Onko lapsessa jotain "vikaa", jos hän on ujo?

ei siinä välttämättä mikään pakottaminen tai hyvien käytöstapojen opettaminen auta! Jos lapsi uskaltaisi vastata niin tottahan hän sen tekisi.

Sehän on luonteenpiirre. Kielletäänkö lasta olemasta enää ujo. Rangaistuksen uhalla.

Ja kertoa ihan konkreettisin esimerkein, miten missäkin tilanteessa toimitaan.

Esim. jos aikuinen puhuttelee (sukulainen, kaverin äiti, opettaja...), niin hänelle tulee vastata, ei voi olla vain hiljaa. On tylyä ja todella epäkohteliasta olla noteeraamatta sitä, että joku puhuttelee.

Lapselle tulee kertoa, että naapureita, kavereita ja tuttavia tervehditään. On epäkohteliasta olla tervehtimättä.

Lapselle tulee kertoa, että tietyissä tilanteissa sanotaan "kiitos" ja "päivää" ja "näkemiin". ja jos lapsi ei sano, niin vanhemmat opastavat ja vaativat sanomaan.

Minäkin olin lapsena ujo, mutta sain lisärohkeutta juuri siitä, että minulle opetettiin hyvät käytöstavat. Ne kulkivat sosiaalisissa tilanteissa mukana kuin kartta, ja tunsin tietäväni, mitä milloinkin pitää tehdä - en enää pelännyt mokaavani.

Rohkaista positiivisesti jo ihan pienestä pitäen

Tiedän läheisesti pari ujojen lasten vanhempaa, joiden en ole koskaan nähnyt rohkaisevan lapsiaan ollenkaan. Toki jotkut jaksavat yrittää, mutta esim. näillä, jos kerran muksu sanoo, ettei halua johonkin juttuun mukaan (esim. perhekerhon piirileikit), niin sitten istutaan suosista koko vuosi sivussa koko perhe. Kun ehkä joku muu kysyisi jokaisella kerralla, että mentäiskö tällä kertaa. Tai jos se 5v ei halua, niin äiti voisi mennä kahden nuoremman kanssa, eikä opettaa koko katrasta samoille tavoille. Ja juu ei ole kaikki tällaisia, mutta näitäkin löytyy.

Mun äiti teki mielestäni virheen siinä että antoi mun olla ujo ja tavallaan ruokki sitä. Siis kyllä mä tutuille, naapureille ja sukulaisille puhuin ihan normaalisti, mutta kun joutui vieraampaan porukkaan kuten noihin kerhoihin mä vaan menin ihan lukkoon ja halusin pian lopettaa mihin äiti aina suostui.

En musiat että äiti olisi koskaan rohkaissut mua menemään mukaan uuteen porukkaan, tutustumaan uusiin kavereihin tai muuta. Hän jopa piti ujoutta tietyllä tapaa hyveenä, olinhan tuttavapiirissäkin se hyvin käyttäytyvä lapsi joka ei koskaan tehnyt pahaa, mennyt riehumaan tai ollut äänessä silloin kun lasten kuului olla hiljaa. Mutta silti silloinkin kun kuulin äidin kehuvan mua ja mun käytöstä, jossain sismmässni toivoin että mulla olisi se rohkaus mennä ja olla niin kuin nuo reippaammat lapset.

22

ei siinä välttämättä mikään pakottaminen tai hyvien käytöstapojen opettaminen auta! Jos lapsi uskaltaisi vastata niin tottahan hän sen tekisi.

Musta on outoa, kun yhdessä sukulaisperheessämme lapset ei puhu aikuisille mitään. Siis jos kysyy, mitä kuuluu, lapsi ei vastaa mitään, eikä vanhemmatkaan mitenkään kehota vastaamaan mitään. tuollaista ei voi laittaa ujouden piikkiin, se on huonoa käytöstä ja vanhemmat eivät edes yritä opettaa käytöstapoja. ja kyse on siis jo koululaisista, ei mistään pikkulapsista tai taaperoista.

Luin juuri hänen temperamnentteja käsittelevän kirjansa, ja se avasi silmiä, vaikka temperameniti eivät minulle uusi asia olekaan. Aion syksyllä ottaa temperamentit entistä enemmän huomioon opetuksessani.

