Mikähän mua vaivaa kun en jaksa kiinnostua opiskelusta lainkaan?
Olen kyllä ja toki peruskoulun jälkeen opiskellut ammatin itselleni, mutta ei tämä ole sitä mitä haluan eläkeikään tehdä, ainakana jos nämä pätkätyöt vaan jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen.
Ja kuitenkin jo 8v työelämää takana, lapset 1-ja 3-luokalla ja itselläni ikää 35v.
Nyt olis vaivainen ½v-1v jatko-opiskelu edessä jos meinaan vakityön joskus saada enkä jaksais innostua siitäkään:(
En tajua, ei vaan jaksa eikä kiinnosta.
Haluaisin vain elää elämäämme ja arkeamme ja keskittyä lapsiin ja työhön siinä määrin mikä pakko on.
Voisko tähän ola syynä lapsuuteni?
Sain aika monia iskuja päähäni ihan kirjaimellisestikin ja henkinen ilmapiiri oli helvettiä kunnes 17v iässä häivyin kotoa maksettuani 2v ajan äidille vuokraa.
Ei vaan huvita/jaks/innosta/kiinnosta/nappaa.
Kommentit (5)
en ns saanut mahdollisuutta miettiä rauhassa mitä haluan elämäntyökseni tehdä ja opiskella.
kuten mainitsin niin äiti peri vuokraa minulta jo ollessani 15v ja ilmapiiri on täynnä fyysisen väkivallan uhkaa ja henkistä sellaista.
Ja kun kotoa muutin niin opiskelin 3v sitä mihin olin päässyt haettuani 3 eri vaihtoehtoa hädintuskin 16v iässä 9-luokalla.
Tämä ei ole minun alani eikä asiaa auta jatkuva pätkätyöllisyys.
Mutta ei, en vain saa itsestäni aikaiseksi muutosta, en jaksa ajatustakaan opiskelusta, minusta se juna meni jo aikoja sitten.
Saatanan luuseri ja paskalapsuus/nuoruus:´´(
ap
Kuule mulla on kans motivaatio ja itsekuri täysin kateissa. Toista ammattia opiskelen. Ja haluaisin vaan välillä keskittyä konkreettiseen tekemiseen. saada kerran elämässä vaan tehdä ruokaa, ja laittaa kotia ja pihaa.
ja en saanut lapsena iskuja päähäni, ja keski-ikäinen minäkin.
mun mies on keski-ikäinen eli 42v ja vm69.
ap
Kuule mulla on kans motivaatio ja itsekuri täysin kateissa. Toista ammattia opiskelen. Ja haluaisin vaan välillä keskittyä konkreettiseen tekemiseen. saada kerran elämässä vaan tehdä ruokaa, ja laittaa kotia ja pihaa.
ja en saanut lapsena iskuja päähäni, ja keski-ikäinen minäkin.
sun tietysti kannattaisi ajatella niin, että et voi enää minkään sille, ettet itsestäsi johtumattomista syistä saanut yhtä hyvää lapsuutta kuin monet muut, mutta ehdit vielä ihan hyvin korjata asian ja vaihtaa alaa. Turhahan sun on loppuikää kärsiä huonoista vanhemmista.
se lapsuus tuohon vaikuta, ei kaikkien ole pakko opiskella itselleen vaativaa ammattia vaan ihan hyvin voi "käydä vain töissä" ilman että siinä on mitään vikaa. Eri juttu jos haluaisi opiskella, muttei jaksa, koska masentaa lapsuus tms.