Nyt taitaa osua omaa nilkkaamme länsimaiden välinpitämättömyys Afrikan köyhyydestä.

jopa maailman rikkain maanosa, ongelma on maiden hallinnoissa ei muiden välinpitämättömyydessä

Länsimaat repivät hyötyä hajottamalla Afrikkaa.

t. ap

" tuodaan sieltä raaka-aineita, viedään sinne omia pitkälle jalostettuja tuotteita" -ajattelussa on se, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei ole merkittäviä raaka-aineita tuotavaksi, nyt kun norsunluun tarve on vähentynyt ja timantteja tehdään teollisesti, ja että siellä kenelläkään ei ole varaa ostaa meidän tuotteitamme.



Ainoat merkittävät raaka-aineet ovat oikeastaan Nigeria ja Nigerin öljy.



Tässä puhutaan pitkästä kehityskaaresta, jossa kolonialistinen vallan lähtiessä kouluttamaton ja infrastruktuuriton maanosa joutui suurvaltojen poliittiseksi pelikentäksi ja rahoittamaan olemisensa lainanotolla poliittiset ja taloudelliset ratkaisut sanelleilta IMF:lkä ja World Bankilta.



Ainoa tapa päästä eteenpäin on antaa anteeksi nuo kolonialistisesta perinnöstä saakka kumpuavat lainat. Unohtamatta sitä, että yhdesäkään puheena olevassa valtiossa ei ollut toimivaa taloutta tai infrastruktuutia edes ennen kolonialismia, pikemmin päinvastoin.



En kuitenkaan usko, että edes lainojen anteeksiantaminen auttaa. Kukaan ei nimittäin voi estä ketään ottamasta uutta lainaa. Sen lisäksi tarvittaisiin vielä mittava koulutuskampanja (jonkun ulkopuolisen tahon rahoittama), ja ymmärrys siitä, että kun ihmisten sivistys kasvaa, he alkavat vaatia kansallisia oikeuksiaan, ja kolonialistisen perinnön keksittyihin valtioihin jakamassa Afrikassa tämä tulee tarkoittamaan väistämättä massiivisia heimo-, kieli- ja uskonnollisten ryhmien välisiä sotia, kuten on käynyt KAIKKIALLA maailmassa, kun sivistystaso on noussut. Muistaako kukaan Suomen sisällisotaa?



Joten ei oikein hyvältä näytä, mutta sehän ei estä toimimasta. Eli siis:



1. Lainat anteeksi

2. Koulutusta kansalle. Tarkoittaa esim, sitä että kehitysapua (Haloo, Suomi!) ei saa sitoa vastaostoihin länsimaista, sillä se estää sijoittamasta rahaa kansallisiin kehityskohteisiin.

3. Globalisaation edistäminen, suomalaisen työläisen kannalta ikävä kyllä. Investoinnit kehitysmaihin ottavat käyttöön ainoan todellisen vaurauden, työvoiman.



Kaiken tämän tiellä ovat tietysti vielä epädemokraattiset ja korruptoituneet hallinnot. Mitähän niille keksisi?

Kehitysapua on annettu satoja miljardeja mutta ei siitä ole mitään apua muutamat ihmiset vievät kaiken.

olihan siellä mm. Djennessä yliopisto ennen kuin Euroopassa oli mitään sivistystä

Kyllä infrastruktuuri sekä markkina- ja koulutusjärjestelmä olivat olemattomat verrattuna muihin saman ajan yhteiskuntiin, niin eurooppalaisiin, aasialaisiin kuin lähi-idän vastaaviin.



Aina voidaan ottaa lyömäaseeksi ns. naiivi arvorelativismi, mutta ollaanpas nyt kuitenkin objektiivisia. Sitäpaitsi kaikkien luulisi ymmärtävän, että ajan tässä Afrikkalaisten asiaa, en riehu rasismin vimmassa.

Kehitysapua ei kannata antaa, ellei tiedä ja tunne paikallista kulttuuria: Jos kaadat vettä janoisen suuhun, hän saa siitä apua. Jos taas kaadat sen hänen selkäänsä, on turha odottaa kiitosta.



Ei lihavankaan kannata odottaa pääsevänsä kalliiden ihmelääkkeiden avulla viikossa laihaksi, vaan viisainta on ottaa suunnilleen yhtä pitkä aika laihduttamiselle kuin on kulunut lihavaksi tulemiseen ja olettaa oppivansa hitaasti laihan ihmisen ajattelu- ja toimintatapa. Samoin ei vuosisatojen aikana köyhdytettyjen kansojen voi olettaa kykenevän rikastumaan yhden sukupolven aikana.