On tilanteita joissa lapsi saa ihan itse päättää alkaako selostamaan asioitaan suulaalle ja päsmäröivälle sukulaistädille...osoittaa muuten aikuisen kypsymättömyyttä ahdistella ujoa lasta kysymyksillä. Mulla ainakin on sen verran järkeä etten väkiksin ala pumpata lapsesta ulos sanoja jos näen ettei hän ole siihen halukas. Lapselle pitää antaa aikaa tutustua tottua ja meittiä tilanteita ilman aikuisen päsmäröintiäkin. Ärsyttää aikuiset jotka väkisin ahdistelevat lasta typerillä jutuillaan!

kaikkien ei tarvi heti osata olla suuna päänä ja joka paikassa ekana...

Jos ujoa lasta ujostuttaa vastata kysymyksiin,

ei siinä välttämättä mikään pakottaminen tai hyvien käytöstapojen opettaminen auta! Jos lapsi uskaltaisi vastata niin tottahan hän sen tekisi.

mutta rohkaista mun mielestä pitäisi. Siis niin että aloittaa nuo käytöstapojen opettamiset tutuista ihmisistä ja turvallisista paikoista. Vaikka miten toimitaan kun Kaisa-täti tulee kylään tai miten käyttäydytään kun mennään Kaisa-tädille ja siitä sitten pikkuhiljaa luontevasti vieraampiin ihmisiin. Ei siis niin että jonkun pikkuserkun rippijuhlassa kovaan ääneen pakotetaan ujo lapsi käymään tervehtimässä kaikkia kumminkaimoja.

Mä itse kanssa ujona lapsena tykkäsin tuosta käytöstapaopetuksesta kun siinä sain valmiiksi oikeat sanat käyttööni. Jos mun olisi annettu jäädä sanaakaan sanomatta istumaan nurkkaan niin mulla olisi ollut vielä vaikeampaa. Ujoudesta kun saa tietyn leiman ja sitten kun totutaan siihen ettei tuo Liisan tyttö edes vastaa kun siltä jotain kysyy niin siitä roolista on tosi vaikea päästä eroon.

On tilanteita joissa lapsi saa ihan itse päättää alkaako selostamaan asioitaan suulaalle ja päsmäröivälle sukulaistädille...osoittaa muuten aikuisen kypsymättömyyttä ahdistella ujoa lasta kysymyksillä. Mulla ainakin on sen verran järkeä etten väkiksin ala pumpata lapsesta ulos sanoja jos näen ettei hän ole siihen halukas. Lapselle pitää antaa aikaa tutustua tottua ja meittiä tilanteita ilman aikuisen päsmäröintiäkin. Ärsyttää aikuiset jotka väkisin ahdistelevat lasta typerillä jutuillaan!

ei ahdistelua. Miltä vaikuttaisi aikuinen, joka ei sisaren syntymäpäivillä vastaa siskon miehelle mitään, kun tämä kysyy, mitä kuuluu, onko teillä jotain kesälomasuunnitelmia?? Kyllä se musta vaikuttaa tylyltä ja oudolta.

Lapsilta ei toki voi heti odottaa samaa kuin aikuisilta, mutta kyllä normaaliin kasvatukseen kuuluu käytöstapojen opettaminen.

että mitä mun ujolle pojalleni pitäis tehdä. Hän oli sitä mieltä että kun ei viittaillut syksyllä eskarissa ei tule pärjäämään ekalla luokalla koulussa. mä taas väitin että tunnen lapseni ja tiedän miten hän tarvitsee tietyn ajan tottumiseen minkä jälkeen kaikki sujuu ja OLIN OIKEASSA. Nyt keväällä eskariope on pyydellyt anteeksi hätäisiä johtopäätöksiään kun pojalla alkanut kaikki sujua. On kaikessa mukana ja tehtävät sujuu.

on kyllä aika typerää verrata ujon lapsen sosiaalista käytöstä siihen miten aikuisen tulisi toimia tietyssä sosiaalisessa tilanteessa. Lapsella on oikeus saada ihan rauhassa tutustua ympäristöönsä ja päättää haluaako hän jutella sen kälättävän ja iholle tulevan sukulaistantan kanssa!

mitkään käytöstavat ei pakota jutelemaan sukulaistädin kanssa sori vaan! Ja käytöstapoihin kuuluu myös antaa ihmisen tottua ja antaa olla rauhassa ilman että pakolla tullaan kyselemäöän. Tilannetajukin on asia minkä voi opetella jopa aikuisenakin!

aikuisen pitää olla sen verran kypsä että tajuaa milloin on sopivaa ahdistella sukulaislasta kysymyksillä ja milloin on aika antaa lapsen olla rauhassa sivummalla ja tutustua ja tottua ensin. Osoittaa tilannetajuttomuutta ja kypsymättömyyttä väkisin pakottaa lapsi juttelemaan ja kertomaan asioistaan. Käytöstavat on ihan eri asia kuin pakottaa lapsi small talkiin! Jos joku aikuinen ottaa itseensä sen ettei lapsi ole halukas juttelemaan niin pitäis ensin itse kasvaa vielä vähän!

