempi, niin silti sanottaisiin, että onpas pieni. Koska vauvat ovat aina pieniä? Se on yksi tapa ihastella lasta. Se vain kuulostaa ikävältä omissa korvissasi, koska hän oikeasti on ikäistään hieman pienempi. Ehkä siis vähän isommastakin lapsesta sanottaisiin sama kommentti, jolloin se ei harmittaisi.. ymmärsitköhän, mitä tarkoitin? en osaa selittää :)

meillä on esikoinen poika, ja myös hän oli pienikokoinen vauvana. Nyt on 2,5v ja pituutta on tullut hyvin, mutta hoikka on, Kummatkin lapset ovat terveitä. Ymmärrän sinua, itseänikin ärsyttää ihmisten ainainen kommentointi lasteni koosta, mutta yritän jättää ne sikseen. Kyllä lapset ehtivät vielä kasvaa.

Mulla oli odotusaikana pieni maha, ja kyllästyin kun sitä jatkuvasti hämmästeltiin ja olin jossakin vaiheessa siitä itsekin jo vähän huolissani (juuri tuon ympäristön paineen vuoksi). Painoni nousi siis normaalisti ja sikiö sekä sf-mitta kasvoivat hyvin käyrillä, mutta jotenkin ulospäin se maha silti näytti pieneltä.



Olen reipas ja suulas ihminen, joten jossakin vaiheessa aloin sanomaan jo keskustelun aluksi että "mun mahan koosta ei sitten tarvitse sanoa mitään, olen kyllästynyt kuuntelemaan onpas se pieni -kommentteja". Kaikki ymmärsivät tämän heti, ja olivat heti "minun puolella" sanoen tyyliin "joo ymmärrän, onhan se ärsyttävää jos koko ajan arvostellaan ja hämmästellään jne."



Ehkä sinäkin voisit ihmisiä tavatessasi "kiirehtiä edelle" ja sanoa jo heti alkuun että lapsi on pieni, eikä sitä tarvitse muiden jeesustella. Itselläsi on asiasta huolta jo muutenkin.

Sano vaikka, että lapsi on 4kk. Eiköhän mene läpi niille mummoille.

suloisia, paljon söpömpiä kuin sellaiset pulleat pallerot, joten nauti siitä! Ja on niitä myös kevyempi kannella, sekin on plussaa:) Ja ne kommentit kannattaa antaa mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mulla on kaikissa raskauksissa kommentoitu pientä mahaa, en ole jaksanut siitä niin välittää, vaikka ekassa raskaudessa se tuntui vähän kurjalta kun heräsi välillä pieni huoli siitä onko kaikki hyvin kun pienuutta niin kommentoitiin. Tsemppiä ja nauti pikkuruisestasi!

ja kyllä vituttaa. Kerran sanoin yhdelle läskin vanhemmalle joka taivasteli yhden lapseni pienuutta ja joka vielä, kas kummaa, käveli että onneksi sentään ei ole läski. Tiedän ei ollut oikein sanoa mutta raja tulee joskus vastaan. Eikä ole mukava kuunnella tervettä itkevää lasta joka sanoo, että äiti miksi mä olen niin pieni? Ja kommentoijat ovat olleet poikkeuksetta naisia, ei koskaan miehiä tai lapsia.

Satunnainen mummu: "Oi kuinka söötti, miten vanha se on?"

Minä: "Puoli vuotta ja kyllä, on ikäistään pienempi."

eli juuri näin. Meillä lapsi on aivan terve, mutta ikäisekseen hyvin pienikokoinen. Me vanhemmat olemme isoja, mutta kasvoimme hitaasti. Olen tottunut sanomaan juuri kuten lainauksessa, eli "poika on ekalla luokalla - on kyllä pienikokoinen." Joskus lisään vielä "itsekin kasvoin myöhään". Etenkin jos lapsi on kauempana, sanon tämän, jotta kun hän tulee paikalle, asia on jo selvitetty :) Jostakin syystä tuo pituuden kommentointi ihmisiltä tulee niin luonnostaan, mutta ei tietenkään ole lapselle kivaa, jos kuulee samaa jatkuvasti.