Työtä on tehtävä ja paljon. Yhtä paljon kuin on Afrikasta varastettujen ja riistettyjen timanttien, kullan, norsunluun ja muiden rikkauksien arvo.

Länsi-Afrikasta Pohjois-Afrikkaan jne. oli koulutusta ym.

Puhuin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta jo aiemmin, jos luet uudestaan. Saharan pohjoispuoleisten kulttuurien asema ja yhteiskunnallinen kehitys oli hyvin toisenlainen, monestakin syystä. Mitä tulee eteläpuoleisiin alueisiin, niin kauppaa tosiaan oli. Lainaankin tässä kuvausta 1750 -luvun tilanteesta:



...bisat ja yaot täydensivät kaukokaupan ketjun, joka ulottui 1700-luvun puolivälissä koko mantereen poikki (....) tavaroihin kuuluivat aseet, erilaiset vaatteet, porsliini, sateenvarjot, peilit, rautaiset astiat ja työkalut.



Lähde Afrikan Historia, Gaudeamus 1989



1750 -luvun jälkeen kaupankäynti toki lisääntyi, mutta koska se oli pääasiallisesti naapuriheimosta ryöstettyjen orjien myymistä portugalilaisille ja briteille, lasken tämän kyllä kuuluvaksi jo kolonialistiseen aikaan. Samasta syystä brittien historiassa 1750 on yleensä ajateltu vedenjakajaksi.



Vertailun vuoksi, samaan aikaan esim. Iso-Britanniassa polkaistiin käyntiin teollinen vallankumous. Takana oli tietysti vuosisatoja sitten jo renssanssi, hiukka lähempänä barokki, ja ruvettiin kolkuttelemaan jo rokokoon kautta uutta aikakautta.



Ja edelleen, pidän afrikkalaisten puolta. Tosiasioita ei vain pitäisi unohtaa silloin kun näistä asioista puhutaan.

Viemärijärjestelmiä oli nimittäin Euroopassa jo ennen Roomaa. Tämä kuningaskuntaretoriikka on peräisin afroamerikkalaisista lähteistä alunperin, olen joskus tutustunut siihen.



Olet kuitenkin vakuuttunut afrikkalaisen kulttuurin ylivertaisuudesta siinä vaiheessa, kun eurooppalaiset saapuivat. Minä en, koska tarkastelen näitä asioita historioitsijan näkökulmasta. Siinä nyt vaan kävi huonosti, monestakin syystä; ensisijaisia syitä olivat kuitenkin afrikkalaisten yhteisöjen löyhä rakenne ja teknologisen kehityksen puute.



Haluan silti olla nostamassa afrikkalaisia suosta, enkä täyttääkseni klassista valkoisen miehen taakkaa, vaan koska uskon, että kaikilla tulee olla ihmisoikeuksia. Tätä työtä ei ikävä kyllä helpota tosiasioiden kieltäminen ja jeesustelu.

Näköjään olet vakuuttunut että Afrikassa ei ollut minkäänlaista kehitystä ennen eurooppalaisten tuloa.

miehityssotaa. Ja onko siitäkään juuri mitään hyvää seurannut?

Saharan eteläpuolisessakin Afrikassa oli mittaviakin kuningaskuntia ja sivilisaatioita. Niiden kehitys ei kuitenkaan yltänyt lähellekään eurooppalaisia tai pohjois-afrikkalaisia vastineitaan. Itse asiassa islamilaiset pohjois-afrikasta tekivät aika tehokkaasti selvää esim. Nigerin/Nigerian/Ghanan alueen kuningaskunnista ja alkuperäisistä afrikkalaisista tavoista 1800-luvun puoliväliin tultaessa.



En sano tätä vähätelläkseni afrikkalaista kulttuuria tai sen saavutuksia. On kuitenkin selvää, että eihän siellä ollut vastaavaa valtiollista organisoitumista kuin esimerkiksi euroopassa.



Tosiasia on se, että toisaalla kaupattiin peilejä, kun toisaalla Adam Smith loi keskeisiä kansainvälisen kaupan käsitteitä kirjoittamalla " Wealth of Nationsin" . Tarkastellaan oikeasti tätä asiaa objektiivisesti. Se mitä minä tässä yritän esitellä ei ole eurosentrismiä, vaan edes jonkinlaista tosiasioiden hyväksymistä.