Lapselle ei anneta aikaa tottua uuteen paikkaan ja tilanteeseen esim, vierailuilla ja jos pieni, alle kouluikäinen lapsi ei heti kättelyssä vastaile innokkaasti kovaäänisiin kysymyksiin, alkaa päivittely onko kissa vienyt kielen! Tahdittomia ja tökeröitä aikuisia on yllättävän paljon. Sensitiivinen ja sosiaalisesti taitava aikuinen kykenee etenemään hillitymmin ja antaa lapselle aluksi tilaa ja aikaa, ja vasta sitten alkaa tehdä tuttavuutta lapsen kanssa.

jolle nuo sosiaaliset tilanteet on vaikeita. Mä ymmärrän hyvin ettei kaveri sitten pakota missään isommissa juhlissa lasta tervehtimään tai keskustelemaan vieraiden ihmisten kanssa, nuo kun on lapselle muutenkin stressaavia tilanteita. Mutta kun heille menee ihmisiä kylään tai he tulevat muille kylään niin siinä opettavat aina lapselle että nyt mene tervehtimään ja muutakin sosiaalista käytöstä.



Mutta sitten on yksi sukulaisperhe joilla on monta lasta ja kaikki on todella epäsosiaalisia. Yksi taitaa olla sellainen joka joskus saattaa vastata kysymyksiin, mutta muut ei tosissaan mitään ja vanhimmat on jo murroikäisiä. Kylään kun mennään ne vaan mylkyilee jossain huoneen nurkassa ja karkaavat sitten heti tilaisuuden tullen pois. Eivät osallistu mihinkään keskusteluun vieraiden kanssa mutta keskenään saattavat siinä huutaakin toisilleen jos tulee riitaa. Se tuntuu mun mielestä oudolta ja sekin että vanhemmat ei millään lailla kannusta lapsia mihinkään sosiaalisuuteen.

niin lasta kun ei tarvi verrata aikuisen sosiaaliseen käytökseen

on kyllä aika typerää verrata ujon lapsen sosiaalista käytöstä siihen miten aikuisen tulisi toimia tietyssä sosiaalisessa tilanteessa. Lapsella on oikeus saada ihan rauhassa tutustua ympäristöönsä ja päättää haluaako hän jutella sen kälättävän ja iholle tulevan sukulaistantan kanssa!

Tai edes sellaiseksi että hältä voidaan odottaa jotain sosiaalista käytöstä?

Mä kirjotin aikaisemmin tossa sukulaisperheestä jolla on apljon lapsia joista yhtä lukuunottamatta kukaan ei puhu vieraille eikä oikein tutuillekaan.

Mä ymmärrän ujostelevan leikki-ikäisen mutta tuntuu kyllä huonolta käytökseltä että 15v jonka mä olen siis tuntenut koko hänen ikänsä yhä jättää vastaamatta tervehdykseenkin kun tulen kylään. Okei, Mikko nyt on vähän tommonen erakko ja hitaasti lämpenevä tyyppi, mutta eikö noissa vuosissa olisi voinut silti oppia edes vastaamaan "hei!" tai "terve" kun toinen tervehtii? Silti kyseinen poika voi kesken vierailun tulla huutamaan äidilleen jostain mitä tämä on tehnyt väärin, mutta vieraille ei uskalla puhua mitään.

Mä en tosissaan ole koskaan ollut mikään päällekäyvä tyyppi, ymmärrän ujoja ja hitaammin lämpeneviä lapsia ja annan kyllä tarvittaessa sitä tilaa. Mutta kun Mikkoa ja muita vanhempien sisaruksia katson niin kyllä mulla tekee pahaa ettei äiti voi yhtään kannustaa edes noita nuorempia juttelemaan vieraiden kanssa.